Vegemessut 2018

Vuoden 2018 Vegemessut järjestettiin Helsingin Kaapelitehtaalla kaksipäiväisenä. Osallistuin messuille lauantaina ja tässä hieman päivän tunnelmia.

Vegemessut on nyt toistamiseen alkuvuoden jännittävimpiä ruokatapahtumia. Ainakin näin kasvisruokailijan mielestä, sillä täysin vegaaniset messut kuulostavat vähintäänkin täydelliseltä. Messut järjestettiin tänä vuonna Kaapelitehtaalla, jossa tilaa oli kolme kertaa enemmän viimevuoden Kattilahalliin verrattuna. Nyt myös näytteilleasettajia oli paljon enemmän ja niin myös maisteltavaa. 

Tänä vuonna jonotus sujui paljon näppärämmin, sisällä oli hieman jonotustilaa, että kokoaikaa ei tarvinnut ulkona värjötellä. Ennakkolipulla toki pääsi sisään nopeammin, mutta omalla kohdallani ei ovelta ostettujen lippujenkaan jono äitynyt kovin pitkäksi. Välillä tosin kuulemma jonot ulottuivat ulos astikin.

Messuilla oli näytteilleasettajien lisäksi ohjelmalavalla paljon mielenkiintoista ohjelmaa. Ohjelmassa käsiteltiin esimerkiksi niinkin ajankohtaista aihetta kuin "Miten voittaa nälkä ilmastonmuutoksen maailmassa?" tutkija Ville Lähteen puhumana. Ehdin katsomaan myös Tallinnan Vegan Restaurant V:n kokkausnäytöksen, jota katsoessa nälkä tuli messujen runsaista maistiaisista huolimatta. 

Ehkä eniten kiinnostustani herättänyt oli Mark J Postin ohjelma "Cultured Meat as Transitional Product towards a plant-based diet", sillä soluviljelyä itsekin tehneenä aihe on aika tuttu. Maljalla viljelty liha puhuttaa nykyään paljon, sillä se voisi ratkaista lihantuotannon ympäristöongelmia ja eettisiä kysymyksiä. Esityksessä tieteellisemmät kysymykset jäivät kuitenkin hieman suppeaksi, sillä esitys oli hyvin kansankielistetty ja yksinkertaistettu. Skeptinen tutkijansieluni jäikin pohtimaan useampaakin kysymystä, mutta ehkä tulevaisuudessa niihinkin saadaan vastaus. Yllä kuvassa nähtävissä solujen kasvamisprosessia eri vaiheissa ja eri kasvatusolosuhteissa. Piti hetki miettiä olinko aiempien opintojeni luennolla vai Vegemessuilla.

Messujen kahvitarjonta oli erityisen hyvä. Yläkerran Plantin kahvipisteellä sai huokaista ihastuksesta kun sai maistaa Planticcinoa eli Plantin uuteen kahvimaitoon tehtyä cappuccinoa. Uutuustuote toimikin täydellisen kermaisena maitona vaahtoineen päivineen tässä. Puhumattakaan ihanasta auringonpaisteesta, joka yläkertaan silloin tuli.

Myös Oatlyn kahvipisteessä sai herkullista cappuccinoa ja Oatlyn muita juomamaistiaisia. Ihanan raikkaat HeyDay Organicin mehut olivat jälleen mukavaa maisteltavaa. Lisäksi messuilta löytyi allaolevassa kuvassakin näkyvä juoma"baari" josta sai ostaa esimerkiksi kombuchaa huokeana hintaan. Foodinin kojulta puolestaan löytyi minulle messujen kauneimpana annoksena mainostetut mustikkaiset superfoodkupit.

Pelkäksi herkutteluksihan ei messuilla päässyt tunnelma menemään, sillä tarjolla oli ehkä jopa herkkuja enemmän tarjolla kaikkea suolaista maistettavaa. Parasta antia messuilla ehkä olikin kaikkian uutuustuotteiden maistelu. En millään voinut ihan kaikesta laittaa kuvaa tänne, saatika ottaa kuvaa, sillä koko messujen ajan Kaapelitehdas oli enemmän tai vielä enemmän täynnä ihmisiä ja kuvaaminen oli välillä jopa mahdotonta. 

Seuraavat messut voisivatkin olla kenties vieläkin isommissa tiloissa, jotta pahimmat ruuhkapiikit ja käytävien tukkeutuminen vältettäisiin ja näin kaikilla olisi todennäköisesti mukavampaa. Positiivista kyllä, ohjelmalava oli tänävuonna sijoiteltu oikein hyvin ja siellä pystyi seuraamaan ohjelmaa vaikka istumapaikat olivatkin täynnä.

Parhaiten mieleen maistiaisista kuitenkin jäivät uudet tulokkaat Jalotofun härkäpapu jalotempe ja Kaslinkin maustetut kaurakermat, joista oli tehty herkullisia maistiaisia näiden kahden firman yhteiskojulla. Uutena makuna minulle olivat Yi-Pin Tofut (alla kuvassa), joissa oli maistatuksessa paljon erilaisia makuja. Harmillisesti en ehtinyt juttelemaan tarkemmin ja kyselemään miten maistiaiset oli maustettu.

Suurimpana herkkuna messujen peränurkasta löytyikin Tallinnalainen Karu Talu Chocolate, joka tarjoaa mitä ihanampia suklaaherkkuja. Tallinnassa käydessäni heidän tarjontansa oli ihan yhtä ylitsepursuava mitä messuillakin, liikaa ja vähän enemmän kaikkea. Ainakin pysyy verensokeri hyvin kohdillaan, mutta niin hyviä ne ovat. Suosittelen lämpimästi maistamaan jos ei Vegemessuilla, niin Vironreissulla ainakin.

Lopulta piti vielä käydä tutustumassa Turkulaisen ravintola Kaskiksen ruokakojuun, jossa pääsin maistamaan seitantäytteistä perunarieskaa ja linssejä, falafelia ja tofua. Hämmentävästi oluelta näyttävä kuohu-omenamehu oli todella herkullista vaikkakin niin epäilyttävää oluttuopista juotuna! Kaskiksen makumaailma oli niin herkullinen, että jos joskus menen Turussa vielä käymään niin siellä täytyy käydä kyllä syömässä. 

Seuraavilla Vegemessuilla voisi ruokatarjontaa olla jopa vieläkin enemmän, sillä nyt Kaskiksen ollessa selvä vaihtoehto ruokailuun jäi silti hieman kaipaamaan viimevuotista Cargon tarjontaa ja hieman runsaampaa monipuolisuutta ruokakojuihin. Jääpähän ainakin jotain mitä odottaa tulevalta!

Tässä pieni ja sekava kooste Vegemessuista. Siellä oli niin paljon nähtävää ja maistettavaa, etten mitenkään voinut kaikkea tai edes suurinta osaa ikuistaa, mutta edes parhaimmat palat on nyt nähtävissä tästä. Messuilla riitti paljon väkeä ja välillä käytävillä oli hieman vaikeaakin kulkea eteenpäin. Kokonaisuudessaan kuitenkin messuilla säilyi kokoajan hyvä tunnelma ja se oli tärkeintä!

Vierailitko sinä Vegemessuilla tai onko muita ajatuksia kokonaan vegaanisista messuista? Kerro ihmeessä omat kokemuksesi ja ajatuksesi!

Muistahan että Ruoka-alkemistia voi seurata myös somessa

Facebook

Instagram

Pinterest