Samettinen mansikka-raparperipiirakka

27. kesäkuuta 2015


Nyt, kun viimein minä ja ruokittavani ovat selvinneet viimekeväisestä raparperivillityksestäni, on aika jälleen avata raparperitili. Tälläkertaa olen jopa hieman myöhässä raparperisesongista, mutta ei hätää, pakkasessa odottelee pari annosta käyttöään. Halusin tehdä raparperipiirakan, mutta en kuitenkaan ihan perinteistä kermaviilisettiä tai raparperipalat peruspiirakkapohjaan upotettuna. Joten näin syntyikin sitten herkullinen mansikoilla höystetty raparperipiirakka, jossa on samettinen pohja.
Meiltä kotoa tulleet raparperit olivat tänä vuonna järkyttävän suuria. Yksi varsi oli puolisen metriä pitkä ja useamman sentin halkaisijaltaan. Tämän takia onkin hieman hassua, että raparperipiirakassa on vain yksi raparperinvarsi... emme tule siitä kuitenkaan surullisiksi. Raparperia oli siis varsin suuri määrä ja pienemmistä varsista piirakkaan kelvannee parikin kappaletta. Mansikat tuovat mukavaa makeutta raparperin rinnalle, joten pohjaan ei itsessään tarvitakaan lisämakeuksia terveysintoiluamme turmelemaan. 
Pohjaan pääsi nyt kokeiluun juuri hankkimani Urtekramin kookoskuitujauhot, jotka toimivat mainiosti taikinan pehmittäjänä ja lisämakuna. Lopulta tämä pohja onkin sitten hyvin kuitupitoinen, mutta sitä ei kyllä hoksaisi äärimmäisen pehmeän rakenteen takia. Periaatteessahan tässä voisi käyttää mitä tahansa kookosjauhoja, mutta ymmärtääkseni kyseinen Urtekramin tuote on nimensä mukaisesti ehtaa tavaraa ja kuitupitoisempaa verrattuna moniin muihin myynnissä oleviin kookosjauhoihin. 

Kaikessa yksinkertaisuudessaan siis maukas piirakka, josta tulee vielä maukkaampi vaniljakastikkeeseen yhdistettynä (en myönnä, että olisin syöny vaniljakastikkeeni piirakalla). Tämä piirakka tuli syötyä neljään pekkaan käytännössä yhdeltä istumalta, mutta jos syöjät tyytyvät yhteen palaan, niin tästä riittänee 8-10 hengelle.

Mansikka-raparperipiirakka

25 cm piirakkavuoallinen

Pohja
150 g voita
½ dl   agavesiirappia
½ dl   kauraleseitä
1 dl    täysjyvävehnäjauhoja
1 dl    kookoskuitujauhoja
1 tl     leivinjauhetta
1 dl    maitoa
1        kananmuna

Päälle
1   iso raparperinvarsi
10 mansikkaa (jos kovin pieniä niin enemmän)

lisäksi vaniljakastiketta
öljyä vuoan voiteluun

Valmista ensin pohja. Sulata voi/käytä huoneenlämpöisenä ja vatkaa siihen agavesiirappi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää puolet niistä taikinaan ja sekoita. Lisää maito ja loput jauhot ja sekoita. Lisää lopuksi vielä kananmuna.
Öljyä 25 senttinen piirakkavuoka ja levitä taikina siihen tasaisesti. 
Kuori ja pilko raparperi pieniksi paloiksi ja levitä taikinan päälle. Painele paloja hieman upoksiin taikinaan. Paloittele mansikat ja levitä ne raparperien päälle.
Paista 200 asteisessa uunissa 20-25 minuuttia.
Anna jäähtyä hyvin ja tarjoile vaniljakastikkeen kera.

Kasvis-ramen ベジタリアンラーメン

24. kesäkuuta 2015


Ramen eli japanilainen nuudelikeitto on nyt todella trendikästä. Hyvän ramenin valmistus alusta lähtien vie kuitenkin hieman aikaa, mutta on ehdottomasti vaivan arvoista!


Japanilaisissa ruokatunnelmissa jälleen, tälläkertaa vuorossa (jälleen) ramen. Toteutin tämän herkun yhdessä parin ystäväni kanssa japanilaisessa kokkailuillassamme. Kyseessähän siis arviolta alunperin Kiinasta lähtöisin oleva nuudelikeitto, josta on sittemmin tullut hyvin suosittu ruokalaji japanissa. Ramenia olenkin valmistanut useaan otteeseen ja teen siitä yleensä aina hieman erilaisen. Rameneitahan on ylipäätään olemassakin ties monenkolaista eri sorttia ja ne usein luokitellaan joko täytteiden (porsas/nauta/kana/kasvis...) tai liemen (suola/liha/soija/miso) perusteella. Tämä versio onkin sitten lähimpänä miso-ramenia. Misotahna tuo liemeen sopivan kirpeähkön, mutta pehmeän maun. Ramenissa käytetään vehnänuudeleita ja täytteenä voi olla käytännössä mitä tahansa nyt keksiikään.


Ramenissa idea piilee hyvässä liemessä. Ramen huonolla tai mauttomalla liemellä on kuin pikanuudelipussi kylmässä vedessä (toisinsanoen toimimaton ratkaisu). On siis tärkeää panostaa kunnolla liemeen ja näin saada kunnollinen lopputulos. Tässä liemessä pohjan ytimen luovat sipuli, valkosipuli ja inkivääri. Kun ne ensin ruskistaa ja paistaa kunnolla öljyssä, on hyvän pohjan ainekset jo lähes kasassa. Kasvisliemeen kun halutaan makua, täytyy kikkailla hieman enemmän kuin lihan kanssa, joten ainesosia onkin runsaasti. Herkkusienet ja porkkana toimivat kasvisosastona tuomaan makeutta ja syvyyttä. Chili tuo pientä mausteisuutta, mutta liemestä ei kuitenkaan tule tulista, joten sen käytön kanssa ei kannata arastella tässä tapauksessa.
Kombu on levälajike, jota käytetään paljon japanilaisessa ruuassa, se toimii maustamisen olennaisena pohjana. Se tuo liemeen hieman suolaista/etikkaista muistuttavaa makua, jota on hieman vaikea rinnastaa muihin makuihin. Mielestäni se on kuitenkin varsin olennainen osa tämän liemen pohjaa ja tuo sopivan lisän makuun. Kombua löytyy aasiamarketeista tai mm. Punnitse&Säästä-myymäköistä. Misotahna toimii puolestaan liemen päämakuna, joskaan ei paista turhaan läpi, mutta tuo liemelle sopivan loppusysäyksen, jonka jälkeen se tuntuu valmiin makuiselta.
Misotahnaa on nykyään jo ihan normaaleissa isommissa marketeissa (löytyy nimellä misotahna tai miso paste) ja vastaavissa, mutta aasiakaupoissa sen ostaminen tullee halvemmaksi. Aasiakaupoissa misotahnoja löytyy useita erilaisia mm. shiromiso, akamiso, genmaimiso tai englanniksi white, red, brown miso. Näistä suosittelisin ramenin liemessä käyttämään shiromisoa eli valkoista misotahnaa, joka on maultaan makein ja miedoin. Jos käyttää jotain tummempaa misotahnaa, suosittelen käyttämään hieman pienempää määrää, sillä maku on niissä vahvempi.

Tuoreet kasvikset ovat ramenissa myös olennainen osa, mutta kaikkia ainesosia ei kuitenkaan aina saa tuoreena, joten pitää hieman joustaa. Kevätsipuli on kuitenkin eräs ehkä ehdoton höyste ja samalla koriste ramenille, sillä se on sopivan kirpeä, mutta samalla makea lisä. Soijamarinoitu kananmuna on myös loistava proteiinilisä täytteisiin ja perinteinen vaihtoehto. Tärkeää olisi, että muna olisi juuri oikean kypsyinen ja keltuainen vielä hieman vetinen. Kuvassa olevat munat ehtivät kypsyä puolisen minuuttia liian pitkään, jolloin keltuainen lähti jo hyytymään hieman liikaa.

Tästä pitkästä selityksestäkin päästään siihen, että pitkähköllä keittelemisellä ja lyhyemmällä aktiivisella työskentelyllä päästään erittäin herkulliseen lopputulokseen. Voidaan ehkä jopa todeta, että saatu lopputulos on suhteellisen terveellinenkin, tai jos ei muuta, niin ainakin värikäs. Perinteisestihän ramenia saa ryystää äänekkäästi niin paljon kuin sielu sietää, joten äänekästäkään ruokailutilannetta ei tarvitse turhaan kammoksua. Paras tapa syödä ramenia on nostella puikoilla lisukkeita ja nuudeleita suuhun ja ryystää lientä nostamalla kulhon reuna huulille. Sotkuistahan se helposti voi olla, joten pyhätamineissa sitä ei välttmättä kannata tehdä...

Kasvis-ramen

4 annosta

Liemi
3 rkl   öljyä*
1         sipuli
2         valkosipulin kynttä
5 cm   inkivääriä
2 l       kasvislientä
100 g  herkkusieniä
2         porkkanaa
1         punainen chili
2         kokonaista mustapippuria
1 pala kuivattua kombu-levää (n. 8cmx8cm)
3 rkl   soijaa
1 rkl   sokeria
3 rkl   misotahnaa

Täytteet
12      herkkusientä
100 g (pakaste)maissia
1 rs    ituja
1        porkkana
2        kevätsipulia
3        nuudeliarkkia

Soijamarinoidut kananmunat
2        kananmunaa
3 rkl   soijaa
2 tl     öljyä
1½ dl vettä

*Öljynä voi käyttää oikeastaan mitä tahansa, mutta seesamiöljystä tulee paras maku

Soijamarinoidut kananmunat voi valmistaa jo edellisenä päivänä tai ennen liemen tekemistä. Keitä munia tasan 7 minuuttia (aika alkaa kun vesi kiehuu), säikäytä ja kylmennä nopeasti. Sekoita soija, öljy ja vesi muovipussissa. Kuori jäähtyneet munat ja upota kokonaisina pussissa olevaan marinadiin. Solmi pussi ja laita varmuudeksi syvään kulhoon ja nosta jääkaappiin tekeytymään. Kääntele munia välillä, että maustuvat tasaisesti.

Valmista liemi. Kuumenna öljy isossa kattilassa. Kuori ja pilko sipuli lohkoiksi. Murskaa valkosipuli veitsellä/kämmenellä ja pilko pariin osaan. Kuori ja siivuta inkivääri. Lisää sipulit ja inkivääri kuumaan öljyyn ja paista, kunnes saavat ruskeaa pintaa ja pehmenevät. Lisää kasvisliemi. Pilko herkkusienet ja pilko pariin osaan. Kuori ja pilko porkkana muutamaan osaan. Pilko myös chili pariin osaan ja poista siemenet. Lisää herkkusienet, porkkana, chili, mustapippurit ja murskattu kombu kattilaan. Anna hautua kannen alla hieman poreillen puolesta tunnista tuntiin, jopa pidempäänkin. Kun porkkanat ovat pehmenneet kunnolla, liemi on aikaisintaan valmista. Mitä pitempään hauduttaa, sen enemmän saa makua.
Kun liemi on hautunut, siivilöi se ja laita kasvikset sivuun (voit käyttää ne muuhun ruokaan tai laittaa pois, suuri osa möhistynyt soseeksi). Lisää siivilöityyn liemeen soija, sokeri ja misotahna. Liemi on valmis.

Valmistele täytteet poistamalla sienistä kanta ja tee ohut risti-viilto niiden pinnalle. Nosta sienet kuumalle paistinpannulle ja anna kypsyä, käännä muutaman minuutin jälkeen (älä ruskista, sienten kuuluu vain pehmetä). Kuori ja pilko porkkana kolikoiksi ja leikkele muotoon halutessasi. Pilko kevätsipuli. Kypsennä nuudelit. Ota kananmunat pois marinadista ja puolita terävällä veitsellä varovasti.

Kasaa keitto. Jaa nuudelit tasan neljään syvään kulhoon. Kauho päälle liemi tasan kulhoihin (jos vettä ei haihtunut, lientä on runsaasti). Jaa täytteet tasan kulhoille ja koristele viimeisenä kevätsipulin vihreällä osalla. Tarjoile lämpimänä.

Kukkakaalisosekeitto appelsiinitehosteella

22. kesäkuuta 2015



Näin kun juhannuksesta on selvitty voikin tehdä mieli jotain hieman kevyempää. Itse on tosin juhannuksena mättänyt hirveitä määriä ruokia, ellei yhtä ylimääräistä jälkiruokapiirakka-annosta lasketa... Ruuasta ei tietenkään ollut missään muotoa pulaa, mutta ylenpalttinen mättäminen ei aina tuo pelkkää nautintoa, sillä joskus liika on vain liikaa. Se mitä yritän tässä kuitenkin sanoa, on se, että yleensä juhlapyhien jälkeen on mukavampi palata arkirutiineihin ja erinäiset keitot ovat loistavaa arkiruokaa. Pidän siitä, että voi syödä lämpimän aterian kerran tai joskus jopa kaksi kertaa päivässä, se tuntuu jostain syystä paljon ruokaisemmalta kuin kylmä salaatti tai smoothie. En oikein tiedä syytä tämän takana, mutta ehkä tottumuksella on jotain tekemistä asian kanssa. Siksi keitot ovatkin mukavaa syötävää, niistä saa mahan täyteen, mutta ne ovat kevyempiä.
Sosekeitot ovat mukavia ja niihin saa nätisti uppoamaan läjän kasviksia. Tälläkertaa käytin keitossani kukkakaalia ja erikoistehosteena toimi appelsiini. Appelsiini toi mukavaa raikkautta kermaiseen kukkakaaliin ja lopputulos oli maistuva. Päälle koristeeksi paahdettu kukkakaali vielä kruunasi koko komeuden ja suht yksinkertaisesta ateriasta tulikin varsin nätti.

Kukkakaalisosekeitto appelsiinilla

3-4 annosta

500 g kukkakaalia
1        sipuli
3        valkosipulin kynttä
1        kasvisliemikuutio
1        appelsiinin kuori
1        appelsiinin mehu
meiramia
pippuria

öljyä paistamiseen

Pilko kukkakaali paloiksi, jätä pari siistiä kukintoa sivuun. Laita paloiteltu kukkakaali keittymään veteen, niin että kukkakaalit juuri ja juuri peittyvät ja lisää kasvisliemikuutio sekaan.
Kuori ja pilko sipulit. Kuullota sipulit öljyssä. Lisää kuullotetut sipulit kukkakaalin sekaan keittymään Tee sivuun jättämistäsi kukkakaalin kukinnoista ohuita siivuja ja paista nekin öljyssä niin, että ne saavat väriä, laita sivuun odottamaan.
Kun kukkakaali on kypsynyt kunnolla n. 20 minuuttia ja osa vedestä on haihtunut, soseuta seos. Anna seoksen keittyä kasaan 15-30 minuuttia, kunnes rakenne on sopivan paksua. Lisää tuorejuusto, raastettu appelsiinin kuori+mehu ja mausteet ja sekoita. Lämmitä vielä kunnes tuorejuusto on sulanut.
Tarjoile lämpimänä ja ripottele pinnalle aiemmin paistettuja kukkakaalin kukintoja.

Rusinaletut mantelimaidosta

19. kesäkuuta 2015


Joskus tekee mieli jotain hyvää, mutta ei jaksa värkkäillä monivaiheisia jälkiruokia tai ei jaksa odotella. Itselläni tällaisina hetkinä erilaiset lätyt ovat usein se, mitä rupean tekemään. Lättyjä voi käytännössä tehdä vain jauhoista ja vedestäkin, mutta niihin on mukavaa piilottaa jotain jännittäviä makuja. Yleensä en ole mikään suuri rusinoiden ystävä ruuan seassa. Rusinat siis menevät sellaisenaan tai ehkä myslissä tai vastaavassa, mutta jos ne ovat osa jotain ruokaa, niin se tuntuu oudolta. Eräässä opiskelijaruokalla on iso juttu laittaa porkkanaraasteeseen (joskus jopa lantturaasteeseen) rusinoita. En oikein tiedä mitä kyseisestä salaatista pitäisi ajatella, mutta kai se jonkun mielestä on hyvä idea... toivottavasti.
Rusinahäiriintyneisyydestäni huolimatta idea rusinoiden käytöstä lättytaikinassa vaikutti hauskalta. Tämä idea sai alkunsa, kun Tampereen keskustorilla jaettiin Alpron mantelimaidoista ilmaisnäytteitä ja samalla mukana annettiin pieni esite. Esitteessä sitten oli resepti rusinalätyistä ja sovelsinkin sitten omat lättyni niistä. 

Rusinat sopivat kuin sopivatkin lättyihin todella hyvin, eivätkä ne olleet mielestäni lainkaan outoja taikinassa. Päinvastoin, suorastaan tuntui, että niitä olisi voinut käyttää moninkerroin enemmän. Tätä nyt kirjoittaessani heräsikin idea myös siitä, että jos tekisi ns. granola/myslilättyjä, joihin laittaisi erilaisia hiutaleita ja leseitä, rusinoita ja kenties muita kuivattuja hedelmiä jne. Kunnon myslilättyjä. Voisi olla hyvä idea. Mutta tälläkertaa joudumme kuitenkin tyytymään vain pelkkiin rusinaisiin lättyihin, joiden kanssa sopii vallan mainiosti omenasose tai tuoreet marjat. Itselläni oli vielä viimesyksyn sadosta jäljellä muskovadosokerilla makeutettua omenasosetta, joten söin loput lätyt omenasosevuoren kera. 

Rusinaletut mantelimaidosta

10 lettua

2½ dl  mantelimaitoa
2 dl     täysjyvävehnäjauhoja
2 rkl    pellavansiemenrouhetta (sekoitettuna 2 rkl vettä)
1 tl      vaniljasokeria
2 rkl    rusinoita
ripaus suolaa

öljyä paistamiseen
omenasosetta tarjoiluun

Sekoita mantelimaito ja vehnäjauhot keskenään. Sekoita pellavansiemenrouhe ensin veteen ja anna turvota hetki. Lisää sitten taikinaan. Irrottele rusinat toisistaan ja lisää loput ainesosat taikinaan ja sekoita hyvin. Anna turvota viitisentoista minuuttia.
Paista pieniä lättyjä noin minuutti per puoli.
Tarjoile esimerkiksi omenasoseen tai tuoreiden marjojen kanssa.

Makea kurpitsapasta

17. kesäkuuta 2015


Tämä ei ole välttämättä tyypillinen resepti minulle, sillä minulla on pienehkö ongelma makean ja suolaisen yhdistämisen kanssa. On totta, että jotkin makuvastaparit sopivat keskenään, kuten vaikka suola kinuskiin. Minulle tuottaa kuitenkin ongelmia sietää monien, joillekin jopa superherkkuyhdistelmien, sietäminen. Hyviä esimerkkejä tästä ovat aurajuusto ja piparkakut tai hunaja ja punajuuri. Monikaan ei usein ymmärrä tätä vastakohtaongelmaani, en voi kyllä sanoa, että ymmärtäisin itsekään. Haluaisin kyllä pitää monista asioista, mutta se ei vain ole aina mahdollista. Yritän kuitenkin siedättää itseäni säännöllisin väliajoin, joten ehkä joskus vielä onnistun. Pääsääntöisesti olen kuitenkin "suolainen" ihminen, eli en perusta ällömakeista asioista saati elää vain makeilla ruuilla. Päivässä haluan syödä yleensä vähintään kerran jonkin suolaisen, mielellään lämpimän aterian. En tiedä onko suolainen välttämättä oikea ilmaisu, sillä käytän yleisesti suolaa äärimmäisen vähän. Mutta saakoot kyseinen ilmaisu nyt kelvata paremman puutteessa. 
Introsta päästään kuitenkin tähän ongelmaiseen ruokaan, joka osoittautui mielestäni kuitenkin yllättävän hyväksi. Olin jo pitkään pyöritellyt ideaa kurpitsaisesta pastakastikkeesta. Tämä kastike näyttää jostain syystä hyvin einesjauhelihaspagetilta, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Pääraaka-aineena toimi ystävämme herra myskikurpitsa, joka suoriutui tehtävästään mallikkaasti.

Tämä kastike on siis itsessään aika makea, mutta sipuli ja mausteet tasapainottavat sopivasti kurpitsan makua. Jotkut voisivat varmaan haluta lisätä tähän jotain suolaista juustoa päälle, mutta mielestäni tämä toimi oikein hyvin näin. Ehkä paahdetut pähkinät tai siemenet toimisivat kuorrutteena hyvin? 

Makea kurpitsapasta

4 annosta

800 g myrskikurpitsa (paino kuorineen)
1        keltasipuli
2        valkosipulin kynttä
3 dl    vähäsuolaista kasvislientä
1 tl     chilijauhetta
1 tl     rakuunaa
1 tl     yrttisuolaa
½ tl    mustapippuria
150 g täysjyväspagettia

öljyä paistamiseen

Kuori ja pilko myskikurpitsa pienehköiksi kuutioiksi. Laita palat öljytylle isolle paistinpannulle paistumaan. Kuori ja pilko sipulit ja lisää kurpitsan kanssa pannulle. Kypsennä hetken aikaa, että sipulit pehmenevät. Pienennä lämpöä ja laita kansi päälle noin 5 minuutiksi, sekoita välillä. Kun kurpitsatkin ovat hieman pehmenneet, lisää kasvisliemi ja kypsennä vielä 10-15 minuuttia, kunnes kutpitsat pehmenevät kunnolla ja osa vedestä haihtuu. 
Kypsennä spagetti paketin ohjeen mukaan.
Laita kypsät kasvikset liemineen tehosekoittimeen ja soseuta tasaiseksi kastikkeeksi. Lisää lopuksi vielä mausteet. ja tarkista maku.
Sekoita spagetti ja soseutettu kastike keskenään. Tarjoile lämpimänä.

Minttuinen vesimelonivirvoke

16. kesäkuuta 2015


Kesällä olisi kuumalla usein kiva juoda jotain muutakin kuin vettä, eikä välttämättä haluaisi alkoholipitoisia drinkkejä. Monet kivennäisvedet ovat varsin käyttökelpoisia pohjaksi erinäisiin juomiin, samoin hedelmistä saa helposti raikasta makua. Haaveissani olisi toteuttaa jokin kiiwistä valmistettu virvoke, ehkä vielä jonain päivänä.
Jos siis nyt kuvitellaan, että ulkona olisi lämmin, ja sää olisi muutenkin perinteisen kesäkuun oloinen, eli aurinkoa ja sitä rataa. Niin tämä juoma voisi olla varsin mainio vaihtoehto nautittavaksi. Vesimeloni tuo mukavaa makeutta ja nestettä juomaan, sekä minttu raikastaa kokonaisuuden. Nestettä tähän ei välttämättä tarvitse lisätä enää lainkaan, ellei sitten halua "vesimäisempää" juotavaa, jolloin vesimelonin makukin on hieman laimeampi.
Idea tähän juomaan lähti liikkeelle lähinnä siitä, että luin aikaa sitten jostain lehdestä vesimelonista ja mintusta valmistetusta jäädykkeestä. En ole itse mikään suuri jäädykkeiden suosija, joten siksi tällainen viileä raikas juoma toimii paremmin omalla kohdallani. Mikseipä tätä kuitenkin voisi jäädyttää vaikka hieman enemmänkin ja tarjota sorbetin omaisena. Herkullisen raikas yhdistelmä jokatapauksessa kyseessä

Mintulla maustettu vesimelonivirvoke

2 annosta

½ pienestä vesimelonista (arviolta 300 g)
1  kourallinen tuoretta minttua

jääpaloja

Paloittele vesimeloni ja poista kuori. Laita vesimeloni, tuore minttu ja jääpaloja (maun mukaan) tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Tarjoa hetimiten.

Kookos-raparperi -kerrosmättö sokeritta ja gluteenitta

12. kesäkuuta 2015


Raparperit ovat/olivat parhaimmillaan ja niiden käyttö suorastaan kuuluu hyvään kevääseen. Itse sain raparpereita tähän settiin työpaikalta, kun joku oli tuonut ylimääräisiä raparperejaan ja jakoi niitä sitten ilmaiseksi. Mietin aluksi pitkään, minkä haluaisin olevan vuoden ensimmäinen raparperiherkkuni. Päädyin sitten lopulta tällaiseen herkulliseen kerrosjälkiruokaan. Ideana oli hieman tällainen pappilan hätävarahenkinen jälkiruoka.
Halusin kokeilla valmistaa kauralastuja gluteenittomana ja pelkästään kookosöljystä. Olin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Keksi oli jäähdyttyään hieman pehmeä keskeltä, eikä niinkään rapsakka lastu. Ehkä hieman pidemmällä paistoajalla tai oikeasti moniksi kekseiksi muotoilemalla olisi voinut saada rapeamman lopputuloksen. Toisaalta tällaiseen jälkiruokaan riittää pieni rapeus puraistessa, mutta sopiva pehmeys, että seos on lusikoitavissa helposti. 
Koko jälkiruoan pohjaideana oli myös valkoisen sokerin poisjättäminen. Kaapista löytyi vain hunajaa, joten se sai kelvata. Olisin ehkä halunnut kokeilla jotain siirappia kekseihin, mutta kun sitä ei ollut juuri saatavilla, niin hunaja täytti tehtävänsä kuitenkin hyvin. Kookos maistui kekseistä juuri sopivasti, mutta ei hyökännyt päälle kuitenkaan liiaksi.
Olin oikein tyytyväinen lopputulokseen ja se hävisikin vatsaan alta aikayksikön, kannattaa olla siis tarkkana, ettei tätä tee liikaa kerralla. Ihanan keväinen (kesäinen?) herkku jota syö ilolla ja nautinnolla.

Kookoksinen raparperi-kerrosjälkiruoka sokeritta

4 annosta

Kookoksiset kauralastut
4 rkl kookosöljyä
1 dl  kaurahiutaleita
1 dl  kauraleseitä
3 rkl riisijauhoja
2 rkl hunajaa tai agavea
2 rkl kookoshiutaleita
½ tl  jauhettua inkivääriä

Raparperisose
4       raparperin vartta
2 rkl hunajaa tai agavea
1 dl   vettä

1 prk Oatlyn vaniljakastiketta

Valmista kauralastut ensin. Sulata kookosöljy ja sekoita siihen hiutaleet, leseet ja jauhot. Lisää hunaja ja sekoita vielä hyvin sekaisin. Levitä taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipannulle ohueksi n. puolen sentin lätyksi ja tasaa reunat, etteivät pala. Ripottele pinnalle kookoshiutaleet ja inkivääri.
Paista 200 asteisessa uunissa 6-8 minuuttia, kunnes hieman ruskistuu. Anna jäähtyä kunnolla.
Valmista raparperisose. Kuori raparperi ja pilko paloiksi kasariin. Lisää sekaan hunaja ja vesi. Kiehauta ja miedonna lämpöä ja anna hautua. Kun raparperit alkavat soseutua, nosta pois liedeltä. Anna jäähtyä täysin.
Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi.
Kasaa laseihin/kippoihin kerroksittain: raparperisosetta, murusteltua kauralastua, vaniljakastiketta jne. Tästä riittää 4 pienempään annokseen tai kahteen megamättöön. Tarjoile hetimiten tai säilytä kylmässä tarjoiluun, mutta ei kovin kauaa, etteivät keksit pehmene liiaksi.

Pinaatti-parsapiirakka

11. kesäkuuta 2015


Parsoja löytyy vielä toistaiseksi tuoreena kaupoista ihan hyvin, mutta välillä niiden laatu on hieman arvelluttavaa. Ei välttämättä innostaisi tuoda kaappiin jo valmiiksi nahistunutta parsaa. Jos kuitenkin onni suosii niin kohdalle sattuu vielä hyviä eriä ja voi herkutella oikein kunnolla. 
Toteutin tälläkertaa Kahvia & Kasvisruokaasta napatulla ohjeella parsapiirakkaa pinaatilla höystettynä ja se todentotta oli erittäin herkullista! Pohjasta tulee hieman murenevaista, mutta jos emme tule siitä surulliksiksi, niin maku on mitä mainioin. Täytteessa on juuri sopivasti makua, eikä mikään hyökkää päälle liiaksi. Muutoksena tähän versioon alkuperäisestä ohjeesta käytin täytteeseen kevätsipulia, joka sopikin mainiosti muiden kasvisten kaveriksi.
Piirakka oli todella herkullista ja sitä kehtaisi varmasti tarjota vaikka vieraillekin, reunasta ei kannata vain tehdä liian korkeaa (kuten itselläni hieman kävi) tai muuten se kaatuu liian herkästi. Parsat siis vaan tulille ja piirakkaa tekemään.

Tankoparsapiirakka pinaatilla

26 cm piirakkavuoallinen

Pohja
4 dl      mantelijauhetta
1 dl      perunajauhoja
2          valkosipulin kynttä
1 tl       psylliumia
ripaus  rosmariinia
ripaus  pippuria
ripaus  suolaa
2 rkl    vettä
n. 1 dl oliiviöljyä (hieman auki desi)

Täyte
½ pkt   Tofutin maustamatonta tuorejuustoa
½ pkt   Alpron maustamatonta soijajugurttia (sokeroimaton)
3          pientä kevätsipulia
2          kourallista baby-pinaattia
1          valkosipulinkynsi
1          kourallinen tuoretta persiljaa
1½ rkl perunajauhoja
ripaus  suolaa
ripaus  mustapippuria
1 rkl    sitruunamehua

päälle noin 10 tankoparsaa

Valmista ensin pohja. Laita jauhot kulhoon ja murskaa valkosipuli ja lisää jauhojen sekaan. Lisää psyllium, mausteet ja vesi. Sekoita hyvin. Lisää oliiviöljyä hiljalleen ja sekoita aina välissä. Kun seos on kiinteää ja kuvittelet pystyväsi muotoilemaan sitä käsin, öljyä on tarpeeksi.
Painele taikina tiiviisti 26 cm halkaisijan piirakkavuoan pohjalle, mielellään irtopohjavuokaan. Esipaista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, varo ettei piirakka pääse ruskistumaan reunoilta.
Katkaise parsoista varren kuiva/kova pätkä pois ja kuori hieman. Kiehauta vettä kattilassa ja keitä parsoja siellä minuutin verran, nosta sitten siivilään kuivumaan.
Valmista täyte sekoittamalla tuorejuusto ja jugurtti hyvin keskenään, tuorejuusto saattaa jäädä kökköiseksi, joten sekoita hyvin, tarvittaessa sähkövatkaimella. Pilko kevätsipulit, pinaatti ja persilta pieneksi ja murskaa valkosipuli. Sekoita ne tuorejuusto-jugurtti-seokseen. Lisää täytteeseen perunajauhot mausteet ja sitruunamehu ja sekoita. 
Lusikoi täyte esipaistetun pohjan päälle ja levitä tasaiseksi. Asettele parsat pohjan päälle haluamallasi tavalla. Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa vielä noin 45 minuuttia.
Kun piirakka on kypsä, anna sen jäähtyä ensin pöydällä ja nosta sitten jääkaappiin. Anna jäähtyä täysin kylmäksi ja tarjoile vasta sitten.

Lihaton katsudon ベジタリアンカツ丼

8. kesäkuuta 2015


Jälleen kerran päästään suosikkiruokakulttuuriini, eli japanilaiseen ruokaan. Japanilainen ruoka on erityisen lähellä mieltymyksiäni mm. siksi, että se on niin monipuolista ja kattauksen yksinkertaisuuteen, mutta näyttävyyteen panostetaan. Japanilaiselle ruokakulttuurille tunnusomaista on jonkinlainen vähäeleisyys, mutta siitä huolimatta kaikki pyritään tekemään huolella ja siististi. Ruokapöydässä on usein tarjolla useita erisorttisia ruokia ja hyvät perheenäidit (tai kuka nyt sitä ruokaa laittaakaan) eivät tarjoa samalla tavalla valmistettuja ruokalajeja enenpää kuin yhden per ruokailu. Esimerkiksi pöydässä on yhtä säilöttyä tuotetta, yhtä paistettua, yhtä höyrytettyä jne. Ei koskaan kaikkea paistettuna. Tämä toki ei päde välttämättä nykyyän Japanin länsimaistuttua enemmän, mutta perinteisessä ruokailussa usein näin on. 
Ruokailussa on myös tärkeää kokonaisuus, kala ja kasvikset ovat tärkeässä asemassa, sillä nisäkkäät ja linnut ovat tulleet japanilaiseen ruokaan vasta verrattain myöhään. Tiettyjä ruokia, kuten riisiä ja nattoa (fermentoituja papuja) tai pikkelöityjä kasviksia tarjotaan suunnilleen joka aterialla. Usein ruoan ohessa on tarjolla myös jotain kirkasliemistä keittoa. Itse syömisprosessi on myös varsin "säädeltyä", sillä on tiettyjä perinteitä, joita tulee noudattaa, kuten ruuasta kiittäminen ennen aloittamista "itadakimasu"-ilmaisulla. Syömäpuikkojen käytössä on myös monia asioita, joita ei saa tehdä, kuten muiden osoittaminen puikoilla, puikkojen pystyyn asettaminen riisikulhoon tai ruuan antaminen muiden syömäpuikkoihin. Tällaiset kaikki ruokapöydän säännöt ovat mielestäni jotenkin kiehtovia ja ne kertovat paljon maan kulttuurista, kuten muiden kunnioittamisen tärkeydestä. Harmi, että monet pöytäperinteet ovat nykyään varsin unohtuneita suomessa.

Mutta, tämän intron kautta päästään tähän itse ruokaan, eli katsudoniin. Kyseessä on suosittu perinteinen japanilainen "mättöruoka", jota tarjoillaan usein ennen vaativaa suoritusta, johon tarvitaan onnea. Ruoan nimi tulee sanoista "tonkatsu", leivitetty porsaanleike ja "donburi", kulhossa tarjottava riisiruoka. Ruoan onnentuottavuus tulee katsu-sanan toisesta merkityksestä, joka tarkoittaa voittamista. Käytännössä katsudon tarkoittaa siis leikettä tarjoiltuna riisin kanssa kulhossa ja ruuasta on lukuisia variaatioita siitä, mitä tarjoiltava leike on (possua, kanaa, kinkkua, kasvista...). Perinteisin versio on kuitenkin porsaanleike. Käytin kuitenkin omassa versiossani valmista leivitettyä kasvisleikettä. Ehkä tulevaisuudessa kokeilen joku kerta leivitettyä tofua.
Katsudoniin tulee leikkeen lisäksi kastike, jossa on karamellisoitua sipulia ja kananmunaa. Kastikkeesta tulee siis hieman makea, mutta todella mehevä. Itse piilotin riisin sekaan hieman porkkanasilppua ja ripottelin annoksen päälle vielä kevätsipulia. Kylkiäisiksi sopii mainiosti misokeitto ja pilkotut kasvikset. Tästä ruuasta tulee siis todella täyttävä, joten riisimäärä kannattaa pitää suht pienenä, ellei ole supernälkä. En siis yhtään ihmettele miksi tätä tarjotaan onnentoivotusruokana ennen vaikeaa suoritusta, sillä niin mukavan täysi maha tästä tulee.
Ruoka ei ole vaikeustasoltaan päätä huimaava, mutta vaatii hieman aikaa tuotteiden kypsytykseen, ei kuitenkaan hillitöntä määrää. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, sillä hienoa makuelämys. Jos kananmunan käyttö on ongelma, sen voi korvata kastikkeessa murskatulla tofulla, jolloin suolaa ja mausteita täytyy lisätä hieman enemmän.

Katsudon

2 annosta

2      Hälsän kökin kasvisleikettä (tai muuta leivitettyä kasvispihviä)
2 dl  dashilientä
2 rkl miriniä
2 rkl soijaa
1 tl   sokeria
1      sipuli
2      kananmunaa

tarjoiluun keitettyä riisiä ja kevätsipulia
kattaukseen paloiteltua porkkanaa, kaalia, seesaminsiemeniä ja misokeittoa

Nosta leikkeet huoneenlämpöön. Sekoita dashi, mirin, soija ja sokeri keskenään. Kuori sipuli ja leikkaa lohkoiksi. Laita liemi ja sipulit pienehkölle paistinpannulle/laakeaan kasariin, että sipulit ovat osittain nesteen peitossa, ja hauduta kannen alla 5-10 minuuttia, eli kunnes sipulit pehmenevät. Laita leikkeet sipulien päälle niin, että ne lämpenevät ja mahdollisesti saavat hieman paistopintaa. Riko kananmunien rakenne kulhossa ja kaada pannulle nesteen sekaan. Sammuta levy ja jätä hetkeksi hautumaan, että kananmuna kypsyy hieman (parisen minuuttia). 
Annostele riisi kulhoihin ja nosta yksi leike ja puolet kastikkeesta per kulho. Jos leikkeet kovin isoja, siivuta viistosti pariin osaan. Ripottele päälle kevätsipulia.
Tarjoile sellaisenaan tai kunnon menuna misokeiton, porkkanan ja kaalin kera.

Pinaattinen makaronilaatikko sienikeitosta

4. kesäkuuta 2015


Minulla on varmaan pienen ikuisuuden verran pyörinyt ajatus päässä makaronilaatikosta, jossa munamaidon sijaan käytettäisiin sienikeittoa. Hetki sitten julkaisin jämävuoan reseptin, josta idea sienikeiton käyttöön kastikkeena tuli alunperin mieleeni. Myöhemmin, kun puhuin tästä ideasta ystävälleni, hän sanoi, että jossain Jamie Oliverin keittokirjassa oli käytetty samaa ideaa makaronilaatikkoon. Voinkin siis katsoa ylpeänä peiliin ja todeta keksineeni saman idean kuin Jamie Oliver... No jos nyt ei kumminkaan, mutta hauska yhteensattuma jokatapauksessa.
Valmistin sienikeiton tuoreista herkkusienistä ja riisimaidosta. Soijajauho tuli mukaan tuomaan rakennetta, sillä se toimii tällaisissa ruuissa hyvin kananmunan korvikkeena. Jos tästä laatikosta haluaa vielä jämäkkärakenteisemman, soijajauhoa voinee käyttää enemmänkin. Mielestäni makaronilaatikon ei tarvi olla kuitenkaan ihan kuutoitavaa, kuten sitä usein tarjotaan.
Mantelijauhe vuoan päällä oli äärimmäisen herkullinen lisä! Ajattelin käyttää sitä ikäänkuin korppujauhon asemesta estämään palamista, mutta osoittautuikin, että se käytännössä korvasikin juustokuorrutteen. Toisinsanoen makaronilaatikkoon tulikin sitten mukava juuston omainen kuorrute ilman juustoa, en valita.
Lopputulos oli mielestäni maukas ja menee hyvin arkiruokarepertuaariin. Tätä voisi valmistaa tyyliin kerran viikossakin ja mukavaa vaihtelua saa lisäämällä eri kasviksia pinaatin tilalle. Hyvä vaihtoehto myös maidottoman ja kananmunattoman ruokavalion noudattajille.

Pinaattimakaronilaatikko herkkusienikeitosta

4 annosta

Herkkusienikeitto
250 g  herkkusieniä
1         sipuli
3         valkosipulinkynttä
1 dl     soijajauhoja
5 dl     riisimaitoa
1 tl      paprikajauhetta
ripaus yrttisuolaa
ripaus mustapippuria
ripaus yrttimaustetta

öljyä paistamiseen

Lisäksi
200 g pastaa
150 g tuoretta pinaattia
½ dl   mantelijauhetta

Kuori sipulit ja pilko ne ja herkkusienet. Kuullota sipuleita kasarissa. Lisää herkkusienet parissa erässä ja kypsennä. Kun suurin osa sienten nesteestä on haihtunut, ripottele sekaan soijajauho ja sekoita. Lisää riisimaito ja kiehauta. Lisää mausteet. Anna keiton hautua hetki.
Keitä pasta lähes kypsäksi (vähemmän kypsä kuin al dente). Ryöppää pinaatti (tai jätä ryöppäämättä jos babypinaattia tai suomalaista...).
Sekoita pasta ja pinaatti uunivuoassa keskenään ja kaada sienikeitto päälle. Tasaa ainekset vuokaan. Ripottele mantelijauhe päälle.
Paista 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Kookoksinen bataatti-kasviskastike

1. kesäkuuta 2015


Kesäkuu tuli ja täällä Tampereella höysteenä tuli varsin iloinen sademyrsky. Onnistuin itse onneksi välttymään pahimmilta sateilta. Ehkä kesäkuu kuitenkin tulee olemaan parempi kuin viimevuosi, onhan nyt yleisestiottaen ollut jo ihan mukiinmenevän lämmintä... Vaikkei välttämättä kesäisimmästä kesäisimpiä kelejä ole vielä tullut, niin vielä on kuitenkin toivoa. 
Kesästä päästäänkin sitten ruokaan, jota täytyy kesälläkin nauttia. Tälläkertaa olisi vuorossa bataattikasviskastike, jossa liemenä käytetty Alpron uudehkoa kookosruoka"kermaa". Se osoittautui herkulliseksi ja ehkä hieman helppokäyttöisemmäksi suolaisessa ruuassa, kuin perinteinen kookosmaito. Idea tällaiseen bataattikastikkeeseen syntyi ystävältäni, joka halusi valmistaa miedosti maustettua kasviskastiketta, jossa olisi bataattia ja muita kasviksia kookosliemessä. Hän oli ajatellut myös munakoisoa kastikkeeseen lisäksi, mutta itselläni ei ollut sitä juuri tällähetkellä saatavilla, joten munakoisot jäivät uupumaan, mutta voisivat hyvinkin sopia tähän kokonaisuuteen! 
Tavoitteena oli tehdä kastike, joka ei olisi suoranaisesti curry tai mausteinen, mutta ei kuitenkaan olisi ihan mauton. Kookos tuntuu imevän mausteita tehokkaasti itseensä, joten maustaminen osoittautui hieman haastavaksi. Lopulta päädyin käyttämään hieman currytahnaa tuomaan makua, mutta sen verran vähän, että maku jäi miedoksi. Kokonaisuutena pidin tästä kastikkeesta paljon ja se toimi oikein hyvin riisin kaverina. Oli myös hauska syödä näin värikästä kastiketta.

Kookoksinen bataatti-kasviskastike

3-4 annosta

200 g bataattia
1        porkkana
1 dl    punaisia linssejä
150 g parsakaalia
1        sipuli
1 prk  Alpro kookos ruokakermavalmiste
1 rkl   punaista currytahnaa
1 tl     soijaa
½ tl    valkosipulijauhetta
½ tl    suolaa

öljyä paistamiseen

Kuori ja pilko bataatti ja porkkana. Kuutio bataatti sopivan kokoisiksi paloiksi ja viipaloi porkkana. Keitä niitä noin 5 minuuttia. Lisää sekaan raa'at linssit ja paloiteltu parsakaali. Keitä vielä 5-10 minuuttia, kunnes kasvikset ja linssit lähes kypsiä. 
Kuori ja lohko sipuli pieneksi. Kuullota sipulia kasarissa öljyssä. Valuta kypsät kasvikset ja lisää sipulien sekaan. Kaada päälle ruokakermavalmiste ja huuhdo purkki ja lisää huuhteluvesi vielä mukaan. Sekoita hyvin. Lisää currytahna ja loput mausteista. Tarkista maku ja lisää jotain tarvittaessa. Anna keittyä pari minuuttia ja nosta pois kuumalta levyltä.
Tarjoile kastike esimerkiksi riisin kanssa.
Blogger Widget