Tahmapullaboston pekaaneilla (Ve)

Kaipaatko viikonloppuun jotain herkullista? Tämä tahmapullaboston hurmaa pehmeällä koostumuksellaan ja täyteläisellä kinuski-pekaanipähkinätäytteellään. 

Hyvää perjantaita!

Ajattelin tänään puhua hieman ruokapaheista. Viimeaikoina ne ovatkin olleet sopivasti esillä, sillä jokunen aika sitten ruokabloggarit tunnustivat pahimpia keittiöpaheitaan, kenellä tuo sitten oli roiskeläppä ja kenellä ketsuppileipä. Paheet ovat vähän sellainen juttu, että ne vain muodostuvat jostain ja sitten niihin jää koukkuun. Parhaimmillaan paheet ovat silloin, kun niistä ei tarvitse kertoa kellekään vaan voi jakaa salaisuuden vain itsensä kanssa. Eikö totta? 

Jos minun pitäisi keksiä jokin pahe, niin se olisi ehkä hieman vaikea kysymys. Ei niinkään siksi, että minulla ei olisi ruokapahetta, vaan enemmänkin sen takia, että minulla ei ole yhtä yksittäistä pitkäaikaista pahetta. Ruokapaheeni vaihtelee ehkä hieman vuodenajan/mielialan mukaan, joskus se on pakottava tarve syödä jäätelöä, joskus tarve saada kroisantteja, mielellään oikein rouskuvia sellaisia. Nykyään en kuitenkaan enää saa mielihyväni mistään överimätöistä tai vastaavista. Pienenä yksi paheeni oli laittaa mikroon iso köntti juustoa, lämmittää se ja syödä sitten. Kun olin sitten sulan juustokönttini syönyt, olo oli kauhea, liikaa rasvaa ja juustoa. Silti tuota pahetta tuli aina kerta toisensa jälkeen harjoitettua. Enpä kyllä muista edellistä kertaa, kun juustoa olen mikrottanut tuossa tarkoituksessa. Onko sinulla hyviä tai huonoja muistoja ruokapaheista?

Ruokapaheita voi ja saa mielestäni olla. Ja oikeastaan niiden ei tarvitse edes olla mitään varsinaisia paheita tai suuriakaan asioita, vaan vaikka pieniäkin. Ruokapahetta ajatellessa heti ensimmäisenä tulee mieleen juuri se salaa yksin vedetty sipsipussi (tai parikin), mutta miksei ruokapahe voisi olla oikeasti jotain pientä ja arkipäiväistäkin? Kun nyt kerran jo aloitin tunnustelemaan asioita, voin ihan hyvin jatkaakin. Myönnän siis suoraan, että haluan pääsääntöisesti joka päivä syödä jotain makeaa. Oli kyse sitten suklaasta, kuivatuista hedelmistä, leivonnaisista tms. Karkista en niinkään pidä, joten sitä ei tule harrastettua, mutta sitten näin muuten. Kun antaa itselleen luvan syödä jotain makeaa, kun sitä tekee mieli (kunhan vain muistaa kohtuuden rajat) niin silloin siitä ei tulekaan mitään suurta pattia. Jos tietoisesti kiellän itseltäni makean, niin sitten en oikeastaan pysty ajattelemaankaan mitään muuta. Mutta jos vain otan ja syön sen suklaapalan tai paistan vaikka banaanilättyjä banaanista, kaurahiutaleista ja jugurtista, niin makeantarpeeni tyydyttyy sillä ja that's it. Joskus jopa makeannälkään riittää ihan kupillinen maustettua teetä, se vähän vaihtelee. Sitten taas kun on se todellinen herkutteluhetki, niin voi kyllä herkutella kunnolla, kuten vaikka leipoessa jotain.

Toisinsanoen kohtuus kaikessa on aika olennaista. Jos ajatuksissa on painonpudotus tai itsekuri on huono, voi tällöin tämän pienen herkuttelun kanssa tasapainottelu olla vaikeampaa. Joillekin on helpompaa muodostaa päivän ruokailut tiukan kaavan mukaan, jota seurata ja joillekin taas pitää kiinni jostain omasta periaatteestaan. Kaikki on niin yksilöllistä, että on vaikea sanoa yhtä yksittäistä oikeaa tapaa. Pitää kuitenkin tavalla tai toisella löytää se itselleen sopiva tapa ja noudattaa sitä. Oli se sitten herkkupäivä kerran viikossa tai pienten herkkujen syöminen silloin kun siltä tuntuu.

Koska pidän herkkujen syömisestä useammin kuin kerran viikossa, olen muodostanut itselleni sellaisen periaatteen, että niillä herkuilla pitää sitten olla jokin ns. tarkoitus. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että en syö vain höttöasioita, vaan herkuissakin tulee olla jotain ravintoarvoa. Tämän takia käytän paljon täysjyvätuotteita, kiinnitän huomiota leivonnaisteni rasvapitoisuuteen ja yritän kehittää parempia vaihtoehtoja asialle. Sahajauhon tai vastaavan syöminen ei kuitenkaan tule kuuloonkaan, joten makua kaikessa syömisessä kyllä pitää olla, muutenhan siinä ei olisi mitään järkeä.

Nämä tahmeat pullat ovat hyvä esimerkki siitä, miten herkuttelu voi olla hieman parempaa. Pullataikina on tehty kookosmaitoon ja leivottu täysjyväisillä spelttijauhoilla, vatsaystävällistä siis ja päivän kuituannos karttuu. Täytteessä ja kuorrutteessa on sitten kookoskinuskia ja pähkinöitä, joilla saadaan makua ja rakennetta. Kokonaisuudessaan siis toimiva tahmapulla herkkuhetkiin. Toisille kuitenkin tärkeintä herkuttelussa on juuri se ylenpalttinen makeus ja rasvaisuus jnejnejne. jolloin tällaiset ns. terveellisemmät vaitoehdot eivät tule kuuloonkaan, sekin on ok. Siksi tuonkin Ruoka-alkemistissa esille omaa ruokaperiaatettani hieman terveellisemmästä herkuttelusta mausta tinkimättä.

Mukavaa viikonloppua! Leipokaahan tahmapullia.

Tahmapullaboston pekaaneilla

7-8 annosta

Taikina
2½ dl kookosmaitoa
1 pss kuivahiivaa
1 rkl kookossokeria
1 tl kardemummaa
ripaus suolaa
6-7 dl täysjyväspelttijauhoja
1 rkl (kookos)öljyä

Täyte
2 rkl kookosöljyä
2 rkl kookossokeria
2 tl kanelia
1-2 kourallista pekaanipähkinöitä

Kinuskikastike
1½ dl kookosmaitoa (tölkin loput)
3 rkl kookossokeria
½ tl karkeaa suolaa

päälle pieni kourallinen (n. 30g) pekaanipähkinöitä
jauhoja työstämiseen

Valmista pullataikina. Lämmitä kookosmaito 42 asteeseen ja sekoita siihen hiiva, sokeri, kardemumma ja suola. Lisää jauhoja hiljakseltaan ja työstä taikinaa käsin ja vaivaa lopuksi muutama minuutti. Jauhoja meni minulla noin 6½ dl. Taikinasta saa tulla suht tiivistä, että saat pyöriteltyä sen puusteiksi. Lisää loppuvaiheessa öljy ja sekoita vielä. Nosta taikina kohoamaan noin puoleksi tunniksi lämpimään vedottomaan paikkaan. Esim. uunissa jossa vain valo päällä, muttei lämpöjä.

Valmista kinuskikastike laittamalla kookosmaito ja sokeri kasariin. Kiehauta seos ja anna kiehua hiljalleen sen aikaa kun pullataikina kohoaa (noin 20 min), että seos tiivistyy ja alkaa muistuttaa hieman kinuskia, mutta ei ole kuitenkaan sitkoista. Halutessasi voit kaksinkertaistaa kinuskikastikkeen määrän, jolloin pullat ovat yhä tahmaisempia.

Sekoita täyte. Sulata kookosöljy ja lisää siihen sokeri ja kaneli. Murskaa pekaanit.

Kun pullataikina on kohonnut, kauli siitä suorakaiteen muotoinen levy (20x40 cm). Levitä levylle täyte ja ripottele päälle murskatut pekaanit, laita pekaaneja sen verran kun itse pidät. Rullaa tiiviiksi, leikkaa taikinapötkö 7-8 osaan ja asettele ne uunivuokaan tai kakkuvuokaan. Jätä pullien väliin rakoa pari senttiä, sillä ne turpoavat. Anna pullien kohota vielä toistamiseen noin 15 minuuttia. Murskaa loput pekaanipähkinät ja ripottele päälle. Lusikoi jokaisen pullan päälle kinuskikastiketta.

Paista pullia 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Jos haluat oikein kypsiä pullia, laita tuossa vaiheessa folio päälle ja paista vielä hetki.

Tarjoile pullat lämpimänä tai jäähtyneenä. Pidin itse hieman lämpimänä, koska silloin maut olivat parhaimmillaan.