Haudutetut päärynät, sekametelisoppa uusista

28. joulukuuta 2015


Monien mielestä sekametelisoppa eli sekahedelmäkiisseli kuuluu riisipuuroon, se on kuitenkin varsin epäilyttävän näköistä, joten tässä esteettisesti kauniimpi sekameteli. Perinteitä tässä hieman rikotaan, mutta maku on hyvä.


Kelit kylmenevät ja kaappien pohjalta pitänee jälleen kaivaa ne lämpimämmät vaatteet, jotta viimassa tarkenee. Ja koska keho ei ole vielä tottunut tähän kaikkeen kylmyyteen, niin lämpimät ruuat tuntuvat houkuttavan todella paljon. Näinpä olenkin suunnilleen joka aamu keitellyt aamupuuron tavalla tai toisella. Riisi-ohrapuurosta tulee todella herkullista, kun sen tekee uunissa. Jos puuron hauduttelee vielä yön yli, niin aamulla saa herätä herkulliseen puurontuoksuun. Toki meillä on ajastettu uuni, joten puuro ei ihan koko yötä uunissa pouhua. Ja koska puuroja on tullut syötyä paljon, on ihan kiva vaihdella täytteitä, että joka kerta olisi hieman jotain erilaista.

Päärynät ovat kaupassa nyt talviaikaan hehkeimmillään ja niitä saa kätevästi jopa euron kilohintaan. Sekametelisoppa eli sekahedelmäkiisseli on perinteinen riisipuuron päällystä, mutta mielestäni se ainakin näyttää niin epälyttävältä, että hieman esteettisempi kuorrutus puurolle olisi mukavampi. Lähdimpä sitten ideoimaan ja sain lopulta aikaiseksi tämän ns. uudistetun sekametelisopan, jossa päärynät täytetään kuivatuilla luumuilla ja marinoidaan mausteliemessä.


Tässä modernissa sekametelisopassa täytetyt päärynät marinoidaan muscovadosokerilla makeutetussa mausteliemessä. Liemeen voi toki laittaa mitä tahansa mausteeksi, mutta mielestäni kaneli, anis ja vanilja sopivat hyvin, eikä lopputuloksesta tullut liian voimakkaan makuinen, mutta juuri sopivan mausteinen. Päärynät voi valmistella ja hauduttaa illalla ja jättää marinoitumaan yön yli niin aamupalalle onkin sitten jo valmiit marinoidut päärynät.

Haudutetut päärynät luumulla

4 annosta

1 l vettä
1 dl muscovadosokeria
1 kanelitanko
½ vaniljatanko
3 tähtianista
4 pientä tuoretta päärynää
8-16 kuivattua luumua

Laita sokeri ja mausteet veteen pieneen kasariin ja kiehauta.
Kuori päärynät, jätä kara. Koverra varovasti päärynöiden kantaa (leveämpi pää) kuorimaveitsen kärjellä, parin sentin syvyyteen ja poista siemenkota (kannasta siis tulee parin sentin syvyinen sylinterin mallinen kolo). Täytä kolo kuivatuilla luumuilla.

Nosta päärynät kiehuvaan mausteliemeen ja hauduta hiljalleen 15 minuuttia. Anna tämän jälkeen päärynöiden jäähtyä liemessä kunnes liemi on täysin jäähtynyt, vaikka yön yli.

Tarjoile päärynät esimerkiksi riisipuuron kanssa.

Suklainen karpalo-kinuskikakku (gluteeniton, vegaaninen)

24. joulukuuta 2015


Karpaloiden ja kinuskin täydelliseen liittoon mahtuu myös suklaa kolmanneksi pyöräksi. Tässä kuivakakuksi naamioidussa suklaakakussa on karpalo-kuniskisydän.


Ihanaa jouluaattoa!

Niin se sitten on jouluaatto. Nopeasti taas meni vuosi, mutta tässä ollaan, onko jo paljon suunnitelmia? Minun aattoni tulee olemaan sopivan rauhallinen, perheen kanssa oleskelua ja hyvää ruokaa. Nyt aamulla kuitenkin leivoin vielä joulukakun (ja pidin sormia ristissä onnistuakseni). Ainakin se tuoksui todella herkulliselta ja taikinoita maistellessani se oli herkkua. Voisin kuitenkin suositella valmistamaan tämän kakun edes hetkeä ennen h-hetkeä, kuten vaikka edellisenä päivänä. Mutta niin, kakku, jossa on suklaata, kinuskia ja karpaloita, kaikkea hyvää, eikö totta? Tämä kakku sopii myös useisiin erikoisruokavalioihin, sillä kakun voi toteuttaa gluteenittomana ja vegaanisena. Manteleita kakkuun tulee, mutta periaatteessa nekin voisi korvata lisäämällä kaurajauhoja ja hieman öljyä, mutta kyseistä versiota en ole vielä kokeillut.


Tästä kakusta tuli ihanan täyteläistä ja pehmeää. Kirpeät karpalot ja niiden vastakohta pehmeä kinuski täydensivät toisiaan. Konaisuutena voidaan todeta, että suklaa, karpalot ja kinuski sopivat kuin sopivatkin yhteen. Kakusta saa helposti myös näyttävän ja sitä voisi kehdata tarjoilla vaikka juhlapöydässä.
Sen pitemmittä puheitta siis vain oikein mukavaa ja ruuantäyteistä joulua!

Suklainen karpalo-kinuskikakku

1½ litran kuivakakkuvuoka, noin 10 annosta

Kinuski
2 dl kookosmaitoa
1 dl kookospalmusokeria

Taikina
3 dl kookosmaitoa
250 g bataattisosetta
½ dl rypsiöljyä
2 rkl omenaviinietikkaa
2 rkl vaahterasiirappia
1 dl kookospalmusokeria
3 dl kaurajauhoja
2 dl mantelijauhetta
1½ dl kaakaojauhetta
2 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
1 lusikankärkejjlinen vaniljan siemeniä
ripaus suolaa

noin 2½ dl karpaloita täytteeseen ja koristeluun
öljyä ja mantelijauhetta vuoan jauhottamiseen

Valmista ensin kinuski. Laita kookosmaito kasariin ja kiehuttele 15-20 minuuttia, että tilavuus hieman pienenee. Lisää sokeri ja keitä vielä sen verran, että kinuskin koostumus on hieman viskoosinen (10-15 minuuttia tai enemmän tarvittaessa).
Valmista taikina sekoittamalla ensin märät aineet (5 ensimmäistä) keskenään kulhossa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan, kääntele sekaisin.
Voitele/jauhota noin 1½ litran vetoinen kuivakakkuvuoka ja laita puolet taikinasta vuoan pohjalle, tee keskelle ura, laita noin puolet kinuskista uraan ja ripottele noin puolet karpalot päälle.


Kaavi loppu taikina peittämään kinuskikarpaloita. Tiivistä päälle tulleen taikinan reunat, niin ettei kinusti pursua raoista. Paista kakkua 175 asteisessa uunissa 40-50 minuuttia.
Anna kakun jäähtyä täysin. Kumoa kakku tarjoiluastialle ja säilytä kuorruttamattomana. Koristele lopulla kinuskilla ja karpaloilla hetkeä ennen tarjoilua.


Täyteläinen porkkanapuuro

22. joulukuuta 2015


Kaurapuuro on loistava ruoka ja siitä saa helposti tuunattua mitä tahansa. Heitä siis sekaan porkkanaraastetta, saksanpähkinöitä ja mausteita, niin uusi makukokemus on taattu.


Mukavaa jouluviikkoa!

Niinpä, enää muutama päivä aattoon. Jännittääkö? Olen ainakin ollut melkein kiltti viimeaikoina, jos nyt ei lasketa satunnaista velvollisuuksien välttelyä, ärtymyskohtauksia jnejnejnejne.... Eli siis koska meillä jokaisella on aina joskus ei-niin-hyvä -päivä, niin suodanneen se, vaikka olisikin joulukuu ja tontut kiertelisivät ikkunoiden takana. Omalta osaltani pitäisi vielä suurin osa jouluruuista pyöräyttää pöytään. Jouluruokiakaan ei kuitenkaan määräänsä enenpää kannata etukäteen valmistella, että syötävä ruoka olisi tuoretta. Mutta eiköhän nämä pari päivää riitä siihen mainiosti. Tänään tuli leivottua vielä hieman joulukeksejä, eiköhän hiljalleen niidenkin määrä ala riittää. Kyllä se joulu tästä pian on purkitettuna, kunhan vielä pakastettuna, niin olisin varsin tyytyväinen.


Koska jouluherkkuja tuntuu tursuavan nyt ovista ja ikkunoista, mikä on toisaalta ihan hyväkin asia, mutta ehkä pieni vaihtelu ennen h-hetkeä tekisi terää. Niinpä siis voit tehdä aamupalaksi, tai miksei iltaruuaksikin, tämän täyteläisen porkkanapuuron. Tämä on varsin simppeli puuro, mutta eipä sen aina tarvitsekaan olla monimutkaista. Rouhitut saksanpähkinät kruunaavat kokonaisuuden ja puuroelämys on lähes vertaansa vailla.

Porkkanapuuro

4 annosta

8 dl (kasvi)maitoa
4 dl kaurahiutaleita
1 iso porkkana
½ tl kanelia
½ dl rouhittuja saksanpähkinöitä
ripaus suolaa

koristeluun rouhittuja saksanpähkinöitä ja kanelia

Keitä maito ja 2 dl vettä kiehuvaksi ja lisää kaurahiutaleet. Kuori ja raasta porkkana ihan hienoiseksi. Lisää porkkanamurska puuroon ja anna puuron kypsyä. Kun kaurahiutaleet ovat kypsiä, lisää kaneli, pähkinärouhe ja suola.
Tarjoile lämpimänä.

Jouluiset piparimaljat mustikka-kardemummajugurtilla

17. joulukuuta 2015


Jos haluat kätevän jouluherkun josta ei aiheudu turhia tiskejä, tässä on loistava kandidaatti siihen tarkoitukseen. Muffinssipellissä paistetut piparimaljat voi täyttää mielensä mukaan, mutta tähän tarkoitukseen tein raikkaan maidottoman mustikkajugurtin, joka on maustettu kardemummalla.


Hyvää joulukuun 17. päivää!
Niin se joulukuu vain etenee ja enää viikko jouluun, jännittävää! Vielä pitäisi loppurutistus jaksaa ja tekaista hieman jouluherkkuja, onneksi keksivarannot ovat nyt jo sen suhteen kunnossa. Minulta loppuu tänään kouluhommat ennen joulua ja voinpa sen verran vihjaista, että graduni on hiljalleen palauttamista vaille valmis, joten olo on jotenkin todella helpottunut sen suhteen. Pientä taistelua tässä loppumatkassa tulikin sen kirjoittamisen suhteen, mutta nyt ollaan jo ehdottomasti paremmalla puolella. Taas yksi etappi takana ja kohti uusia haasteita, keväällä vielä viimeiset opinnot ja tutkinto olisi sitten siinä, tuntuu hassulta. Mutta ehkä tähän ajatukseen jossain vaiheessa tottuu.


Mutta koska joululoman tapaiseni on alkamaisillaan, räjäytän ilmoille tähän ehdottomasti joulun parhaan jälkiruuan! Piparit kuuluvat ehdottomasti jouluun, joskin voidaan väitellä siitä, mikä on täydellinen pipariresepti. Ja koska piparit kuuluvat jouluun, niitä pitää joulupöydästä ehdottomasti löytyä. Tämä hienosti lavastamani jouluasetelma on varsin jouluinen mummani maalaamien posliinimukien ja äidin hopealusikoiden kanssa. Mainittakoon vielä sen verran, että kuvausasentoni tämän pöydän ääressä oli varsin kinkkinen, jouduin seisomaan noin 15 cm leveässä raossa pöydän ja ikkunan välissä, että sain sopivan luonnonvalon ikkunasta. Noh, hyviä akrobatiaharjoituksiahan siinä tuli. 
Mutta tosiaan, kukapa ei siitä innostuisi, kun on jälkiruoka, josta ei tule tiskiä?! Minä ainakin. Näinpä siis iskemme useamman kärpäsen yhdellä iskulla: ei tiskiä (koska tarjoiluastian voi syödä), pipareita, jälkiruoka joulupöytään ja kaikenlisäksi perinteisiä suomalaisia makuja. Lisättäköön vielä pakkaan vielä sellainenkin etu, että tämä jälkiruoka on vegaaninen, toisinsanoen maidoton ja kananmunaton (ja muutoin eläinperäisvapaa) ja toteutettavissa tarvittaessa gluteenittomana, kunhan on vain käytetty piparitaikina täyttää standardit. Jos piparitaikinaa ei halua valmistaa itse, vaan ostaa kaupasta, niin vegaanisia piparitaikina on esimerkiksi Myllyn Parhaan laktoositon piparitaikina. Gluteenittomia pipareita olen leiponut aikoinaan jostain satunnaisesta gluteenittomasta jauhoseoksesta ja niistä tuli varsin hyviä. Kannattaa siis valikoida tai valmistaa omiin tarpeisiinsa sopiva piparitaikina.

piparkakkukulho

Nämä piparimaljat ovat varmasti kaikkien mieleen, kokonaisuus on hieman makea, mutta kuitenkin raikas ja ennenkaikkea jouluinen. Minulla oli hieman vaikeuksia keksiä tälle ohjeelle nimeä, sillä tämä ei ole varsinaisesti moussea saati vanukasta, joten jugurtti saanee tuoda asian tarpeeksi hyvin esille. Jugurtin maustoin kardemummalla ja vaniljalla ja rakennetta tuo mantelijauhe. Mustikat sekoitin viimeisenä varovasti jugurttiin, ettei massasta tullut ihan kokonaan vaaleanpunaista, pieni häivähdys vain. Mustikoiden tilalla voi toki käyttää mitä tahansa muita marjoja, puolukatkin varmaan sopisivat todella hyvin, silloin lopputulos saattaisi tosin olla hieman kirpeämpi. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä herkkua, vie kielen mennessän!

Piparimaljat mustikkajugurtilla

8 annosta

n. 300 g valinnaista piparitaikinaa (huomioi sisältö ruokarajoitteiden mukaan)

Mustikkajugurtti
200 g makeuttamatonta soijajugurttia
2 dl vaahtoutuvaa (kaura)vaniljakastiketta
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
1 lusikankärjellinen vaniljansiemeniä
1 dl mantelijauhetta
200 g mustikoita

jauhoja kaulitsemiseen
mustikoita koristeluun

Laita soijajugurtti kahvin suodatinpussiin valumaan noin tuntia ennen muita valmisteluja (voi olla pitemmänkin aikaa, jolloin lopputuloksesta tulee tiiviimpi).

Valmista piparikulhot. Kauli piparitaikina levyksi ja leikkaa siitä ympyröitä tai isoja tähtiä, noin 15 cm halkaisija. Laita piparilevyt väärinpäin asetetun muffinssipellin kuoppien (kohoumien) päälle ja asettele siististi (reunat tasaisesti). Paista 200 asteisessa uunissa noin 6-8 minuuttia, kunnes piparit kypsyvät. Anna jäähtyä noin 10 min liikuttelematta. Kun piparimaljat ovat jäähtyneet hieman, pyöräytä ne irti muffinssivuoista. Anna jäähtyä loputkin. Säilytä tarvittaessa pitempäänkin.

Vaahdota vaniljakastike ja lisää siihen valutettu, kiintetytynyt soijajugurtti ja sekoita. Lisää mausteet ja mantelijauhe. Anna tekeytyä vähintään kymmenisen minuuttia, tarvittaessa pitempäänkin tarjoiluun asti.

Täytä piparimaljat hieman ennen tarjoilua, tarvittaessa maljat säilyvät kasattuna parikin tuntia, mutta pipari pehmenee. Koristele mustikoilla.

Jouluinen teehedelmäkakku (gluteeniton, vegaaninen)

13. joulukuuta 2015


Maustettu hedelmäkakku sopii loistavasti jouluun. Siitä saa vielä maukkaamaan käyttämällä taikinan nesteenä teetä ja kokonaisuus onnistuu loistavasti myös gluteenittomana ja vegaanisena. Kakku säilyttää kosteuden hyvin ja se täytyy säilyttää jääkaapissa.


Hyvää sunnuntaita!
Tämä päivä onkin mennyt todella vikkelään. Olen viettänyt siitä suurimman osan keittiössä leipomis- ja kokkailupuuhissa. Valmistelin joulupikkuleipiä ja pipareita ja samalla syntyi sitten päivän ruokatarpeet ja perunalaatikkokin sai imeltyä siinä puuhaillessa. Imeltyminen ei toistaiseksi vielä ole kovin suurta tulosta tuottanut, mutta olkaamme toiveikkaita. Näiden kaikkien leipomusten jäljiltä luvassa on piakkoin siis monenmoista jouluherkkuohjetta. Jouluisin pidän paljon siitä, kun keittiössä voi huoletta hääräillä kunnolla, eikä ole pelkoa siitä että herkut jäisivät syömättä. 
Herkuista ensimmäisenä pääsee näyttäytymään hedelmäkakku, joka onkin henkilökohtainen suosikkini jouluherkuista. Viimevuonna julkaisin hieman perinteisemmän hedelmäkakkuohjeen, mutta tälläkertaa on luvassa mausteisempi ja paremmin erikoisruokavalioihin sopiva kakku. Makua siitä ei todentotta puutu, sen voin sanoa.


Tämä hedelmäkakku tehdään täysin ilman lisättyä sokeria ja rasvaa. Samoin jauhojen asemessa toimivat kaurajauhot ja mantelijauhe, joten tulos on gluteeniton, sikäli kaurajauhot sen mahdollistavat. Hedelmät liotetaan etukäteen sitruunavedessä, jolloin ne varmasti pehmenevät kakkuun ja sitruuna tuo mukavaa raikkautta makuun. Käytin kakun nesteetä maustettua mustaa teetä, mutta teelaadun voi valita makumieltymysten mukaan, suosittelen kuitenkin käyttämään jotain mustaa, vahvaa teetä, että maku tulee kunnolla esiin. Tämä hedelmäkakku pysyy mehevän kosteana pitkään, kunhan sen säilyttää kannellisessa astiassa tai kelmuun käärittynä jääkaapissa.

Jouluinen hedelmäkakku teellä

iso kuivakakkuvuoallinen

200 g kuivattuja hedelmiä
1 sitruunan mehu
1 sitruunan kuori

Taikina
3 dl mustaa teetä (juomaa)
2 dl mantelijauhetta
2 dl kaurajauhoja
1 dl kookoshiutaleita
1 dl hasselpähkinärouhetta
2 rkl pellavansiemenrouhetta
1 kourallinen pähkinöitä rouhittuna
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 tl pomeranssinkuorijauhetta
1 tl maustepippuria
½ tl neilikkaa
½ tl inkiväärijauhetta

öljyä ja mantelilastuja vuoan jauhottamiseen

Pilko kuivattuja hedelmiä pienemmiksi, jos ne ovat kovin isoja. Laita hedelmät kulhoon ja peitä vedellä. Raasta kulhoon myös sitruunankuori ja purista mehu. Anna liota muutaman tunnin tai vaikka yön yli.
Kaada hedelmät siivilään ja jätä valumaan muiden valmistelujen ajaksi. Laita kylmä tee kulhoon ja lisää siihen loput aineksista. Anna taikinan turvota hetki. Lisää lopuksi valutetut hedelmät, jos hedelmät kovin märkiä, lisää hieman kaurajauhoja, ettei taikina jää liian löysäksi.
Öljyä 1½-2 l vetoiseen kuivakakkuvuokaan ja ripottele mantelilastut. Kaavi taikina vuokaan. Paista kakkua 175 asteisessa uunissa 40-50 minuuttia.
Säilytä kakku viileässä.


Jouluntuoksuinen kaura-viikunapuuro ja mietintää koiran jouluruoasta

11. joulukuuta 2015


Kaurapuuronkin voi tehdä joskus hieman erilailla. Suurista kaurahiutaleista tulee ehdottomasti maukkain puuro. Kun sekaan laittaa hieman kuivattuja viikunoita ja kanelia, lopputuloksesta tulee herkullinen ja kaiken kukkuraksi vielä jouluinen.


Mukavaa perjantaita!

Joulu lähestyy mutta tunnelma puuttuu, vai miten se meni. Omaa joulutunnelmaani kohensi tänään erittäin paljon se, että koiramme sai muutaman viikon sairastelun jälkeen eläinlääkäriltä positiivisia uutisia ja vaara on ohi. Kunnon joululahja todentotta, kun pienestä paappa-hauvastamme on iloa vielä pitemmäksi aikaa. Eipä sitä oikeastaan juuri muuta tämän lisäksi jouluksi tarvitsisikaan... paitsi ehkä hyvää ruokaa... Ehkä laitan koirallekin hieman kypsää muussattua perunaa ja porkkanaa aattona, niin pääsee sekin joulutunnelmiin. Pitää muistaa kuitenkin, että koirille ei saa antaa suurinta osaa ihmisten jouluruuista, joten olkaa mielummin antamatta kuin annatte.

Jos koiraa kuitenkin haluaa jouluna omatekoisella ruualla hemmotella, niin kannattaa pysyä ihan tavallisissa ruuissa. Koiralle ei saa antaa maitotuotteita, sillä suurin osa koirista ei siedä laktoosia. Sama pätee kaikkiin ihmisten herkkuihin, suklaa, kahvi, karkit, kaikki missä on runsaasti sokeria tai rasvaa. Yllättävämpiä kiellettyjä ruokia ovat esimerkiksi sipulit, avokado, viinirypäleet (rusinat) ja purkka (ksylitoli). Älä siis suinpäin mene ruokkimaan koiraa herkuilla jotka periaatteessa tuntuisivat turvallisilta, etenkin pienille koirille oireita ilmenee todella herkästi, sillä ihmisestä pieneltä tuntuva annos on niiden painoon nähden valtava!

Eli mitä sitten koiralle voisi antaa? Esimerkiksi kypsytettyjä vihanneksia, perunaa, porkkanaa ja bataattia. Koira tarvitsee ravinnossaan etenkin valkuaisaineita ja herkkävatsaiselle koiralle kasvivalkuainen saattaa sekottaa vatsan. Näinpä siis eläinproteiini on aika välttämätöntä koiran vatsan kunnolliselle toiminnalle. Niinpä siis koiran tulisi saada eläinproteiineja ravitsemuksen tyydyttämiseksi, mutta jos haluaa pysyä vegelinjalla tuona nimenomaisena päivänä hauvan ruokinnassa niin pitääkin hieman suunnitella. Monien koirien vatsa ei pidä raaoista kasviksista, joten ne kannattaa kypsyttää ensin. Hedelmistä  monien koirien mieleen on banaani tai omena. Näistä saakin koiralle jo kyhättyä kunnon juhla-aterian, mutta kannattaa säilyttää kuitenkin kohtuus kaikessa.

Koira ei tarvitse herkkuja tai jälkiruokia, mutta jos koiraa haluaa hyviä, kannattaa pidättäytyä koirille suunnatuissa nameissa. Varsinaisen juhla-aterian sijaan ehdottaisin kuitenkin antamaan jouluna lemmikillesi erityistä huomiota ja rakkautta! Mikä olisi sen parempaa kuin yhteinen pitkä ulkoilutuokio vähän erilaista reittiä pitkin kuin normaalisti? Tai vaikka pienten herkkujen piilotus kotona, jolloin koira saa niitä innokkaasti etsiskellä ja pähkäillä.

Mutta sananen tästä puurostakin. Kaurapuurohan on aina hyvää, ja se on helposti sovellettavissa oleva ruoka. Kuivatuilla viikunoilla kaurapuuroon saa mukavaa makeutta ja viikunansiemenet rouskuvat mukavasti pureskellessa. Kaurakermalla saa puuroon pehmeää kermaisuutta, mutta puurosta ei tule kuitenkaan kokonaisuudessaan liian raskas. Ja tottakai kaneli sopii hyvin tähän oheen, joten sitä ja paljon (niinkuin minäkin tein heittäessäni kanelipussin sisällön pitkin lattiaa). Tällä puurolla siis voi jo mukavasti fiilistellä tulevaa joulua ja odotella jouluruokainspiraatiota.

Kaura-viikunapuuro

2-3 annosta

6 dl vettä
8 kuivattua viikunaa
1 dl kaurakermaa
2 dl isoja kaurahiutaleita
½ tl kanelia

kuivattuja viikunoita tarjoiluun

Kiehauta vesi kattilassa. Paloittele viikunat ja lisää kiehuvaan veteen, anna keittyä minuutin verran, että viikunoiden rakenne pehmenee. Lisää kaurakerma ja kaurahiutaleet. Kypsennä puuro kaurahiutalepaketin ohjeen mukaan, itselläni aikaa meni hiljalleen haudutellessa 15 minuuttia. Lisää lopuksi kaneli ja tarjoile

Kaapit tyhjäksi -banaanileipä

9. joulukuuta 2015


Kun kaapissa lopuu epämääräisiä jauho- ja hiutalepussien jämiä, voi ne kätevästi käyttää vaikka banaanileipään. Samalla pääsee eroon myös hyvin ruskistuneista banaaneista. Halutessaan tähän voi upottaa myös jämämausteiden rippeet. Jouluisemman banaanileivän saa käyttämällä piparkakkumausteita.


Tajusin tuossa juuri, että en ole vielä onnistunut jouluvaloja laittamaan ikkunaan, mutta ehkä nyt sitten tästä noustuani nekin voisin laittaa. Joulukuu on vain vierähtänyt salakavalasti aluilleen. Mutta ehtinen vielä kuitenkin tarpeeksi vielä siitä hössöttää tulevina viikkoina, täytyyhän sitä olla sitä tätä ja tuota jouluruokaa ja herkkua tarjolla.

Käykö kenelläkään muulla ikinä niin, että jauhopussijämiä tuppaa kerääntymään kaappiin? Tai puurohiutaleita? Minulla niitä tuntuu tämän tästä kerääntymään, varsinkin hiutaleissa, niitä jää pussin pohjalle sen verran vähän, että uutta kattilallista ei viitsi tehdä ja sitten pussi arkistoituukin kaappiin. Näinpä siis olisi hyvä keksiä jokin kätevä käyttötarkoitus tällaisiin tapauksiin. Kun pöydällä sattuu olemaan myös muutama arkistoituva banaani, joiden tärkkelyskonsentraatio laskee huimaa vauhtia. Tässä siis loistava resepti tällaisia hätätapauksia varten, kaikki vain samaan kulhoon, uuniin ja se on siinä.

Minulla oli tähän leipään käytössä sekalainen määrä kaurajauhoja ja tattarijauhoja, hiutaleissa puolestaan kauraa, hirssiä ja ohraa. Halutessaan kuitenkin leivän voi toteuttaa täysin gluteenittomanakin käyttämällä vain gluteenittomia jauhoja ja hiutaleita. Jauhojen määrässä kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei niitä käytä liikaa, sillä monet gluteenittomat jauhot ovat kovin hienojakoista ja niitä tarvinnee käyttää hieman vähemmän. 


Tällä ohjeella banaanileivästä tulee käytännössä täysin sellainen kuin itse haluat, jauhot ja hiutaleet voi valita juuri sen mukaan mitä on tarjolla, kunhan niiden määrään kiinnittää hieman huomiota, tai vastaavasti lisää yhden banaanin, jos taikina tuntuu liian puudilta. Mausteita voi myös surutta käyttää ja suosittelenkin laittamaan niitä paljon, sillä muuten makua ei saa nimeksikään.

Banaanileipä

26 cm leipävuoallinen

4-5 tummaa banaania (noin 5 dl sosetta)
2 dl valinnaisia jauhoja
2½ dl valinnaisia hiutaleita/leseitä
½ dl pähkinöitä/manteleita/siemeniä
1 tl ruokasoodaa
1 tl mausteita mielen mukaan (kanelia, neilikkaa, kardemummaa...)

Koristeluun 1 banaani

Soseuta banaanit. Lisää jauhot, hiutaleet, rouhitut pähkinät/siemenet ja sooda (ja mausteet). Sekoita hyvin. Kaada taikina 26 cm leipävuokaan.

Viipaloi yksi banaani ja taikinan päälle ja paista leipää 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä ennen kumoamista.
Tarjoile sellaisenaan tai lisukkeiden, kuten vaahterasiirapin ja omenasoseen kanssa.

Halutessasi voit lusikoida taikinan myös muffinssivuokiin, tällöin paistoaika on 20-30 minuuttia.

Suklaapallerot, ruokalahjaidea

7. joulukuuta 2015


Jos mietit joululahjaideoita, nämä suklaapallerot ovat loistava valinta. Tryffeliä muistuttavat suklaapallot voi valmistaa sellaisesta suklaasta kuin haluaa: maitosuklaa, tummasuklaa, maidoton suklaa jne. Koristelutkin voi tehdä usealla eri tavalla.


Heipä hei jälleen.
Itsenäisyyspäivä tuli ja meni ja saisihan se lumikin jo hiljalleen sataa maahankin asti. Lunta odotellessa tyytykäämme jouluintoiluun ja keinolumeen. Jouluna on mukavaa lahjoa läheisiä ja aina ei sitä krääsääkään viitsisi ostaa, varsinkaan jos ei tiedä kunnolla, mitä vastapuoli oikein haluaa. Näinpä siis ruokalahjat ovat täydellinen vaihtoehto lahjaideaksi. Ruokalahjan pitäisi olla sellainen, että se on helppo pakata ja säilyttää. Myös vastapuolen mahdolliset ruoka-allergiat on hyvä ottaa huomioon.


Niinpä siis nämä suklaapallerot ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan todella helppo toteuttaa ruokavalioon kuin ruokavalioon. Näihin suklaapalleroihin tarvitaan vain omavalintaista suklaata ja kookoshilloa. Suklaita on nykyään niin tuhatta ja yhtä sorttia, että en usko ongelmaa syntyvän. Itse käytin näihin suklaapalloihin Fazerin premium tummaa leivontasuklaata, joka on maidotonta ja täyteläisen makuista. Kookoshilloa käytin siksi, että se antaa mukavan pehmeän maun näihin palluroihin ja sen koostumus oli sopivan tiivis. Kookoshillo mahdollistaa valkoisen värinsä puolesta myös sen, että valkosuklaata käytettäessä suklaapallot säilyttävät valkoisen värinsä. 
Koristeluun voi ja pitää käyttää mielikuvitusta, sillä koristella nämä pallot voi käytännössä millä tahansa syötävällä. Jos ei halua tomusokeria käyttää, lumisen valkoisen lopputuloksen saa kookoshiutaleilla tai -jauholla. Myös mantelijauhetta kannattaa kokeilla. Värikkäämmän lopputuloksen saa puolestaan strösseleillä tai kuivatulla marjajauheella. 

Suklaapallot

noin 15 pientä palloa

200 g valitsemaasi suklaata (valko-, maito- tai tummasuklaa, maidoton, jne.)
1 dl kookoshilloa (Jam It! tai itsetehtyä)

koristeluun tomusokeria, kookoshiutaleita/jauhoa, mantelijauhetta, strösseleitä...

Sulata suklaa vesihauteessa. Lisää sulaan suklaaseen kookoshillo ja sekoita, pidä tarvittaessa vielä vesihauteella, että hillon saa sekoitettua hyvin. Anna massan jähmettyä jääkaapissa ainakin tunnin verran, mutta ei haittaa jos aikaa kuluu pitempään.
Muotoile massasta käsissä palloja. Pyörittele pallot haluamassasi koristeessa (kun pyörittelet pallot käsin niiden pinta kostuu sen verran, että koristelu tarttuu kiinni).
Nosta pallot koristelun jälkeen vielä jääkaappiin, että koristeet tarraavat kiinni.

Piparkakkubrownie

30. marraskuuta 2015


Koska piparitaikina on vaan niin hyvää, niin tottakai sitä pitää saada brownieenkin mukaan. Tämä herkku kelpaa niin pikkujoulupöytään kuin omiin herkkuhetkiinkin.


Hyvää marraskuun viimeistä!
Näin sitä sitten marraskuustakin rämmittiin ja melkein ehdittiin jo luulla, että talvi tuli lumen kera, mutta ei vaiskaan. Ehkä sitten ensiviikolla, kun täksi viikoksi vielä sadetta lupailivat. Mutta koska emme tietenkään tule surullisiksi lumen puutteesta, luomme tunnelman muilla keinoilla. Joulua henkivät ruuat ovat tietysti hyvä vaihtoehto jouluiseen tunnelmaan ja sikäli joululauluista on saanut aiemmilta vuosilta yliannostuksen, niin niitä voi sitten vain omassa päässään hyräillä. Pidän paljon kynttilöistä, joten niitä on kiva polttaa vuoden pimeinä aikoina ja mukavasti saa lisälämpöä huoneeseenkin. Joulukalenteriinkin saa pian jo käydä käsiksi, joten pian pitää tonttujakin jo alkaa varomaan ikkunoista. Onko teillä jotain mieluisia joulunodotusperinteitä?


Pikkujouluajat ovat kovaa vauhtia käynnissä, omat työnpuitteista järjestetyt pikkujouluni olivat jo menneenä viikonloppuna. Siellä tekaisin koko poppoolle (avustuksella toki) susheja ja muut olivat tuoneet suolaisia ja makeita leivonnaisia mukanaan. Kokonaisuudessa varsin mukava ruuantäyteinen tapahtuma. Koska en itse ollut leivontavuorossa, en voinut piparibrownieita mukanani viedä, mutta tyydynkin siis syömään brownieni yksin ja tarjoamaan reseptin teille. Ehkä jopa parempi, että saan browniet syödä itse, enemmän minulle. Kyseessä siis jälleen tällainen hybridileivonnainen, eli brownien ja piparkakun yhdistelmä. Olen kuullut ja hiljattain maistanut piparibrownieta sellaisessa muodossa, että piparit ovat jo kypsiä ja murusteltu vain taikinaan. 
Rupesikin siitä sitten aivonystyräni raksuttamaan ja mietin, että miksei pipareja voisi laittaa brownieen ihan taikinana? Koska piparitaikina on vain niin järkyttävän hyvää, että sitä voisi syödä litratolkulla sellaisenaan, niin miksei sitten tähän. Olin tyytyväinen ajatuksestani käyttää piparitaikinaa brownietaikinassa, sillä lopputulos oli loistava. Tapani mukaan tämä ei ole kovin makea leivonnainen, mutta tyydytti ainakin oman makeanhimoni. Niinpä siis jos haluat todellisen makuherkutteluelämyksen, tarjoile piparibrownie vaniljajäätelön kanssa.


Tässä leivonnaisessa yhdistyy tummasuklainen browniepohja ja tavallinen piparkakkutaikina. Lopputulos maistuu sekä piparkakulta, että brownielta. Jos haluaa todella vielä herkutella, kannattaa brownie tarjoilla lämpimänä ja ujuttaa lautaselle myös vaniljajäätelöä. Jäätelöä käyttämällä saa lisää makeutta ja aivan uudenlaisen makuelämyksen. Tämä leivonnainen kelpaa mainiosti tilaisuuteen kuin tilaisuuteen jouluisessa hengessään.

Piparkakkubrownie

15x20cm vuoallinen

Brownie-taikina
2 rkl pellavansiemenrouhetta + 6 rkl vettä
2½ dl täysjyväspelttijauhoja/-vehnäjauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhetta
½ tl ruokasoodaa
½ tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
4 rkl muscovadosiirappia/vaahterasiirappia
½ dl rypsiöljyä
1½ dl kahvia tai kasvimaitoa
40 g tummaa suklaata

200 g piparitaikinaa (huomioi maidottomuus, munattomuus tms. taikinassa)

Valmista ensin brownietaikina. Sekoita pellavansiemenrouhe veteen erillisessä astiassa ja jätä turpoamaan. Sekoita kuivat aineet keskenään isohkossa kulhossa ja lisää siirappi, öljy ja kylmä kahvi, sekoita hyvin. Rouhi tumma suklaa pieneksi ja lisää taikinaan. Kaada lopuksi muutaman minuutin turvonnut pellavansiemenrouhe taikinaan ja sekoita. Kaada taikina noin 15x20 cm vuokaan, johon on levitetty leivinpaperi.
Murustele piparitaikinaa noin sormenpäänkokoisiksi paloiksi, mutta jätä noin 50 g taikinaa sivuun yhdeksi klöntiksi. Tiputtele taikinapallukat brownietaikinan sekaan ja kääntele sekaisin, niin ettei piparitaikinaa juuri jää pinnalle.
Tee lopusta piparitaikinasta vajaan sentin paksuinen levy ja leikkaa pieniä pipareja muotilla koristeeksi. Asettele piparimuotilla tehdyt taikinat brownietaikinan päälle nätisti.
Paista 175 asteisessa uunissa 30-40min.
Anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua. Tarjoile sellaisenaan kylmänä tai lämpimänä tai vaniljajäätelön kanssa lämpimänä.

Neilikalla maustettu makea vihersmoothie

26. marraskuuta 2015


Miltä kuulostaa hieman jouluinen vihersmoothie? Tämä talvikausikasvisten vihersmoothie saa makeutensa banaanista ja persimonista, johon mantelit tuovat täyteläisyyttä. Jouluisen tunnelman tuon neilikka, joka ei kuitenkaan puske liikaa esiin muiden makujen seasta.


Hyvää torstaita! (siis onko nyt oikeasti torstai)
Tämä viikko on mennyt tenttiinluvullisissa ja gradullisissa merkeissä, joten ajankulun on käytännössä onnistunut unohtamaan kätevästi (paitsi silloin kun ei meinaa oikein lukeminen sujua). Vaikka minulla ei ole kuin pari tenttiä ja "vain" gradun palautus edessä, niin olen onnistunut järkkäämään itselleni inhottavan liikaa-tekemistä-stressin. Käytännössä tämä ei ilmene kuin aikatauluja suunniteltaessa ja illalla kun painan pään tyynyyn, eli siis juuri silloin kun se ei kovin suotavaa olisi. Noh, emme tule tästä surulliseksi, pieni stressi on toisaalta ihan tervettä ja sitä rataa, mutta voisihan se toki olla tulemattakin. 
Koska stressaa, tuntuu myös kokoajan siltä, että täytyisi jotain syödä. Koska kokoajan tekee mieli syödä, niin niinhän minä myös syön. Ja koska kokoajan syön, poden huonoa omaatuntoa. Ja koska poden huonoa omaatuntoa mietin miten paljon asioita en ole saanut tehtyä, josta päästäänkin jälleen stressiin. Mutta siis jokatapauksessa tämä syöminen... ruoka on hyvää, siitä ei päästä mihinkään. Siksipä siis saadakseni niin ruumiillista kuin henkistäkin energiaa, kevyet ruoat ovat riihen tarkoitukseen hyviä. Kuten vaikka tällainen smoothie. Pyöräytin läjän tämän saman tyyppisiä smoothieita muutama viikko sitten äitini kanssa eräänä perjantai-iltana. Aiemmalla kauppareissullamme oli ollut laatikollinen persimoneja 1e tarjouksessa, joten pakkohan se oli sitten ottaa siitä mukaan. Ei kyllä kaduta, herkullista oli.


Persimon on loistava hedelmä ja nyt loppusyksystä/alkutalvesta sopivasti sesongissa. Kuten useassa paikkaa olen nähnyt viimeaikoina toitotettavan, persimonit liikkuvat usealla eri nimellä kuten kaki tai sharon, joten ei kannata siitä hämääntyä. Persimonit ovat makeita ja todella mehukkaita, kunhan kypsyys on oikea. Jotkut sanovat, että kypsyyden pitäisi olla sellainen lähellä mädäntynyttä, että lopputulos olisi paras. Mielestäni kuitenkin sellainen hieman pehmeä sormella painettaessa, mutta napakka on paras. Ei liian makea tai vetinen, mutta makea. Persimonit ovat mielestäni parhaimmillaan lautaselle kuutioituna ja siitä vain (mielellään jollain tikulla tai juustohaarukalla) napsittaessa. Tuolloin hedelmän oma makeus ja maku tulevat parhaiten esiin. Persimon on kuitenkin niin monikäyttöinen hedelmä, että sen käyttöä ei kannata epäillä muissakaan paikoissa. Esimerkiksi smoothieen tai salaattiin se tuo loistavasti makeutta.
Koska joulu lähestyy sopivasti, voi vihersmoothiestaankin tehdä jouluisen ripsauttamalla sinne hieman neilikkaa. En halunnut tehdä ihan perinteisiä ja käyttää kanelia, joten toinen loistava joulumauste, neilikka, sai loistaa roolissaan. Referenssikuvani smoothiesta eivät välttämättä ole kovin jouluisia, mutta siitä viis ja surauttelemaan herkkusmootheita!

Neilikkainen makea vihersmoothie

2 annosta

1 banaani
1 persimon/kaki/sharon
2 isoa lehtikaalin lehteä
1 kourallinen manteleita
3 dl kasvimaitoa, käytin kookosriisijuomaa
1/2 maustemittaa neilikkaa (minun mittayksiköilläni "kaksi ripausta")

Varmista, että kasvimaitosi on jääkaappikylmää, banaanikin voi olla pakastettua, tämä on parasta kunnolla viileänä.
Surauta ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi smoothieksi ja tarjoile.

Vegaaninen pähkinäkurpitsakakku paahdetulla valkosuklaalla

20. marraskuuta 2015


Mehevä kurpitsakakku pysyy sopivan kosteana suuren kurpitsapitoisuuden ansiosta. Tässä vegaanisessa ja gluteenittomassa kakussa on makea valkosuklaakuorrute, joka tasapainottaa mausteista kakkupohjaa.


Joskus tai sanottakoon aika useinkin mietin, miksi parhaimmat ideat syntyvät silloin, kun on paljon kaikkea ajateltavaa. Söin gradupaikkani toimistossa jonkun matkoilta tuomaa valkosuklaalla kuorrutettua kitkat-patukkaa. Kitkat-paketissa luki, että jos patukkaa mikrottaa muutaman minuutin, sen maku alkaisi muistuttamaan bataattia kuorrutettuna valkosuklaalla. Koska en halunnut keskittyä aktiivisesti gradun kirjoittamiseen, päädyin harhauttamaan itseäni (en saa kirjoittamisesta enää palkkaa, niin ei sitä tarvinnut murehtia). Mikrotin sitten puoliskaa kitkatistani parisen minuuttia ja mikrosta alkoikin kuulua sen verran hälyttävä räiskyntä-ääni, etten uskaltanut enenpää mikrotella, suklaa lähinnä patukassani oli kiehunut. Lopputulos oli käytännössä vohveli, jonka oli sulan valkosuklaalammikon päällä. Bataattia en maistanut, mutta olihan se sula suklaa ihan hyvää. Koska tästä niin mieleni pa jäin niin kaihoisasti kaipaamaan tuota valkosuklaabataattia vielä iltapäivällä olevalla luennollakin, päätin hiljaa mielessäni, että tekisin bataattikakkua, joka olisi kuorrutettu valkosuklaalla.

Koska en ollut tarpeeksi tyytyväinen tulokseeni pitää ajatuksia kiireisenä luennolla, mietin vielä lisää tätä kakkuideaani. Koska päässäni pyöri kuva oranssista kakusta niin väistämättä mieleeni tuli myös sillähetkellä jääkaapissani odottava hokkaido kurpitsa. Koska olin tuota edellisenä päivänä ostamaani kurpitsaa selvästi lyönyt laimin olemalla käyttämättä sitä, päätin täyttää kyseisen kasviksen toiveet ja tehdä sittenkin siitä kakun. Näinpä siis mielessäni pyöri ajatus kurpitsakakusta valkosuklaakuorrutteella. Koska pelkkä valkosuklaa ei riitä, niin boostasin tämän kakun päässäni vielä sellaiseen muotoon, että valkosuklaa olisi paahdettua. Kun sitten luento loppui menin kauppaan hakemaan Plamilin valkosuklaata, joka on kätevästi vegaaninen ja gluteeniton, eipä tarvitsisi ainakaan laktoosi-intolerantikkosulhoni hajuhaitoista murehtia. Koska vegaanisen valkosuklaan paahtaminen oli entuudestaan tuntematonta aluetta, jännitys tiivistyi yhä enemmän. Lopulta usean työvaiheen ja likaisen kulhon jälkeen minulla oli hyppysissäni tämä kakku, niin maukas ja tuoksuva. 


Paahdettu valkosuklaa esiintyy aina tämän tästä leivonnaisresepteissä ja sen sanotaan olevan todella herkullista. Täytyy myöntää, että en ole tietääkseni paahdettua valkosuklaata syönyt, joten minulla ei ollut vertailukohtaa tätä kuorrutetta tehdessäni. Muutaman googletetun kuvan ja ohjeen jälkeen paahdoin sitten maidotonta valkosuklaatani. Kyykin uunin vieressä sen koko seitsemän minuuttia, jonka suklaa oli uunissa ja seurasin tarkkaavaisesti. Aluksi tilanne näytti hyvältä, todella lupaavalta. Noin 4 minuutin kohdalla läpinäkyvä neste, arviolta siis rasva alkoi valumaan suklaapaloista uunipannun keskelle ja klöntit jäivät kohdilleen paistumaan. Lopulta kun noin seitsemän minuutin kohdalla olin tyytyväinen suklaaklönttien paistoasteeseen, otin pannun pois uunista ja kauhistelin hieman tulosta. Arvelin, että saamistani suklaakorpuista ei syntyisi ikinä mitään. Rasva oli yhä irrallaan kuivahtaneista paloista. Päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan kuorrutetta ja totesin, että eipäs haitannutkaan. Otin suklaapalat, en rasvaa kattilaan soijajugurtin kanssa ja keittelin. Suklaa liukeni täysin kastikkeeksi ja kun seosta hetken vielä keitteli, siitä tuli ihanan kinuskimaista. Pienen hienosäädön jälkeen vielä olin enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Paahdetun kinuskin ja valkosuklaan välimuoto, jossa pieni jugurtin happamuus = parhautta?
Ei siis kannata kauhistua suklaata paahtaessa sen ulkomuodon muuttumisesta.


Taikinasta tulee mukavan mehevä, kun kurpitsaa käyttää paljon ja se todella maistuukin kurpitsalta. Usein ihmettelen kurpitsakakkuja, joissa kurpitsa on lähinnä nimellistä, tässä ei ole. Kaurahiutaleilla ja mantelijauheella kakun rakenne jää sopivan pehmeäksi, mutta pysyy hyvin kasassa leikattaessa. Mausteita voi laittaa mielensä mukaan, mielestäni inkivääri ja kaneli sopivat parhaiten kurpitsan kaveriksi, mutta mikään ei estä käyttämästä esimerkiksi maustepippuria tai neilikkaa lisätä. Pähkinät tuovat mukavaa suutuntumaa kakkua syödessä, kun ne jättää taikinaan rouhituiksi paloiksi.

Kun kuorrutteen vielä valuttaa kauniisti koko komeuden päälle ja koristelee pähkinöillä niin kakusta tulee yksinkertaisesti niin herkullisen näköinen, että se tekisi mieli syödä hujauksessa. Kakku myös säilyy kuorrutettuna jääkaapissa ainakin pari päivää, maku tasoittuu seuraavaan päivään mennessä huimasti, joten pohjan voi jo tehdä vaikka edellisenä päivänä.

Vegaaninen pähkinäkurpitsakakku paahdetulla valkosuklaalla

18 cm irtopohjavuoallinen

Taikina
4 dl kurpitsasosetta (noin 500 g raakaa kurpitsaa)
1½ dl pistaasijuomaa tai muuta kasvimaitoa
1 rkl pellavansiemenrouhetta + 3 rkl vettä
2 dl kaurahiutaleita
1 dl mantelijauhetta
½ dl kookospalmusokeria
1 tl leivinjauhetta
½ tl kanelia
1/4 tl inkiväärijauhetta
ripaus suolaa
1 kourallinen saksanpähkinöitä

Kuorrute
100 g vegaanista valkosuklaata
1 dl soijajugurttia (käytin kookoksen makuista)
1 rkl kookospalmusokeria
1 rkl kookosöljyä

öljyä ja 1 rkl mantelijauhetta vuoan jauhottamiseen
pähkinöitä koristeluun

Kypsennä kurpitsa esim uunissa 175 asteessa 30-40 minuuttia ja soseuta kun kypsää.
Sekoita kaikki ainekset (paitsi saksanpähkinät) hyvin kurpitsasoseeseen kulhossa. Rouhi saksanpähkinät ja lisää ne vielä lopuksi taikinaan.
Pingota 18 cm halkaisijan irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi, voitele vuoan reunat ja ripottele niille mantelijauhetta. Lusikoi taikina vuoan pohjalle ja tasaa sen pinta
Paista 175 asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ennen kuorruttamista

Rouhi valkosuklaa paloiksi ja paahda 175 asteisessa uunissa noin 7 minuuttia, kunnes se saa väriä. Oma valkosuklaani levisi aika paljon, mutta siitä ei kannata huolestua. Anna paahdetun valkosuklaan hieman jäähtyä uunin jälkeen. Laita soijajugurtti kasariin ja lämmitä. Lisää paahdettu valkosuklaa ja kookossokeri. Kuumenna seosta niin, että suklaakiteet liukenevat ja keitä miedolla lämmöllä muutamia minuutteja. Seoksesta tulee tässä vaiheessa hieman kinuskimaista. Nosta seos jäähtymään ulos (annoin olla parvekkeella noin puolisen tuntia) tai jätä pitemmäksi aikaa huoneenlämpöön. Kun seos on jäähtynyt noin kädenlämpöiseksi ja paksuuntunut, lisää kookosöljy klönttinä ja sekoita, kookosöljy jäähdyttää seosta vielä lisää ja sulaa sekaan. Anna seoksen jäähtyä vielä huoneenlämpöön, siitä pitäisi tulla paksua kinuskikuorrutemaista tahnaa.
Levitä kuorrute kakun keskelle ja tasaa. Anna kuorrutteen valua kakun reunojen yli painovoimalla, niin saat nätit valumat. Koristele kakku pähkinöillä.

Kareeraisu tofulla eli tofucurry riisillä japanilaisittain

17. marraskuuta 2015


Kareeraisu on helppo valmistaa valmiista curryaineksista. Lisätä tarvitsee vain haluamasi tuoreet kasvikset ja tofu. Helppo tie japanilaiseen makumaailmaan.


Mukavaa tiistaita.
Flunssakausi näyttää tekevän kovasti tuloaan ja tuntuu, että suunnilleen joka toinen vastaantuleva ihminen pärskii tai niiskuttaa. Luulin onnistuneeni flunssan välttelyssä, mutta nyt sellainen pahasti meinaa tehdä tuloaan, niinpä siis pitää ottaa kovat ruokavaliolliset otteet käyttöön. Paljon vitamiineja ja muita flunssaa enemmän tai vähemmän näennäisesti karkottavia ainesosia. Harkitsen kovasti meneväni nukkumaan valkosipulinkynnet nenänsieraimissa, saas nähdä, tuleeko siitä apua. Koska flunssaisena aikana makuaisti on turruksissa ja tuntuu, että nenäkin on niin tukossa ettei haistakaan mitään niin mausteiset ruuat ovat mukavia kokemuksia. Maistaa kerrankin jotain ja nenä aukeaa sopivasti, eikä sitten hetkeen tarvitsekaan niiskutella. Valitettavasti apu on vain lyhytaikainen, mutta apu se on sekin. 
Näinpä siis flunssatehokuurini valkosipulin lisäksi piilee mausteisissa ruuissa. Tämä lähes itsestään valmistuva kareeraisu on siitä loistava esimerkki. Tulisuutta on juuri sen verran, kuin paketinkyljessä lukee: mild, medium tai hot. Eli kyseessä siis japanilaisen perheenäidin tai -isän keittotaitojen puutteen pelastaja, valmis currykastikeaines. Kareeraisu on japanissa hyvin tavallinen suomalaisen makaronimössön kaltainen ruoka, jota suunnilleen jokainen osaa valmistaa. Perinteisesti se tehdään jauhelihasta, eikä tofusta, kuten tässä reseptissä. Kareeraisusta tehdään usein lapsillekin (tai lapsenmielisille) jännittäviä annoksia erilaisten muodostelmien yhteydessä, kuten alla tekemäni "kanava". Näitä kastikeaineksia myydään Suomessa useimmissa aasialaisia elintarvikkeita myyvissä liikkeissä. Currykastikeaineksissa maku ja tulisuusvaihtoehtoja on useita, mutta oma suosikkini on Vermont curryn keskitulinen omenalla ja hunajalla höystetty versio. Vermont curryn curryt ovat mielestäni pehmeimmän makuisia kokeilemistani vaihtoehdoista. 
Currykastikeainekset toimivat liemikuutionomaisesti: kastikeainesjättiliemikuutio lisätään vain veteen, jossa on halutut kasvikset ja liuotetaan kastikkeeksi. Yksinkertaista. Ei tarvitse kuin tuijottaa, kun liemikuutio tekee työn puolestasi. Kastikeainesten jättiliemikuutiot tuntuvat todella suurilta perinteiseen liemikuutioon tottuneena, ne ovat keskimäärin 10 cm pitkiä pötköjä, mutta kaikki tulee käyttää noin neljän hengen kastikkeeseen. Toki jos pitää lievemmästä kastikkeesta, vettä voi lisätä ja kastiketta jatkaa, mutta silloin maku kärsii. Mielestäni tofu sopii loistavasti kareeraisun proteiininlähteeksi, mutta perinteiset pavutkaan eivät ole poissuljettu vaihtoehto. Kun tofua käyttää kareeraisuun, sen voi lisätä kastikkeeseen sellaisenaan kuutioituna, mutta mielestäni paremman lopputuloksen saa, kun kuutiot paistaa rapsakoiksi ensin. Paistettuna kuutiot pysyvät myös hieman paremmin kasassa kastikkeessa ja lopputulos on esteettisempi.


Kareeraisu on helppo ja yksinkertainen ruoka valmistaa. Valmiita kastikeainesvärkkejä on monia eri makuvaihtoehtoja, joista selviää maistamalla oma suosikki. Alla kuvassa näkyvä Vermont curryn kastikeainetta voin kuitenkin lämpimästi suositella ensikertaa kareeraisua maistavillekin. Kannattaa kuitenkin kastikeaineksia valitessaan huomioida tuotesisältö, esimerkiksi tässä Vermont curryn tuotteessa, joka kuvassakin, on ainesosia maidosta. Keskitulisena kastikkeesta tulee hieman kurkunperää poltteleva kastike, muttei kuitenkaan epämiellyttävä. Jos ei kovin tulisesta kastikkeesta pidä, kannattaa ensikertaa maistavana kokeilla meidommasta päästä. Kasviksina voi käyttää käytännössä mitä tahansa, mutta hyvin koossa pysyvät kasvikset toimivat parhaiten ja kastikkeesta tulee samalla nätin näköinen.

Kareeraisu カレーライス tofulla

4 annosta

250 g kiinteää maustamatonta tofua
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
2 perunaa
½ punainen paprika
100 g herneitä
6-7 dl vettä
1 levyllinen currykastikeaineksia (määrä riippuu merkistä, lue lisää yläpuolelta)
2 rkl seesaminsiemeniä

noin ½ dl kuivaa riisiä per ruokailija

öljyä paistamiseen

Ota tofu ulos paketista ja kääri talouspaperiin ja anna olla painon alla (esim. keraaminen kulho) muiden valmistelujen ajan. 
Kuori sipulit. Pilko 1 tavallinen sipuli ja valkosipuli pieneksi kuutioksi ja kuullota kattilassa öljyssä. Kuori porkkana ja peruna. Pilko porkkana, peruna, paprika ja loppu sipuli isohkoiksi paloiksi/lohkoiksi. Lisää ensin porkkana ja peruna kuullotettujen sipulien kanssa kun ne ovat pehmenneet ja paista hetki. Lisää vesi, loput kasvikset ja murennettu currykastikeaines. Laita levy pienelle ja anna kiehua hiljalleen kymmenisen minuuttia. Kastike paksuuntuu tässä vaiheessa. Jos kastike kovin paksua, lisää vettä.
Pilko tofu tasaisiksi kuutioiksi ja paista pannulla niihin rapea pinta. Lisää tofut ja seesaminsiemenet kastikkeeseen, sekoita ja tarkoile kypsän riisin kanssa.

Kurpitsatiikerikakku

13. marraskuuta 2015


Perinteinen tiikerikakku mehevässä kurpitsaisessa muodossa sopii mainiosti niin kahvipöytään kuin juhlallisempaankin tilaisuuteen. Tästä kakusta tulee myös näennäisesti terveellinen, joten sitä voi huoletta syödä palan jos toisenkin.


Ihanaa perjantaita!
Tämä viikko onkin ollut todella mukava, tekemistä on riittänyt juuri sopivissa määrin, mutta kuitenkin ollut tarpeeksi. Ja nyt viikonloppuna järjestetäänkin Suomen kädentaitomessut Tampereella, jonne ehdottomasti olenkin menossa jo tänään. Toivotaan, että sieltä löytyy kaikkea mukavaa, vaikka yleensä tilanne ollutkin päinvastoin. Mutta koska tämä viikko on ollut niin mukava, niin jaan tämän todella mukavan kuivakakun ohjeen kanssanne. Tämä kakku ei toisaalta ole kuivaa nähnytkään, mutta puhuttakoon siitä nyt vain tavankin takia. 
Kuivakakut eivät ole olleet mieleeni hirväesti jouluista hedelmäkakkua lukuunottamatta. Tiikerikakku on ollut ehkä yksi sellainen ihan ok kuivakakku, jota on joskus voinut syödä, mutta ei nyt mitään superherkkua. Kuivakakut ovat vain niin ikävän... noh, kuivia. Ne murenevat pöydälle, lautaselle ja syliin ja jos vielä sattuu syömään epärytmissä, niin onnistuu vielä vetämään kaikki mupenot vääräänkurkkuun ja siinä sitä sitten riittääkin yskimistä. Toisinsanoen märkäkakut ovat parempia. Nojaa, en ole mikään täytekakkufanikaan. Siksi tässä onkin nyt tämä tiikerimärkäkuivakkakku. Eli sama vanha kakku, mutta ei kuitenkaan mitään sinnepäinkään, kokeile ja ylläty. Onko sinulla huonoja kokemuksia kuivakakuista?


Ideana oli tehdä kuivakakusta kostea ja kosteuttahan saadaan kakkuun sillä, että siihen lisätään jotain, joka säilyttää kosteuden. Ja koska sesongin mukaan vielä ruokaa voidaan laittaa edullisilla kustannuksilla, niin tiikerikakkuuni päätyi jotain oranssia, ei pidä suinkaan unohtaa tämän kakun luontaista turkinväriä, eli kurpitsaa. Kurpitsasta tuli kakkuun hauska kellertävän oranssi väri, tämäkin toki riippuu yksilöstä ja lajikkeesta mitä kakkuun käyttää, sillä kurpitsojen hedelmänlihat, vai onko kurpitsassa hedelmälihaa... Jokatapauksessa, värit vaihtelevat. Minulla oli käytössä ihan kotimainen komea parin kilon yksilö, oli kyllä melkoinen saalis kaupassa metsästämässä ollessani. Osa kurpitsasta päätyi tähän kakkuun, osa smoothieen, osa aamupalapuuroon ja osa sosekeittoon. Mukavaa raaka-aineen hyödyntämistä. 
Mutta niin, kurpitsa toimi kakussa siis kosteuden säilyttäjänä ja samalla hyvänä makeuttimena. Kakun rakenne oli paistettuna hyvin kuivakakkua muistuttava, hieman mureneva, mutta pysyi mainiosti kasassa. Kakku pysyi kuitenkin kostutetunoloisen pehmeänä useamman päivää. Tein testin ja jätin palan jääkaappiin ihan vain sellaisenaan tönöttämään lautaselle, ja seuraavanakin päivänä se oli keskeltä kostean pehmeä. Reunat olivat tottakai hieman kuivahtaneet, mutta sillä hetkellä ne muistuttivat enemmän normaalia kuivakakkua ja sisus yhä samaa mitä vastavalmistettunakin. Tämä kakku säilyy siis todella hyvin ja jos haluaa säilyttää mehevyyden kauttaaltaan, kannattaa säilytyksen ajaksi kakulle laittaa kupu tai muu peite.


Jos siis pidät kuivakakuista ja tiikerikakku lukeutuu suosikkeihisi, niin tämä on loistavaa vaihtelua perinteiseen tiikerikakkuun. Jos haluat hieman terveellisempää ja kevyempää tarjoiltavaa kahvipöytään tai omaan iltaan, niin tämä on silloinkin loistava vaihtoehto. Jos sokerihammastasi kolottaa ja tekisi mieli jotain todella herkullista, niin tämä voi ehkä, tosin pienemmällä todennäköisyydellä, olla vaihtoehto. Mutta makeutta tässä kakussa ei ole kovin paljoa. Jos makeutta kaipaa lisää, niin vaahterasiirappia voi taikinaan laittaa enemmänkin, mutta itse pidin kakusta tällaisenaan. Makea tummasuklaakuorrute kuitenkin toi mukavaa pehmeyttä taikinalle ja tasapainotti kokonaisuutta.

Kurpitsatiikerikakku

noin 10 annosta

Taikina
3 kananmunaa
½ dl vaahterasiirappia
200 g kurpitsasosetta (noin 3 dl)
3 dl täysjyväspelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ dl maitoa
½ tl maustesekoitusta, jossa kanelia, neilikkaa, inkiväärijauhetta ja maustepippuria
½ dl kaakaojauhetta

Kuorrute
50 g tummaa suklaata
1 rkl maitoa
1 rkl voita

rasvaa ja korppujauhoja vuoan korppujauhottamiseen

Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää keltuaisiin vaahterasiirappi ja vatkaa kuohkeaksi. Lisää kurpitsasose ja sekoita. Lisää jauhot ja leivinjauhe ja kääntele sekaisin, älä sekoita liikaa. Lisää maito, sen pitäisi tehdä taikinasta paksua, mutta valuvaa. Jaa taikina kahteen osaan ja lisää toiseen maustesekoitus ja toiseen kaakaojauhe. Lisää myös puolet ja puolet valkuaisvaahdosta eri taikinoihin. Kääntele eri taikinat sekaisin, älä ylisekoita. Taikinat ovat tässä vaiheessa varsin viskoosisia, mutta valuvia.
Korppujauhota noin litran vetoinen kuivakakkuvuoka. Laita 1/3 vaaleasta taikinasta vuoan pohjalle, sen päälle kaikki ruskea taikina ja lopuksi vielä loput vaaleasta. Painele nuolijalla tai lusikalla tainaan syvälle pari kertaa, että kuvioita muodostuisi.

Paista kakkua 175 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes hammastikku tulee taikinattomana ulos. Anna kakun jäähtyä vuoassa hetki ennen kumoamista.

Sulata suklaa. Lisää siihen maito ja voi ja sekoita, sen tulisi olla valuvaa kastikemaista. Anna kuorrutteen jäähtyä sen verran, että sitä pystyy pursottamaan nätisti. Koristele kakku suklaakuorrutteella. Säilytä kakkua jääkaapissa ennen tarjoilua.

Jotakuta vähän suututti kun kuvauksessa kesti niin kauan

Porkkana-linssisosekeitto ja porkkanasipsit

8. marraskuuta 2015


Porkkanasosekeitto kuulostaa varmaan tutulta ja porkkana-linssikeittokin on varmaan pyörinyt ruokaloiden lounaslistoilla. Mutta jos lisäämme tähän perinteiseen yhtälöön trendikkään rapeat porkkanasipsit, saadaan aikaan jotain virkistävän ja uutta.


Mainiota isäinpäivää kaikille enemmän tai vähemmän isille.
Vaikka tämä viikonloppu onkin ollut varsin harmaa ja sateinen, ei anneta sen haitata meitä. Omalta osaltani viikonloppu on sujunut varsin toiminnallisissa merkeissä, olen istunut suunnilleen koko lauantain ompelukoneen ääressä... ompelemassa villahousuja. Villahousuistahan tulee väistämättä mieleen kylmät kelit ja kylmistä keleistä lämmin ruoka, kuten tämä sosekeitto. Mutta palattakoot villahousuihini, tai oikeastaan tällähetkellä ne näyttävät kulahtaneilta vaaleanpunaisesta pitävän vaarin pitkiltä kalsareilta, mutta toivotaan, että niistä tulee jotain muuta. Tavoitteena olisi saada aikaan shortsit, ehkä vielä päädyn polttamaan ne ja lähettämään savumerkkejäj naapurikuntaan. Nähtäväksi jää, vastataanko minulle sitten koivu- vai kuusisavulla.


Nyt kaikenlaisia lämpimiä ruokia hehkutetaan jotenkin todella paljon. Pitäähän se toki paikkaansa, että kelien kylmetessä lämpö pitää saada jotain muuta kuin lämpimiä ilmavirtauksia pitkin, joten lämmin ruoka on hyvä vaihtoehto siihen. Minulla tämä lämmönkaipuu ilmenee ehkä siinä, että tekee mieli paljon paistettua ruokaa, oli kyse sitten paistinpannulla tai uunissa paistetusta ruuasta. Mutta paistettua ja savuista jokatapauksessa.
Siksipä siis varsin perinteinen porkkana-linssisosekeitto, johon on yhdistettynä rapeaksi paistetut porkkanasipsit, toimii loistavasti. Pehmeää keittoa ja rousketta hampaissa, tuskin muuta voi kaivatakaan. Porkkana- ja juuressipsejä kaupitellaankin nyt jopa jonkinlaisena trendiruokana, joten sinänsä ei yhtään hullumpi idea upottaa niitä keittoonkaan. Jotain vanhaa ja jotain uutta siis.

Porkkana-linssikeitto porkkanasipseillä

4 annosta

Keitto
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 perunaa
300 g porkkanoita
1 dl punaisia linssejä
1 tl kuivattua rakuunaa
½ tl valkopippuria
½ tl suolaa
2 dl kaurakermaa

Porkkanasipsit
1 porkkana
3 rkl rypsiöljyä, maustettua jos on (käytin basilikarypsiöljyä)
suolaa maun mukaan

öljyä paistamiseen

Valmista porkkanasipsit kuorimalla ensin porkkana. Ota terävä kuorimaveitsi/juustöhöylä ja höylää porkkanasta ohuita kolikoita paksummasta päästä aloittaen. Höylää kolikoita niin kauan kun pystyy ja käytä jäljelle jäänyt kanta keittoon. Paista porkkanalastuja öljyssä niin, että ne ruskistuvat kunnolla ja rapeutuvat. Ripottele suolaa päälle. Nosta lastut paperille kuivumaan ylimääräisestä öljystä.


Valmista sitten keitto. Pilko sipulit ja kuullota öljyssä. Kuori perunat ja porkkanat ja paloittele kattilaan.
Lisää kattilaan linssit. Lisää vettä niin että kasvikset juuri ja juuri peittyvät, lisää mausteet ja keitä 30-40 minuuttia. Kun kasvikset ja linssit ovat kypsiä. Soseuta keitto. Lisää kaurakerma ja tarkista maku, lisää mausteita tarvittaessa.
Tarjoile porkkanasipsien kanssa.

Nougatmousse (G, Ve)

4. marraskuuta 2015


Tämä vegaaninen ja gluteeniton nougatmousse tekee jälkiruokahetkestä juhlallisen ja sopii useisiin eri ruokavalioihin. Näinpä siis tulevana isäinpäivänä sitä voikin tarjota juhla-aterian kruununa, valmistusprosessi on myös todella helppo! Marjat tuovat annokseen raikkautta ja väriä.


Viimepostauksen aikana kun tajusin, että on marraskuu, tajusin myös samalla, että viikon päästä on isäinpäivä. Isäinpäivinä monilla on tapana juhlistaa isän olemassaoloa hyvällä ruualla. Tämä ei tee meidänkään perheessämme poikkeusta ja usein tuona päivänä isän ruokatoiveita kuunnellaankin hieman paremmin. Toisaalta en voi oikein väittää, että meillä koskaan syötäisiin huonosti, mutta erityisinä päivinä ruokaan kiinnittää normaalia enemmän huomiota. Eräänä vuonna valmistin isäinpäiväkortin sijasta isäinpäivä"kortti"voileipäkakun, jonka koristelin merimaisemaksi. Luovuutta on siis hyvä käyttää.


Onko kellään muulla sitä ongelmaa (vai onko se oikeastaan ongelma?), että isä tai joku muu perheenjäsen ei siedä tavallisia maitotuotteita? Ja tämä yhdistettynä vielä siihen, että hän ei pidä oikein makeastakaan? Minulla nimittäin on. Näinpä siis aika suuri liuta erilaisista jälkiruuista karsiutuu pois heti alkuvaiheessa. Yleensä isänjuhlistuspravuureitani ovat olleet erilaiset sitruunaiset herkut, mutta tänävuonna tavoitteena olisi tehdä jotain ihan erilaista. Saanenko siis esitellä tämän mielestäni parhaimman ikinä kehittelemäni jälkiruuan? Enkä oikeasti nyt valehtele, vaan mielestäni tämä on ehkä kaunein ja parhaiten onnistunut jälkiruoka ikinä. Tämä ei ole liian makea, muttei mikään tönkön makuinenkaan, vaan juuri täydellisen pehmeän samettinen. 
Hassua kyllä, tavoitteenani oli alunperin valmistaa jotain syksyisen makuista, jossa olisi kookosta. Vaahterasiirappi, lakritsinen täysruokosokeri ja kaneli toimivat syksyisinä elementteinä ja cashewpähkinä oli vain yleinen täyteaine. Kun sitten lopulta maistoin lopputulosta, niin mieleeni tuli nougat. Jos tiedät miltä Fazerin Wiener nougat maistuu, niin tämä ei ole siitä kaukana, suklaisuus tosin vain puuttuu. Makean tasapainona ja väriläiskänä toimivatkin sitten marjat. Jos et löydä enää tuoreita marjoja, niin pakastemarjatkin toimivat hyvin. Minulla sattui olemaan pari viikkoa sitten vielä tuuria ja löysin metsästä puolukoita, jotka olivat juuri sopivasti pakkasen käsittelemiä ja hyvin makeita puolukoiksi, kuten pakkaspuolukat yleensä ovatkin.


Samalla kun tämän annoksen voimin muistamme isiä, niin samalla pari sanasta juuri ohitse lipuneesta pyhäinpäivästä. Tämän reseptin kuvissa näkyvät teemukit ja asetit, sekä pellavainen liina, ovat vuosia sitten edesmenneen mummani valmistamia. Hän piti todella paljon posliinimaalauksesta ja meillä onkin näitä todella kauniita ja yksilöllisiä tee- ja kahviastiastoja muutama. Samoin hänen maalaamiaan posliinikoristeita on vielä paljon tallella. Mummani oli muutenkin käsityöihminen henkeen ja vereen, joten meiltä löytyy käsintehtyjä tekstiilejä pöytäliinoista pitsiverhoihin. Tällaiset muistot edesmenneistä ihmisistä ovat hyvin kauniita ja silloin aina huomaa, että pieni pala heitä on yhä mukana. Joskus joidenkin asioiden, kuten murrosiässä vihattujen kullattujen kahviastioiden, arvon huomaa vasta paljon myöhemmin. Niinpä näitä muistoja tuleekin vaalia. Koska en voi tätä jälkiruokaa tarjota mummalleni hänen maalaamistaan posliiniastioista, tarjoan sen hänen pojalleen, isälleni. Saatan ehkä myös itsekin ottaa kauhallisen, tai kaksi (tai ehkä kolme) ja jos vielä jotain on sen jälkeen jäljellä, niin tarjota muullekin perheelle.


Jos haluat tarjota isäinpäivänä jälkiruuaksi jotain ei niin makeaa, mutta kuitenkin maistuvaa, niin tässä on loistava resepti siihen. Mousse valmistetaan kookoskermasta, mutta kookoksen maku ei kuitenkaan ole mitenkään hirveän voimakas lopputuotteessa, joten sitäkään ei kannata kauhistella etukäteen. Cashewpähkinät siis yksinkertaisesti maustetaan ja paahdetaan uunissa ja loppu reseptistä onkin lähinnä sekoittelua. Tämän valmistamiseen meneekin siis aktiivista aikaa, sanottakoon 15 minuuttia. Loput onkin sitten odottelua. Annoksesta saa todella näyttävän, kun sen annostelee esimerkiksi kahvi- tai teekuppeihin. Pienet jälkiruokakulhotkin toimivat varmasti hyvin.

Maidoton nougatmousse

6 annosta

3 dl cashewpähkinöitä
3 rkl vaahterasiirappia
1 rkl täysruokosokeria
½ tl kanelia
2 tlk kookosmaitoa (jääkaappikylmänä)
2 dl puolukoita tai muita marjoja kuten herukoita

Sekoita cashewpähkinöihin vaahterasiirappi, täysruokosokeri ja kaneli. Nostele pähkinät leivinpaperoidulle uunipannulle ja levitä, etteivät pähkinät ole päällekäin. Paista 175 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, käännä kerran paiston puolivälissä. Nosta uunista ja anna jäähtyä täysin.
Ota kookosmaitotölkeistä vain kookoskerma ja vaahdota se tehosekoittimella. Ota pari ruokalusikallista kuorrutetuista pähkinöistä sivuun koristelua varten. Murskaa loput pähkinät esimerkiksi monitoimikoneessa rouheeksi. Sekoita pähkinät kookoskermaan.
Annostele mousse kulhoihin ja koristele marjoilla ja lopuilla pähkinöillä.

Blogger Widget