Vegaaniset täysjyväiset pinaattifalafelfajitakset ja tsatsiki

29. maaliskuuta 2016


Kiinnostaako falafelit? Ohessa terveellisten uunissapaistettavien pinaattifalafelien ohje, jotka voi vaikka pyöräyttää tortillalättyyn ja herkutella fajitasateriana.


Hyvää tiistaita!

Pääsiäinen sitten tuli ja meni, huomasiko kukaan muu? Oma pääsiäiseni oli mukavan toiminnallinen, mutta lepoakin mahtui muutamaan rakoon. Taistelin pääsiäisenä aika tavoin erään reseptin kanssa, jonka sainkin kuin sainkin lopulta sitten toimimaan. Sen verran voin vihjaista, että tiedossa tulee olemaan herkulliset ajat ranskalaissävytteisissä tunnelmissa. Kyseisessä reseptissä käytän tätä, jopa ilmiöksi muodostunutta aquafabaa eli kikherneiden liotusnestettä. Pysykää siis linjoilla, minua ainakin jännittää! Edit: resepti löytyy tästä.

Tiramisuvohvelit

25. maaliskuuta 2016


Kaipaatko vaihtelua perinteisiin vohveleihin? Tässä ohje pehmeisiin tiramisuvohveleihin, jotka kelpaavat jälkiruuaksi tai vaikka aamupalapöytäänkin.



Hyvää vohvelipäivää!

Tiesittekö, että tänään on pitkän perjantain lisäksi myös vohvelipäivä. Minä en tiennyt ennenkuin luin sen netistä sattumalta pari päivää sitten. Ilmeisesti tänä perinne on ruotsista peräisin, jossa päivää nimitetään vaimomme päiväksi eli vårfrudagen, joka sitten kuulostanee voffelilta ja sitä rataa. Mutta koska herkuttelupäiviä ei ole koskaan liikaa, on tämä päivä loistava syy vohveliherkuttelulle. Koska vohvelit ovat, ainakin meidän huushollissa, suurta herkkua, mutta niitä tulee yksinkertaisesti tehtyä liian harvoin, on tällainen innoittava päivä ihan paikallaan. 

Viimeksi sitä onkin varmaan viimekesänä kaivettu vohvelirauta esiin, jolloin lopputulos ei ollut yhtä miellyttävä kuin nyt. Silloin yritin tehdä puurovohveleita edellistpäivän jämäpuurosta jatkettuna... Kun sain taikinan mieleisekseni ja olin varma, että nyt se on siinä, vohvelit paistuivat rautaan eivätkä raudassa. Toisinsanoen hammastikulla sitten kaavin sellaista palanutta vohvelimömmöä irti vohveliraudan pienistä kolosista ja lopulta meinasi palaa vohveleiden lisäksi myös hermot. Jostain syystä silloin taikina ei vain muodostanut minkäänlaista rakennetta, vaan paiston jälkeen repesi aina vohveliraudan eri puolikkaisiin. Käytin kyllä öljyä raudan voiteluun ja taikinassa oli tarpeeksi jauhoja, kokeilin niitä jopa lisätäkin puolivälissä, mutta yksinkertaisesti ei. Näin jälkeenpäin ajateltuna olin unohtanut lisätä rasvaan öljyä, mutta jotenkin kuvittelisin, että se ei voisi niin radikaalisti vaikuttaa lopputulokseen. Noh, ne vohvelit ovat painuneet mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Onpahan jotain mistä kertoa jälkipolville.


Vohveleita on loppujenlopuksi todella yksinkertaista tuunata erilaisiksi versioiksi, joten miksipä sitä ei tekisi. Vohveleista tulee äärimmäisen herkullisia esimerkiksi silloin, kun taikinaan sekoittaa pieneksi kuutioitua omenaa tai päärynää. Suklaavohvelit ovat toki oma lukunsa makujen taivaassa, siksipä suklaa, toisinsanoen kaakao, onkin yksi elementti näissä tiramisuvohveleissa. Ajatus tiramisuvohveliin lähti siitä, että halusin kokeilla käyttää vohvelitaikinassa kahvia. Kahvi sopii loistavaksi pohjaksi niin täytekakkuun kuin kuivakakkuunkin, niin miksi ei sitten vohveleihin. Onko sinulla hyviä ruokien kahvinkäyttövinkkejä?

En halunnut tehdä näistä vohveleista kovinkaan makeita, joten käytin hieman muscovadosokeria, joka tuo täyteläisen paahteista makua tiramisuistamaan kokonaisuutta. Halutessaan muscovadosokerinkin voi korvata esimerkiksi vaahterasiirapilla tai agavella, joista tulee myös sopiva paahteisen tuntuinen maku. Spelttijauhoja käyttäessä taikina tuntuu jäävän jotenkin kummallisen vetiseksi, mutta siitä ei tosiaan kannata huolestua, sillä se kuuluu asiaan. Spelttijauhotaikinat kuuluu aina jättää hieman märemmiksi kuin perusvehnäjauhotaikinat.

Oatlyn kauratuorejuusto sopii mainiosti kaikkeen mahdolliseen, kuten vaikka paksuun amerikkalaistyyppiseen pannaritaikinaan. Niin se sopii myös tiramisuvohvelien päälle mascarponen asemesta. Jos näitä tiramisuvohveleita syö aamupalaksi, kannattaa kauratuorejuusto käyttää ihan vain sellaisenaan, mutta jos haluaa boostata jälkiruokakokemusta, kannattaa kauratuorejuustoa makeuttaa hieman esimerkiksi vaniljasokerilla tai sillä samaisella vaahterasiirapilla. Herkutteluhetkiä!

Tiramisuvohvelit

6 vohvelia

Taikina
2 dl soijamaitoa
2 dl tuoretta vahvaa kahvia
1 appelsiinin kuori raastettuna
2 rkl öljyä
3 rkl muscovadosokeria (tai vaahterasiirappia)
2 dl täysjyväspelttijauhoja
1 dl kaurahiutaleita
½ dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
½ tl kanelia
1/4 tl kardemummaa
1 lusikankärjellinen vaniljansiemeniä
ripaus suolaa

öljyä paistamiseen
tarjoiluun marjoja, hedelmiä, kauratuorejuustoa, kanelia

Sekoita soijamaito, kahvi, öljy ja sokeri/makeutus keskenään. Kahvi voi olla tässä kuumaa, joten anna nesteseoksen jäähtyä noin huoneenlämpöiseksi tässä vaiheessa.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää jäähtyneeseen nesteeseen. Sekoita taikina hyvin ja anna turvota noin 15 min jääkaapissa.

Paista taikinasta vohveleita öljytyllä vohveliraudalla.
Tarjoile vohvelit marjojen kuten mansikoiden tai vadelmien, hedelmien kuten appelsiinin (jäänyt jäljelle kuoriraasteesta) ja kauratuorejuuston kanssa. Halutessasi voit koristella annoksen kanelilla, kaakaojauheella tai jopa suklaalla.

Kasvistempura 野菜の天ぷら

22. maaliskuuta 2016


Kiinnostaisiko oppia muitakin japanilaista ruokia sushin ja ramenin lisäksi? Kasviksista valmistettu tempura eli huokoisessa, rapeassa taikinakuoressa friteeratut kasvikset ovat mukavaa naposteltavaa, mutta talttuu sillä suurempikin nälkä.


Hyvää alkanutta viikkoa!

Ajattelin, että olisi jälleen hyvä aika tutustua japanilaiseen keittiöön ja ruokakulttuuriin. Tälläkertaa vuorossa on tempura, joka on hyvin suosittu japanilainen ruokalaji. Tempura valmistetaan perinteisesti yleensä kasviksista ja kalasta, jotka kastetaan taikinaan ja uppopaistetaan. Tempura poikkeaa friteerattavista ruuista siinä, että friteeraustaikina ja sen koostumus on äärimmäisen tärkeässä osassa valmistusta. Jos taikina ei ole rapeaa ja huokoista, tempura ei oikein ole tempura. Tempuran tekoa harjoitellaan yleensä hyvin pitkään ja sen valmistukseen sisältyy niin monta kikkakolmosta kuin on valmistajiakin. Monissa paikoissa tempurataikinalle on erityiset salaiset ohjeen, kuten myös friteerausöljyn koostumukselle. Kunnon salatiedettä siis. Mutta kuten olemme jo ehkä oppineet sushistakin, niin monien ruokalajien mestariksi tullaan tekemällä ja etenkin tekemällä pitkään.

Tämä reseptini keskittyy kasvistempuraan eli yasai no tenpuraan,  野菜の天ぷら. Kasvistempuran valmistuksessa voi käyttää oikeastaan mitä tahansa kovaa kasvista, mutta tyypillisimpiä siinä käytettäviä kasviksia, joita suomalaisesta ruokakomerosta löytyy ovat esimerkiksi porkkana, peruna, sipuli, paprika, bataatti, vihreät pavut ja kurpitsa. Eksoottisempiakin raaka-aineita tempurassa tyypillisesti käytetään, joista osaa ei Suomesta löyty kuin hyvällä tuurilla etnisistä kaupoista, niitä ovat esimerkiksi lootusjuuri, shisolehti ja erikoisemmat sienet kuten kuningasosterivinokkaat ja osterivinokkaat. Positiivista on kuitenkin se, että näitäkin tuotteita aina välillä yllätyksekseen löytää tavismarketeista. Noin vuosi sitten ainakin K-supermarketeissa oli kunnon osterivinokasvillitys, jolloin noita sieniä oli kaupoissa parin kuukauden ajan saatavilla lähes koko ajan. Toivotaan, että sama toistuu tänäkin vuonna. 

Seuraavaksi se vaikea osuus, eli taikina ja paistaminen. Tempurataikina valmistetaan nesteestä ja jauhoista (yllättävää?). Yleensä taikina tehdään 1:1 eli esimerkiksi 2 desiä jauhoja ja 2 desiä nestettä. Neste on tyypillisesti jääkylmää vettä, mutta monesti käytetään veden ja kananmunan seosta. Kun taikinaan käyttää kananmunaa, se kuohkeutuu kananmunan ansiosta, tässä ohjeessa korvasin kuohkeutumisen leivinjauheen ja ruokasoodan yhdistelmällä. Tempurataikinassa jauhoina käytetään yleensä vehnäjauhoja, joko erikoishienoja tai karkeampia. Koska olen täysjyvätuotteiden uranuurtaja, käytin tietenkin niitä, mutta lisäsin sekaan hieman maissijauhoja tuomaan hienompaa tekstuuria. 

Että asia ei olisi niin yksinkertainen, voin kertoa, että tempurataikina on äärimmäisen helppoa pilata. Tempurataikinassa ideana on se, että taikinaa sekoitetaan niin vähän kuin mahdollista, ettei vehnän gluteeni rupea muodostamaan sitkoa. Jos sitkoa muodostuu, taikinasta ei tule rapeaa ja kuohkeaa. Taikinan ainesosien tulee olla niin kylmiä kuin mahdollista, että gluteeni ei aktivoidu lämmöstä. Eli kaikessa sekavuudessaan kylmät ainekset, mahdollisimman vähän sekoitusta, klimppit taikinassa kuuluu asiaan. Kuivat ainekset sekoitetaan ensin keskenään, lisätään kylmään veteen ja sekoitetaan pari kertaa. Syömäpuikot on tähän sekoittamiseen hyvä väline, niillä liikettä tulee mahdollisimman vähän. Taikina näyttää ennen käyttöä ällöttävän klimppiseltä, mutta se kuuluu asiaan. Tee taikinaa vain pieni määrä kerrallaan, että se pysyy hyvänä. Ohjeessa ilmoittamani 2dl+2dl on ihan sopiva määrä. Näitä kerrannaisia sitten vain useampi kun tarvii.

Paistoöljyjen käytössä onkin sitten useampaa koulukuntaa ja monissa ravintoloissa on omat paistoöljyseoksensa. Tempura voidaan kuitenkin friteerata ihan rypsiöljyssäkin, mutta maku on parempi, kun käyttää lisäksi seesamiöljyä, jossa on oma pähkinäisen paahteinen maku. Väitetään, että alunperin tempurat friteerattiin kokonaan seesamiöljyssä. Jotta tempurasta ei tulisi ällöttävän löllöä rasvamöykkyä, on ehdottoman tärkeää, että öljy on paiston aikana tarpeeksi kuumaa. Eli jos mahdollista, käytä lämpömittaria, öljyn olisi hyvä olla 160-170 asteista. Älä laita montaa palaa yhtäaikaa kattilaan, tai öljy jäähtyy liikaa. Nostele myös irralliset taikinapalat pois öljystä, etteivät ne tuo palanutta makua. 


Nyt kun tiedämme kaiken tempurasta, mitä on tarpeellista tietää, kokeilkaa ihmeessä. Tempuran valmistus on todella hauskaa puuhaa ja sitä on mukava tehdä yhdessä perheenkin kanssa. Kuumaa öljyä ei tarvitse pelätä, kun käytössä on oikeat välineet, ei vaaratilanteita synny. Kattilan lähellä on hyvä pitää metallista kantta, jotta vaaratilanteissa kattilan pystyy peittämään. Kun ei häslää ja toimii rauhallisesti ja ennenkaikkea tietää mitä tekee, vaaratilanteita ei synny. Valmistele siis kasvikset ja pieni määrä taikinaa etukäteen ja paista muutamaa kasvista kerrallaan. Nostele valmiit tempurat ritilälle valumaan ja tee taikinaa tarvittaessa lisää.

Rennolla otteella niin kyllä se sujuu! Lopputulos on herkullista ja todella palkitsee tekijänsä. Tempurat maistuvat parhaalta heti tuoreeltaan ja dipattuna tempurakastikkeeseen, jonka ohje löytyy alta. Jos innostuit tempurasta, kokeile myös seesaminsiemen-porkkanatempuraani.

Kasvistempura

4-6 annosta

Taikina
1½ dl täysjyvävehnäjauhoja
½ dl maissitärkkelystä
1 tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
2 dl jääkylmää vettä

Kasviksia
kiinteää (vihreä) perunaa
bataattia
kurpitsaa
sipulia
porkkanaa
paprikaa
munakoisoa
sieniä (siitake, (kuningas)osterivinokas...)
lootusjuurta
shisolehtiä

Paistoöljy
n. 5 dl rypsiöljyä
½ dl seesamiöljyä

Lyhykäisyydessään tempuraa tehdään sekoittamalla taikinan ainekset keskenään ja dippaamalla kasvisten paloja siinä ja paistamalla ne 160 asteisessa öljyssä. Käydään kuitenkin yksityiskohtaisemmin läpi, mitä tarkalleen tapahtuu ja tulee tehdä.

Tälle määrälle kasviksia riitti 2x taikinaa

Valmistele ensimmäiseksi kasvikset.
Peruna ja bataatti pestään hyvin, poistetaan rumat kohdat pinnasta, siivutetaan puolen sentin paloiksi ja laitetaan kylmään veteen likoamaan hetkeksi. Liotuksen jälkeen palat kuivataan paperilla. Liotuksella hankkiudutaan eroon ylimääräisestä tärkkelyksestä.

Kurpitsan voi käyttää kuorineenkin, mutta monissa on hyvin kova kuori, näinpä siis kuorimavetisellä saa kätevästi vain ohuen kuorikerroksen pois pinnasta. Siivuta kurpitsasta noin sentin paksuisia paloja, haluamasi kokoisia. Myskikurpitsan kapeasta kohdasta saa kätevän kokoisia puolikkaita.

Sipulia ja porkkanaa käytettäessä tulee ne kuoria ensin ja siivuttaa ½-1 cm paksuisiksi siivuiksi. Sipulin voi laittaa renkainakin. Porkkanan voi pilkkoa "viuhkaksi" puolikkaasta siivusta.


Munakoiso tulee pestä ensin pinnalta hyvin ja pilkkoa puolen sentin siivuiksi ja sitten leikata siivuihin "viuhka", eli ohuita suikaleita, jotka toisesta päästä kiinni toisissaan. Munakoisosta kannattaa tehdä mahdollisimman ohuita siivuja/paloja, muuten iso pala kylmentää öljyä liikaa ja lopputuloksesta tulee öljyinen.


Sienet tulee leikata ohuiksi siivuiksi. Pienet siitakkeet voi käyttää sellaisenaan, kunhan jalan irrottaa. Osterivinokkaat toimivat parhaiten puolensentin siivuina.


Lootusjuuri on vähän tuntemattomampi raaka-aine, jota löytyy hyvin varustelluista etnisistä kaupoista kylmätiskistä/pakkasesta. Lootusjuuri siivutetaan puolensentin siivuiksi, liotetaan viinietikkavedessä ja käytetään.

Shisolehti on japanissa yleinen mintunlehdeltä näyttävä lehti. Ne käytetään ihan sellaisenaan. Shisoja löytyy satunnaisesti suomalaisista marketeista tai sitten etnisistä kaupoista kylmästä. Shison asemesta voi periaatteessa käyttää vaikka pinaattiakin.


Kun kaikki kasvikset on valmisteltu, voi öljyn laittaa lämpenemään. Suosittelen käyttämään paistomittaria tässä, että öljyn lämpötilaa pystyy seuraamaan. Tempurat paistetaan 160-170 asteisessa öljyssä, jos lämpötila laskee tästä alas, kasvikset imevät liikaa öljyä ja lopputulos on vetinen, eikä rapea. 
Sekoita öljyt kasarissa ja laita kuumenemaan.

Kun öljy on lähestulkoon kuumaa, on aika sekoittaa taikina. Taikinaa kannattaa tehdä vain tuo 2dl+2dl kerrallaan, ja tehdä sitten lisää tarvittaessa paiston aikana. 
Tempurataikinasta tulee rapeaa silloin kun käytetyt ainekset ovat todella kylmiä, eikä niitä ole sekoitettu yhtään enenpää kuin pakko.
Eli laita kulhoon jääkylmä vesi. Sekoita kuivat aineet ensin keskenään ja kaada sitten veden päälle. Sekoita syömäpuikoilla taikinaa noin 10 kertaa, eli jauhot juuri ja juuri sekoittuvat nesteeseen ja sekaan jää klimppejä.


Kun öljy on kuumaa, dippaa kasvis taikinaan ja nosta paistumaan. Älä paista enenpää kuin 2-3 kasvispalaa kerrallaan, ettei öljy jäähdy liikaa. 
Nostele irronneet taikinahippuset pois öljystä sitämukaa kun niitä tulee.
Juureksia tulee paistaa muutama minuutti, että ne pehmenevät ja nopeammin kypsyviä kasviksia sitten 1-2 minuuttia. Taikinapinta ruskistuu hieman ja siitä tulee rapea.
Nosta paistetut tempurat ritilälle valumaan.


Tarjoile tempurat heti lämpiminä tempurakastikkeen (ohje alla) kanssa.



Tempurakastike

2 dl dashia (vettä ja kombua)
3 rkl soijaa
2 rkl miriniä
2 tl ruokosokeria

Valmista dashi liottamalla n. 10x10cm kombun palaa vedessä joko muutama tunti tai jos et ehdi liottaa, kuumenna seosta hitaasti n 20 min ja kunnes se kiehuu, poista kombu.
Sekoita dashiin soija, mirin ja sokeri. Kun sokeri on liuennut, kastike on valmis.

Kauraiset tofunugetit illanistujaisiin ja dipinvalmistusvinkkejä

20. maaliskuuta 2016


Herkuteltavaa napostelupöytään? Nugetit voi valmistaa eläimettömästi tofusta ja kuorruttaa rapeaksi kaurahiutaleilla. Oheen vain muuta dippailtavaa ja herkkupöytä on valmis.


Mukavaa sunnuntaita!

Onko kukaan muu huomannut, että vaikka aurinko on viimepäivinä paistanutkin, ilma ei näytä kovin kirkkaalta. Tuntuu kuin joka paikka olisi täynnä tuota taukoamatta pöllyävää kuivaa katupölyä. Silmäni ovat olleet saharanomaisen kuivat jo viikon. Noh, ehkä se tästä helpottaa viimeistään kesään mennessä. Mutta emme kuitenkaan tule surullisiksi ilkeistä katupölyistä. 

Viikonloppu häämöttelee lopuillaan, mikä ei tietenkään missään nimessä ole este viimehetken herkutteluille. Mutta jos tavoitteena olisi kehitellä jotain mukavaa naposteltavaa illanistujaisiin tai vaikka näin lähitulevaisuutta ajatellen, pääsiäisvieraille tarjottavaksi, niin tässä on minun ehdotukseni. Kaikenlainen sormisyötävä on kätevää ja herkullista. Etenkin minun sydämeni sulattaa dipit ja siihen dipattavat asiat. Parhautta on, kun pöydässä on useaa erilaista laatua, jota voi vapaasti dippailla menemään. Dippailtavaksi käy hyvin monet eri vihannekset kuten porkkana, palsternakka, kurkku, parsa- ja kukkakaali, paprika. Tai miksei vaikka hedelmätkin kuten avokado tai omena. Dippailtavien kasvisten lisäksi kaipaa kuitenkin jotain täyttävämpääkin, joten ohessa yksi idea tällaiseen tarpeeseen.


Viimeaikoina olen innostunut kokeilemaan dippien maustamista itse valmiiden sekoitusten sijaan. Toimivin pohja kasvipohjaiseen dippiin on mielestäni sokeroimaton soijajugurtti tai Oatlyn kaurapohjainen ranskankerma. Soijajugurtista saa helposti perinteistä kermaviilidippiä muistuttavan rakenteen. Dippinä voi käyttää myös loistavasti kikherneistä valmistettavaa hummusta, jota voi puolestaan lisämaustaa käyttämällä esimerkiksi bataattia tai punajuurta pohjana. Myös avokadosta valmistettava guacamole toimii tuhdimpana dippinä. Onko sinulla omia dippisuosikkiasi?

Dipin maustamiseen voi käyttää käytännössä mitä tahansa mistä itse pitää. Esimerkiksi valkosipulimurskaa, tuoreita yrttejä, tuoreita kasviksia kuten kurkkua tai paprikaa, tomaattipyrettä ja ylipäätään maustekaapin sisältöä. Jos pitää hieman tulisemmasta dipistä, voi dippiin tiputella tabascoa tai muuta chilikastiketta. Raikkaan dipin saa käyttämällä sitruuna- tai limemehua tai miksei vaikka viinietikkaa. Yksinkertaisellakin maustamisella dipistä saa varsin toimivan. Oma innostukseni on tällähetkellä valkosipulimurska, ruohosipuli ja valkopippuri. Valkosipuli saattaa helposti olla aika voimakasta, joten sen kaverina voi käyttää jotain makeutintakin, kuten ihan vain sokeria tai pari tippaa jotain siirappia.


Nugetit olivat lapsena suurta herkkuani, sillä ne olivat mukavan mallisia ja miedon makuisia. Nugetti oli helppo ottaa käteen ja syödä aiheuttamatta sen suurempaa sotkua. Nugetin kasvisversio onkin ollut jonkin aikaa hakusessa. Pakastealtaassa myytävät Hälsän Kökin soijanugetit ovat oikein maukkaita, mutta aina ei olisi kiva ostaa tuotteita valmiina. Näinpä siis kehittelin yksinkertaisen, mutta toimivan nugettiversion. Nugettien pääraaka-aineena toimii tofu, joka sitten maustetaan hyvin ja rakennetta parannellaan korppujauhoilla ja perunajauhoilla. Lopuksi nugetit kuorrutetaan kaurahiutaleilla ja paistetaan rapeaksi. Tofunugetit pysyvät hyvin kasassa, joten niitä voi huoletta syödä käsinkin ja dippailla joutumatta pelkäämään, että vähintään puolet nugetista jäisi dippikulhoon.

Kauraiset tofunugetit

12-15 nugettia

300 g maustamatonta tofua
½ dl korppujauhoja (gluteenitonta tarvittaessa)
1 rkl perunajauhoja
2 rkl sitruunamehua
2 kourallista tuoreita yrttejä tai 2 tl kuivattuja (timjami, rosmariini, tilli, basilika)
½ tl yrttisuolaa
½ tl mustapippuria
2 rkl ravintohiivahiutaleita
1 dl kaurahiutaleita
2 tl curryjauhetta

öljyä paistamiseen

Valuta tofusta nestettä hetki esimerkiksi talouspaperiin käärittynä. Lisää tofu, korppujauhot, perunajauhot ja sitruunamehu kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. 
Silppua tuoreet yrtit pieneksi. Lisää yrtit, mausteet ja ravintohiivahiutaleet massaan ja sekoita hyvin. Muotoile massasta sopivan kokoisia nugetteja ja painele sitten valmiit nugetit kaurahiutaleissa.
Laita paistinpannulle reilusti öljyä, pohja saa peittyä, ja kuumenna. Kun öljy on kuumaa, lisää kaurahiutaleissa pyöritellyt nugetit pannulle. Paista noin minuutti per puoli, että nugetin pinta kunnolla ruskistuu. 
Kun nugetit ovat sopivan värisiä, ripottele niiden päälle curryjauhetta ja kääntele pannulla. Nosta nugetit talouspaperin päälle kuivumaan ylimääräisestä öljystä.
Tarjoile kastikkeen, kuten yrteillä maustetun soijajugurtin kanssa. Oheen voi kerätä muutakin dipattavaa kuten kurkkua, porkkanaa, tomaatteja, parsa- tai kukkakaalin kukintoja yms.

Raa'at pähkinäiset pääsiäismunat

17. maaliskuuta 2016


Pääsiäisnamit vielä hakusessa? Jos haluat kokeilla itsetehtyjä, erilaisia pääsiäismunia tänä vuonna, tässä on reseptisi. Nämä täyteläisen pähkinäiset, mutta makeat pääsiäismunat ovat herkkuöveröitsijöijän unelma.


Pääsiäinen tuntuu tursuavan jo jokaisesta tuutista, vaikka siihen on vielä yli viikko aikaa. Siksipä siis aion antaa myös oman panokseni tähän hehkutukseen. Koska nämä namit todella ovat hehkutuksen arvoisia, täytyy niiden ohje teidän kanssanne jakaa!

Olenkin aiemmin maininnut, että raakaleivonnaiset (voiko raakaa leipoa...) ja muut raakanamit ovat olleet minulla hieman sivussa tähän(kin) asti. Hassua sinänsä, nimittäin pidän raakaherkuista, sillä ne ovat usein mukavan täyteläisiä, mutteivat mitään ällöttävän makeita. 
Olen saanut ehkä parhaimmat raakaherkkuni Vaasalaisessa Raawka nimisessä kahvilassa. Kyseinen kahvila tarjoaa maanantaista lauantaihin kasvislounasta, johon sisältyy tarjonnan ja valinnan mukaan salaattia ja/tai keittoa. Raawkan salaattia ei oikeastaan voi salaatiksi kutsua sen perinteisessä merkityksessään, sillä nämä annokset koostuvat aina useasta erilaisesta, todella täyttävästä komponentista. Esimerkiksi viimeksi kun söin siellä lounaan, annokseeni kuului uuniperunasalaatti, vihreitä papuja, marinoituja linssejä, vegaaniparmesaania, hummusta, itsetehtyä siemennäkkäriä ja pieni tomaatti-linssikeitto, ja tottakai päällä oli kaikennäköisiä höysteitä. 
Sitten tuo herkkupuoli Raawkassa on vielä taivaallisempi, siellä on aina tarjolla valikoima erilaisia (raaka)kakkuja, raakapaloja tai palloja. Kaikki tarjollaolevat kakut eivät ole raakoja, mutta yleensä joukossa on aina vähintään pari vaihtoehtoa. Valikoima on näissäkin laaja ja vaihtoehtoja löytyy marjaisesta minttusuklaaseen ja sitruunaan. Aivan taivaallista, suosittelen ehdottomasti käymään, jos Pohjammaalla liikutte.


Koska olen syönyt niin täydellisessä paikassa suurimman osan raakaherkuistani, on rima kotikeittiössä sitten hieman turhan korkealla... Ovatpa raakaleivonnaiset usein myös aika kalliita valmistaa, jos raaka-aineet tulee hommata erikseen kaupasta ja toisinaan myös ongelmana on opiskelija-asunnostani puuttuva tehosekoitin tai muu tehokkaampi vekotin kuin 10 euron sauvasekoittimeni. Päätin kuitenkin nyt uhmata fysiikan lakeja ja valmistaa raakanameja, jotka onnistuvat kehnoimmillakin laitteilla! Älä siis huoli jos et omista kuin hyvin halvan ja vanhan sauvasekoittimen, se riittää näiden valmistamiseen.

Pääsiäiseenhän tottakai kuuluu suklaa ja muut erilaiset mässäiltävät herkut, joten jos et halua vetää vain perinteisiä suklaamunia kilotolkulla tai trullittamis(virpomis)karkit alkavat tökkiä, kannattaa valmistaa näitä raakamunia. Nämä munat eivät ole kuitenkaan raakoja sanan mukaisessa merkityksessä, niin häiriintyneeltä kun tuota yhdistelmää tuntuukin kirjoittaa. Jos raakuus ei ole kuitenkaan se must-juttu, niin voit tehdä pieniä myönnytyksiä ja käyttää makeutukseen niin-maan-taivaallisen-herkullista vaahterasiirappia. Jos haluat vielä lisää ideoita pääsiäisherkkupöytään, niin kannattaa kokeilla näitä pääsiäsihiidenkiviäkin. Kun kaiken herkuttelun jälkeen tekee mieli jotain suolaista, suosittelen lämpimästi soija-bulgogihodareita, joita voi valmistaa vaikka yhdessä perheen kanssa. Alkupalaksi voikin sitten tehdä tätä pirteän keväisen väristä "vauvanruokasalaattia".


Halusin tavoitella hieman jotain Mignonmunien kaltaista pääsiäisherkkua eli täyteläistä, käsiäsotkevaa ja ennenkaikkea herkullista pääsiäismunaa. Munien massa valmistetaan pääosin maapähkinävoista, jota ovat makeuttamassa banaani ja taatelit. Kaurahiutaleet ja kookosöljy tuovat sitten rakennetta. Munan sisässä keltuaisen/yllärin virkaa toimittavat rouskuvat makeutetut hasselpähkinät. Muna sitten kuorrutetaan suklaalla ja halutessaan koristellaan kookoshiutaleilla, jolloin kuoresta tulee hauskan valkoinen. Nämä munat eivät jää kakkoseksi töhnämunillekaan monipuolisuudessaan.

Kun tarjoilut ovat kunnossa, pöydän voi kattaa myös nätin keväisesti. Minulla oli tuollaisia tulppaanin mallisia kynttilöitä, jotka mahtuivat mukavasti viinilaseihin, jolloin niillä voi koristella pöydän helposti. Älä kuitenkaan käytä paraativiinilaseja tai kovin ohutta lasia tähän tarkoitukseen. Myös muut kukan malliset kynttilät sopivat mukavasti pöytäkoristeiksi ja alustana voi käyttää mitä tahansa lasista astiaa. Pienet ja matalat kukkamaljakot sopivat myös hyvin kynttilänalustoiksi, kunhan ne kestävät vain lämpöä. Niin ja vielä totta kai ehtii laittaa pääsiäisruohot kasvamaan! 

Raa'at maapähkinäpääsiäismunat

noin 10 munaa

Massa
1 dl maapähkinävoita
1 dl kaurahiutaleita
1 ruskea banaani
4 taatelia
1 rkl kookosöljyä

Täyte
2 rkl hasselpähkinöitä
2 rkl vaahterasiirappia/agavea*

Kuorrute
2 rkl kookosöljyä
2 rkl (raaka)kaakaojauhetta
2 rkl agavesiirappia

koristeluun kookosjauhoa

*Vaahterasiirappi ei sinänsä ole raakaa, joten korvaa agavella jos raakuus on se juttu

Valmista ensin massa. Surauta kaikki massan ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi. Muotoile massasta pötkö, kääri kelmuun ja laita pakastimeen noin tunniksi jähmettymään. 
Valmistele täyte. Murskaa hasselpähkinöitä rouheeksi ja sekoita niihin vaahterasiirappi/agave. 

Kun massa on jähmettynyt pakastimessa sopivan käsiteltäväksi, ota siitä noin ruokalusikallinen, (kelmu on tässä hyvä apuväline) muotoile siitä kuppi. Lusikoi kuppiin teelusikallinen hasselpähkinätäytettä. Laita hieman pienempi pala massaa kupin päälle ja muotoile munaksi/haluamasi muotoiseksi. Tee samoin koko massalle. Nosta pallot pakastimeen jähmettymään tunniksi, tai pitemmäksi aikaa jääkaappiin.

Valmistele kuorrute. Sulata kuorrutteen kookosöljy ja sekoita siihen kaakaojauhe ja siirappi. Pyörittele jähmettyneitä palloja kuorrutteessa ja nosta leivinpaperille. Ripottele päälle halutessasi kookosjauhoa ja pyörittele lusikalla palloa jauhossa, että joka puolelle leviää. Toista sama lopuille.

Säilytä pääsiäismunia jääkaapissa tai pakastimessa. Jos säilytät pakastimessa, nosta tarjolle 15 min ennen syömistä.

Vaahterasiirappi-pekaaniblondiet (Ve, G)

15. maaliskuuta 2016


Herkkuleivonnaista vailla? Tämä pekaaninen blondie sulattaa sydämet ja vie kielet mennessään. Kaikessa tahmaisuudessaan mutakakun ja brownien vaalea sukulainen.


Mukavaa alkanutta viikkoa!

Nyt kun viikonlopun ruokaähkyistä on selvitty, voi kohdistaa ajatukset jälleen uusiin herkutteluihin. Koska syöminen ja sen suunnittelu on eräs mielipuuhani, huomaan syöväni ajatuksilla jatkuvasti. Näinpä siis otin itseäni niskasta kiinni ja suunnittelin pääsiäisen ruokailuja jo hieman etukäteen. Voinkin siis vinkata, että tämän ihanan pekaaniblondien lisäksi luvassa on pääsiäishenkisiä tarjoiluja tulevan viikon aikana niin naposteluun kuin pääsiäismunien tarpeeseen. Pysykää siis kuulolla! (vai voiko blogissa pysyä kuulolla?)

Erilaisia leivonnaisia on maailma täynnä ja usein jos kahvipöydässä tai vastaavassa on ilmaiseksi leivonnaisia tarjolla, niitä ei voi vastustaa. Mielestäni hassuinta on ehkä tämä suomalainen kakkukahvi-kulttuuri. Jos jossain mainitaan ilmaisista kakkukahveista, on sinne rynnännyt ihmisiä ruuhkaksi asti, kuin ämpäreitä jonottamaan konsanaan. Kahvi on sentään aika halpaa keittää itse, mutta täytekakkua ei välttämättä jaksa vaivoitella, joten siinä mielessä kakunhimon ymmärrän. Toisaalta lukeudun siihen porukkaan, joka ei täytekakuista juuri piittaa, joten henkilökohtaisella tasolla tämän kakkukahvittelun ymmärtäminen tuottaa hankaluuksia. Koska suomalaiset nyt vain ovat taipuvaisia ottamaan kaiken mikä on ilmaista, tarvitsi sitä tai ei, on tuota geeniperimää vaikea mennä muuttamaan.


Koska en kuulu tähän täytekakkuja ihannoivaan porukkaan, voin tunnustaa, että suklaiset ja pähkinäiset leivonnaiset sulattavat sydämeni. Harva asia on yhtä hyvää kuin oikein pehmeän tahmainen suklaaleivonnainen, jossa hyvässä tapauksessa maistuu mokkainen aromikin. Koska suklaa-asiat ovat yksinkertaisesti vain niin hyviä, niitä tulee valmistaneeksikin todella usein. Suklaiset mutakakut ja browniet ovat yksinkertaisia valmistaa ja jonkinlaiseen suklaaleivonnaiseen löytyy aina värkit kaapista. Koska halusin kerrankin uhmata suklaata, jätin leivonnaisestani kaakaon pois kokonaan ja lopputuloksesta tulikin brownien vaalea sukulainen, blondie.

Pekaanipähkinät ovat aina herkullisia ja pähkinävoit myös, päätin yhdistää nämä kaksi asiaa ja tehdä paahdettua pekaanivoita. Oli lähellä, että olisin syönyt yhdeltä istumalta koko pekaanivoimäärän, mutta pystyi hetkellisesti kuitenkin hillitsemään itseäni. Se maistui ehkä parhaalta cashewvoin jälkeen... Koska pähkinävoi on aika tuhtia, käytin tähän blondieen vain kauraa, joka on miedon makuista ja samalla vatsaystävällisempää kuin vehnäjauho. 


Tämä blondie koostuu kahdesta kerroksesta, itse taikinasta ja makeammasta pekaanivoikuorrutteesta (jota voisi syödä lusikalla sellaisenaan). Blondie maistuu sekä lämpimänä, että kylmänä, omasta meilestäni se on ehkä parhaimmillaan lämpimänä jäätelön kanssa tarjoiltuna. Oatlyn vaniljajäätelö sopii maultaan erityisesti tämän kanssa, kannattaa kokeilla! Ehkäpä jopa Pirkan uusi sitruunajäätelökin saattaisi sopia, pitää kokeilla ensikerralla.

Jos et ole siis vielä keksinyt pääsiäiseen sopivaa leivonnaista, tämä blondie on mainio vaihtoehto. Se sopii hyvin vaikka vieraillekin tarjottavaksi, sillä sen voi hyvin valmistaa jo edellisenä päivänä, niin maut saavat rauhassa tasaantua. 

Vaahterasiirappi-pekaaniblondiet

25x25 vuoallinen

Pekaanivoi (noin 2 dl valmista tuotetta)
200g/4dl pekaanipähkinöitä
ripaus suolaa

Taikina
2 dl makeuttamatonta mantelimaitoa
2 rkl pellavansiemenrouhetta
3 dl kaurajauhoja (voi jauhaa kaurahiutaleista)
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
1 lusikankärjellinen vaniljansiemeniä
ripaus suolaa
½ dl vaahterasiirappia
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl kookosöljyä

Kuorrute
1/3 tehdystä pekaanivoista
2 rkl kookossokeria
3-5 rkl mantelimaitoa

öljyä vuoan voiteluun
tarjoiluun (kaura)vaniljajäätelöä, kauravispiä tms.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Levitä pekaanipähkinät uunipannulle ja paahda noin 5 minuuttia. Käännä uuni 175 asteeseen.

Sekoita pellavansiemenrouhe mantelimaitoon ja jätä sivuun muiden valmistelujen ajaksi.
Laita taikinan kuivat aineet kulhoon ja lisää sekaan vaahterasiirappi, rypsiöljy ja sula kookosöljy. Sekoita hyvin. Kaada sekaan mantelimaito-pellavansiemenrouheseos ja sekoita taikinaksi.

Laita paahdetut pekaanipähkinät ja suola tehosekoittimeen ja aja tahnaksi. Siirrä pähkinämassaa reunoilta keskelle, jos se meinaa jumittua kipon seinustoille. Kun pähkinöistä on muodostunut tahnaa (muutaman minuutin ajamisen jälkeen), kaavi tahna eli pekaanivoi pois kiposta.

Lisää 2/3 pekaanivoista taikinan sekaan ja sekoita. Voitele 25x25 kokoinen uunivuoka öljyllä ja levitä taikina siihen tasaiseksi.

Sekoita 1/3 pekaanivoista kookossokeri ja lisää mantelimaitoa ruokalusikallinen kerrallaan ja sekoita. Seoksesta tulisi muodostua löysähköä valuvaa tahnaa, muttei liian vetistä. Kun olet tyytyväinen koostumukseen, lusikoi kuorrute taikinan päälle.

Paista 175 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, taikina saa jäädä keskeltä hieman kosteaksi.

Tarjoile kylmänä tai lämpimänä sellaisenaan tai esimerkiksi kauravispin tai kaurajäätelön kanssa, niin herkkuhetki on täydellinen

Vegaaninen punajuurilasagne

12. maaliskuuta 2016


Viikonlopun herkkuruoka hakusessa? Tämä punajuurilasagne on pirteän värinen ja maistuu taivaalliselta. Se käy myös sopivasti vegaaniseen ruokavalioon.


Mukavaa lauantaita!

Tämä viikonloppu alkoi ainakin täälläpäin todella aurinkoisena (ja kuumana, aurinko paahtaa suoraan kylkeen ikkunasta). Näinpä siis on toivonmukaan energiaa tehdä kaikkea mahdollista, kuten vaikka ruokaa pitemmän kaavan kautta. Lasagne on mukavaa viikonloppuruokaa, sillä arkisin sen valmistumiseen menee ehkä liiankin pitkä aika kun saapuu kotiin nälkäisenä töiden jälkeen. Niinpä siis viikonloppuna sitä voi hyvillä mielin valmistaa. Itse ainakin ajattelin.

Lasagnet pohjautuvat yleensä tomaatti(jauheliha)kastikkeeseen ja juustokastikkeeseen, joita ladotaan vuokaan vuorotellen lasagnelevyjen väliin. Sitten toki on monia muitankin variaatioita, joissa tomaattikastiketta ei ole. Lasagnehan oli alunperin kokonaan valkokastikkeesta ja lasagnelevyistä valmistettava. Halusinkin kokeilla lasagnea, jossa tehdään vain yksi kastike, jota ladotaan levyjen väliin ja koko komeus sitten paistetaan. Samalla pääsin kokeilemaan myös tuota Violifen vegaanista juustoa, jota kaupassa nyt myydään käypään hintaan, vain noin 8 euron kilohinnalla. Näinpä siis eräs suosikkiraaka-aineeni punajuuri pääsi loistamaan tässä lasagnessa ja lopputulos ei ollut pettymys. Onko sinulla suosikkimakuja lasagnessa?


Punajuuri sopii hyvin lasagneen, vaikka onkin aika makea juures. Kun punajuuren sekaan lisää hieman linssejä, saa samalla lasagneen mukavasti ravintoarvojakin. Maustaminen kannattaa tehdä aika runsaalla kädellä, sillä maut imeytyvät aika tehokkaasti uunissapaiston aikana, ei siis kannata kauhistella voimakastakin makua punajuurisoossissa. Kun tätä valmistelin, tajusin lopuksi, että tuosta kastikkeesta tulikin vähän niinkuin punajuurisosekeittoa. Tämä on siis käytännössä punajuurisosekeitto lasagneksi paistettuna, hassua eikö? Voidaan siis ajatella, että tämä on todella terveellistä lasagnea, lähes kuin sosekeittoa. 
Niinpä siis tästäkin viikonlopusta selvitään hyvällä omallatunnolla! Mukavaa viikonloppua!

Punajuurilasagne

6 annosta

Täyte
6 keskikokoista punajuurta
1 dl punaisia linssejä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 dl kaurakermaa
1 rkl omenaviinietikkaa
1 tl yrttisuolaa
1 tl basilikaa
½ tl rosmariinia
½ tl mustapippuria

täysjyväisiä lasagnelevyjä
150 g Violifen pizzajuustoa

Kypsennä punajuuret esim keittämällä noin 40 min. Keitä linssit kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan (käytin pikalinssejä joten keittoaika 10 min). Kuori kypsät punajuuret käsin työntämällä kuori sivuun. Kuori ja pilko sipulit. Lisää punajuuret, kypsät linssit, sipulit ja kaurakerma kattilaan ja soseuta sauvasekoittimellä (tai haluessasi tehosekoittimessa). Keitä sosetta 5-10 minuuttia, lisää viinietikka ja mausteet. Tarkista maku ja lisää jotain tarvittaessa. Raasta juusto karkeaksi raasteeksi.
Kasaa lasagne. Lusikoi kolmannes punajuurisoseesta lasagnevuokaan ja asettele lasagnelevyt päälle. Ripottele juustoraastetta. Toista sama kaksi kertaa niin että päällimäiseksi jää punajuurisose, jonka päällä on juustoraastetta.
Paista 175 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia.

Trooppinen smoothiekulho

10. maaliskuuta 2016


Kevyt aamupala vailla vertaa? Smoothiekulhoa on ilo lusikoida perinteisen juotavan smoothien sijaan. Kevyen ja raikkaan smoothiekulhon saa tehtyä tuoreesta ananaksesta ja hunajamelonista.


Kivaa torstaita! (onpas omaperäistä sanoa kivaa...)

Taas on ollut jokseenkin kiireinen työviikko, ehkä tämä tästä helpottaa, mutta rahantuloa ei voi estää... Mutta koska työt eivät ole lainkaan huono asia, vaan ehdottomasti hyvä asia, olen tietenkin iloinen, että minulla on töitä, eikä päinvastoin. Joskus vain pitää suunnitella aikatauluja paljon tarkemmin kun vapaa-aikaa on rajallisemmin yhtäaikaisen työskentelyn ja opiskelun välissä. Etenkin erilaiset välipalat ovat osoittautuneet varsin olennaisiksi pitkän opiskelu+työpäivän keskellä. 
Täytyy tunnustaa, että olen yleensä aika huono välipalansyöjä, ajattelen että kyllä sitä nyt selviää sen tunnin tai pari vielä kunnes pääsee kotiin. Joskus ehkä jopa saatan ottaa omenan joukkoon ja syödä sen ja todeta sittemmin, että tuli kahta isompi nälkä kun se pieni omena ei täyttänyt vatsaa juuri ollenkaan. 
Tässä asiassa pitäisi todella ryhdistäytyä ja kehittää se joku oma juuri itselle toimiva välipala-asia. Jotain nopeasti syötävää, yksinkertaista ja huoneenlämmössä säilyvää. Onko hyviä vinkkejä, kaikki otetaan vastaan!


Välipalat ovat minulle se sudenkuoppa, mutta aamupalan syön aina tunnollisesti, en vain siksi, että sen sanotaan olevan päivän tärkein ateria, vaan myös sen takia, että olen aika varma, etten selviäisi tuntia-kahta pidemmälle aamupalatta. Monet sanovat, etteivät pysty syömään aamupalaa ja se tuntuu jotenkin todella hassulta, kun on itse tällainen voisin-syödä-päivän-jokaisena-hetkenä-ja-vielä-sen-jälkeenkin -henkilö. Aamupala on vain se mikä starttaa päivän ja mikäli aamupala on erityisen herkullinen, tulee siitä hyvä mieli ja päivä alkaakin paljon paljon paremmin. 

Tämän takia usein aina syönkin hyvän  aamupalan, joka (yllätysyllätys) on yleensä se puuro höystettynä x:llä asialla. Toisinaan kuitenkin innostun myös smoothieista, suosittelen kokeilemaan esimerkiksi tätä raikasta vihreää matchasmoothieta tai jos haluaa jotain todella energisöivää niin Hulk-smoothie on myös varsin varteenotettava vaihtoehto. Mutta jos haluaa aamupalan sijaan muutenvain herkutella smoothiella, ovat kauniiksilaitetut smoothiedrinkit oikea vaihtoehto. 

Vihjasinkin aiemmin hieman smoothiekulhosta, joita on kiva lusikoida smoothien juomisen sijaan, joten tässä sitä sitten olisi. Innostuin Citymarketissakäydessäni valkoisesta hunajamelonista, joita oli ilmestynyt hedelmäosastolle ja nyt tänään näin tarjouslehtisessäkin mainoksen niistä. Uusi tuttavuus tämä hedelmä, ainakin minulle, oli. Tämä valkoinen hunajameloni oli paljon makeampi kuin tavallinen, eikä yhtä hapan. Valkoinen hunajameloni oli väriltään valkoinen (yllättävää) ja hedelmäliha oli hieman vihertävää, mutta muuten samannäköinen kuin perinteinenkin hunajameloni. Tässä smoothiessa toimii aivan varmasti myös tavallinenkin hunajameloni, joten ei hätää jos valkoista ei löydy. 
Koska kahteen annokseen menee puoliska tuoreesta ananaksesta ja hunajamelonista, voi seuraavanakin aamuna tehdä samanlaisen setin, kivaa, eikö? Miksipä ei siis nauttimaan sekä lauantai, että sunnuntaiaamusta smoothiekulhon kanssa! 

Trooppinen smoothiekulho

2 reilua annosta

2 annosta
½ tuore ananas (pakastetaan)
½ (valkoinen)hunajameloni (n. 600 g kuorineen)
2 kourallista cashewpähkinöitä
2 rkl kookosöljyä
1 lusikankärjellinen vaniljansiemeniä

koristeluun kiiwiä, kookoshiutaleita, pellavansiemenrouhetta, kaakaonibsejä, kaurahiutaleita...

Paloittele tuore ananas ja laita puolet siitä pakastimeen edellisenä iltana (tai pitemmäksikin aikaa). 
Seuraavana pävänä laita tehosekoittimeen jäinen ananas, hunajamelonista kaavitut palat ja loput ainekset. Aja tasaiseksi massaksi. Annostele kahteen kulhoon.
Koristele annokset ohuilla kiiwinsiivuilla ja muilla hippusilla mitä haluatkaan.

Pehmeä kurpitsacurry

7. maaliskuuta 2016


Curry on maistuvaa ruokaa, eikä sen toteuttaminen vaadi ihmeitä. Se kelpaa siis mainiosti arkiruuaksikin. Makea kurpitsa ja pehmeä kookosmaito tuovat mukavaa vaihtelua muutoin varsin mausteiseenkin kastikkeeseen. 


Hyvää alkanutta viikkoa!

Hiihtolomat alkavat olla hiljalleen loppumassa ja on aika suunnata katse pääsiäiseen. Tuntuuko kenestäkään muusta, että pääsiäinen pääsi yllättämään jotenkin tänävuonna? Minusta nimittäin tuntuu. Olin jotenkin ehtinyt jo elää siinä uskossa, että se on siinä jossain huhtikuun puolella ja aikaa on vielä vaikka muille jakaa. Mutta ei, se on nyt jo parin viikon kuluttua maaliskuun lopulla. Hassua. En ole toisinsanoen yhtään ehtinyt ajattelemaan mitään sen suhteen. Meillä ei perinteisesti pääsiäisenä ole ollut mitään sen ihmeempää järjestelyä, kuin vain hyvää ruokaa ja yhdessäoloa (kysymys kuuluu tarviikokaan sitä muuta?). Yllättäen olen ottanut mielivaltaisesti itselleni roolin suunnitella pääsiäiseen kaikki laitettavat ja sittemmin ne toteuttanut. Nytpä siis pitäisi ideoida mitä ruokaa pääsiäisenä oikein laitan. Onpa tässä onneksi aikaa ihan mukavastikin, nyt kun taas muistaa tuon pidennetyn viikonlopun olemassaolon. Onko sinulla erityisiä pääsiäisruokasuunnitelmia?

Mutta niin, koska tämäkin viikko tulee olemaan varsin kiireinen työviikko, ovat yksinkertaiset arkiruuat jälleen suosiossa. Olen viimeaikoina innostunut tekemään erilaisia curryja, kuten ehkä muistattekin postaukseni lähes vaivattomasta japanilaisesta currysta, jota tulikin sitten testailtua ja syötyä useampaa erilaista variaatiota melkein kyllästymiseen asti. Nyt kun minä ja kanssa-asujat ovat selvinneet tästä curryn yliannostuksesta, on aika jälleen harkita tämän mystisen ruuan valmistamista. Koska on tylsää tyytyä vain yhteen tiettyyn ruokaan, pitääkin kokeilla aina jotain uutta ja erilaista. Kookoscurry onkin aika perusjuttu, aika monissa Suomeenkin rantautuneissa curryohjeissa käytetään kookosmaitoa tuomaan perhmeyttä ja kermaisuutta ruokaan. Ajattelin kuitenkin vielä lisäksi sekoittaa pakkaa, ja käyttää curryssa sekä kookosmaitoa että kurpitsasosetta. Tekemäni curry olisi muuten aika mausteinen (ainakin minulle ja riippuen toki curryjauheestakin), mutta kun siinä on kookosmaitoa tuomassa pehmeyttä ja kurpitsaa tuomassa makeutta, kokonaisuus toimii loistavasti.

Kurpitsa on suurta herkkuani, mutta joskus kastikkeissa tai vastaavissa pääruuissa käytettynä se on mielestäni hieman liian makeaa. Sen takia vältän kurpitsan käyttämistä sellaisissa ruuissa, tosin sosekeitot ja jälkkärit ovat tyysten eriasia. Tässä curryssa kuitenkaan kurpitsan liiallisesta makeudesta ei koitunut minkäänlaista ongelmaa, päinvastoin. Kurpitsan makeus toimi täydellisesti mausteisen curryn rinnalla ja mikä hassuinta, kurpitsa ei itsessään maistunut kauhean voimakkaasti kastikkeesta.


Tämä curry on suhteellisen helppo toteuttaa ja aktiivista ruuanlaittoaikaa ei kovin paljoa kulu. Kurpitsan kypsentämisessä ja tofun kuivattamisessa menee toki hetki aikaa, mutta kun nekin ennakoi, ei kiirettä synny. Välillä kun kurpitsoja on hyvin tarjouksessa, olen ostanut kunnon ison yksilön ja kypsentänyt kaiken ja pakastanut sosetta pienissä erissä, jolloin niitä on mukava ottaa käyttöön aina sitä mukaa kun tarvitsee. Nyt kuitenkin kaupassa oli juuri tarpeisiini sopivan kokoinen myskikurpitsa tarjouksessa, joten en käyttänyt pakastimen kurpitsavarastojani, mutta sekään ei ole lainkaan poissuljettu ajatus arjen kiireiden keskelle.

Kurpitsacurry tofulla

4 annosta

Kastike
600 g (myski)kurpitsa (tai noin 400 g sosetta)
1 pkt Jalotofun hempnut tofua
1 iso keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
1 pala punaista paprikaa
1 cm pala inkivääriä
1 rkl curryjauhetta
2 tl vähäsuolaista soijaa
kanelia
mustapippuria
chilijauhetta
suolaa
400 ml kookosmaitoa
1 rkl maissitärkkelystä

öljyä paistamiseen
riisiä tarjoiluun

Kypsennä kurpitsa esim. 40 min uunissa lohkoina. Kuivaa tofua käärittynä paperiin/liinaan painon esim. lautasen alla, niin että ylimääräinen kosteus imeytyy.

Kuori ja pilko sipulit ja porkkanat. Kuullota sipuleita pannussa ja kun ne ovat pehmeitä, lisää porkkanat ja paista muutama minuutti. Paloittele paprika ja inkivääri ja lisää porkkanoiden sekaan, paista minuutin verran. Lisää sekaan kurpitsasose ja mausteet, sekoita hyvin. Lisää lopuksi kookosmaito ja maissitärkkelys. Kiehuttele kastiketta kymmenisen minuuttia, että se sakeentuu.

Tarjoile curry lämpimänä riisin kanssa.

Matchavihersmoothie

5. maaliskuuta 2016


Tehostartti viikonloppuaamuun terveellisen raikkaalla vihersmoothiella. Matcha tuo smoothieen oman, hieman happaman makunsa, johon sopii hyvin makupariksi makea mango.


Mainiota lauantaita!

Tunnustaako kukaan muu pitävänsä rauhallisista aamuista ja istumisesta keittiössä pitempään kuin arkiaamuisin yhteensä?
Minä ainakin tunnustan. Viikonloppuisin on vain niin mukavaa valmistaa aamuruoka kaikessa rauhassa pitkän kaavan kautta ja jos tarjolla on vielä useampaa sorttia, niin sen parempi. Jotain kylmää ja jotain lämmintä on viikonloppuaamupalamottoni. Niinpä siis viikonloppuaamu on täydellisimmillään esimerkiksi haudutetun puuron, raikkaan smoothien ja tuoreen kahvin kanssa. Jos taas haluaa aamupalalla jotain pureskeltavaa, voi smoothien toteuttaa paksumpana versiona ja syödä lusikalla kulhosta granolan, siementen ja hedelmänpalojen kanssa. 

Smoothiet ovatkin herkullista aamupalaa, välipalaa tai miksei vaikka lounastakin. Kuten ehkä aiemminkin jo on tullut esille, niin pidän kovasti smoothieista ja niitä tulee valmistettua oikeastaan joka viikko. Turhankin usein tulee vain kangistuttua samoihin vanhoihin kaavoihin ja käytettyä niitä samoja raaka-aineita kerta toisensa jälkeen. Toisaalta miksi vaihtaa jo valmiiksi hyvää? Vaihtelu kuitenkin virkistää aina ajasta aikaan ja siksi ajattelinkin, että tämä viimeaikoina kovasti esillä ollut ihmetee matcha, sopisi loistavasti myös smoothieen. 

Matchahan valmistetaan tietyllä tapaa kasvatetuista teepensaiden lehdistä, jotka kuivatetaan ja vain pensaan lehdistä jauhettua jauhetta kutsutaan matchaksi. Matchassahan on paljon kaikennäköisiä hivenaineita ja muita terveyttä edistäviä yhdisteitä, joten sen nauttiminen olisi hyvästä. Monille matcha on kuitenkin liian kitkerän makuista, joten matchateehen, tunnetummin latteen lisäilläänkin sitten usein sokeria ja sensellaista... En kuitenkaan voi henkilökohtaisesti oikein allekirjoittaa tuota makeuttamisväitettä, sillä mielestäni matchalatte on hyvää sellaisenaan, eikä oikeastaan makeutusta kaipaa. Jos kuitenkin haluaa matchasta nauttia ja sen maku on liian kitkerä, voi sitä piilottaa menestyksekkäästi smoothien sekaan. 

Matcha suunnlleen häviää tässä smoothiereseptissä, mutta kuitenkin lopputuloksesta on havaittavissa pieni matchamainen happamuus, kunhan makunystyrät ovat kunnolla hereillä. Ilman matchajauhetta tämän smoothien maku ei kuitenkaan ole ihan yhtä täyteläinen, kannattaa siis todella kokeilla matchaa smoothiessa. Matchan kaveriksi sopii makeat hedelmät kuten mango tai vaikka päärynäkin ja sitten toisen pään mausteista makua tuo inkivääri. Niinpä siis herkuttelemaan viikonloppuaamuun kera matchasmoothien.

Vihreä matchasmoothie

2 annosta

1 kypsä mango
1 pala inkivääriä
2 kourallista pinaattia
1 rkl matchajauhetta
4 dl kookos-mantelijuomaa (tai muuta kasvimaitoa)

Kuori mango ja inkivääri ja paloittele ne tehosekoittimeen. Lisää huuhdeltu pinaatti ja loput aineet, surauta tasaiseksi juomaksi

All you need is Vege-carbonara

3. maaliskuuta 2016


Täydellistä lohturuokaa etimässä? Tässä se on, ja mikä parasta, se on täysin kasvisversio. Sienipekonilla viimeisteltyä kermaista carbonaraa. 



Hei juuri sinä!

Tajusin tässä hiljattain, että en olekaan tainnut ikinä postata tänne mitään, mitä olisin kaupannut lohturuokana. Joskus hieman ihmettelen tuota termiä, jota käytetään hyvää mieltä, nostalgiaa ja lohtua (yllättävää) tuovista ruuista. Lohturuoka voi olla siis käytännössä mitä tahansa, mutta yleensä jotain epäterveellistä kuten jäätelöä, pastaa, juustolla vuorattuja asioita jne. Kuulostaako tutulta ja lohduttavalta? Sinänsä kuitenkin voidaan ajatella, että lohturuoka olisi ihan mitä tahansa, mistä nyt vain tulee hyvä mieli. Minulle tulee ainakin hyvä mieli, kun saan joskus kerrankin syödä oikein vihreän ja lähes syömäkelvottoman raa'an banaanin (jotka ovat suosikkejani) sen sijaan, että syön sen jo lähes kokonaan ruskeaksi muuttuneen kauhistuksen. Lohtua tuo myös esimerkiksi pinaattikeiton syöminen, sillä se nyt vain yksinkertaisesti on niin hyvää, ettei siitä pääse yli eikä ympäri vaikka söisin sitä miten monta kertaa. Mutta toisaalta hyvä mieli tulee myös maapähkinäjäätelöstä tai vaikka herkullisen kermaisesta pasta-annoksesta. Tuttua?

Näinpä siis olen päätynyt siihen johtopäätökseen, että lohturuoka on suhteellista ja makuasioista ei sovi kiistellä. Jos jonkin ruuan syömisestä tulee hyvä mieli, niin miksi se ei olisi lohturuokaa vaikka olisi miten terveellistä tai epäterveellistä? Ollakseni äärimmäisen epäselvä, kuten tavallista, pohjustan tuolla aiemmalla tekstillä tätä reseptiä, joka on oikeasti todellinen lohturuoka. Lohturuokien emä suorastaan. Kenen mielestä kermainen pasta yhdistettynä johonkin suolaiseen ja hieman rouskuvaan on herkullista? Carbonaraa en ole pienehköön ikuisuuteen syönytkään, joten nyt sitten täytyi kehittää sellainen versio, jota minäkin söisin. 

Netissä on pyörinyt jo jonkin aikaa erilaisia valepekoniversioita, feaconeita näin oivaltavasti sanottuna. Näitä valepekoneja on tehty kookoslastuista, soijahiutaleista, sienistä ja vähän kaikesta. Omat makuhermoni kihelmöivät etenkin sienistä tehdylle valepekonille. Mausteliemi on ehdottoman tärkeä, ja sitä kannattaakin maustaa myös oman maun mukaan. Esimerkiksi en pidä kovin suolaisesta, joten tämä ohje ei kovin suolainen ole. Kun mausteliemen saa mieleisekseen, onkin se suurin pulma, eli paistaminen juuri oikeanlaiseksi. Tärkeintä valepekonin paistamisessa sienistä on juuri oikea rapeus, mutta ei polttaminen. Nämä siis polttaa herkästi, jos paistaa juuri sen pienen näkymättömän rajan yli, ole siis tarkkana. Kun sienistä alkaa suurin osa kosteudesta haihtumaan ja niihin tulee sopivasti paistopintaa, pitää olla tarkkana. Paistamisen jälkeen sienet kannattaa vielä asetella paperille, että ylimääräinen kosteus imeytyy pois ja lopputuloksesta tulee rapea, vähän niinkuin oikeakin pekoni, muttei mitään sinne päinkään (kuten ei mielestäni ole ehkä tarkoituskaan).


En halunnut tästä vege-carbonarasta liian suoraa kopiota ihan perinteisestä carbonarasta, sillä sienistä ei saa pekonia kuin ehkä alkemian tasavertaisia vaihtokauppoja käymällä, niin ei taviscarbonarastakaan saa samanlaista vege-carbonaraa, vaan ehdottomasti jotain vielä parempaa. Ei siis tasavertainen vaihtokauppa lainkaan. Niinpä siis vege-carbonarassa väriä ja makua tuo tuore pinaatti ja cashewvoi eli cashewbutter. Halutessaan tämänkin tilalla voi käyttää jotain muuta kuten mantelivoita tai vaikka tahinia, jos pähkinät ovat ongelma. Kastikkeeksi suurustin soijamaidosta kermaisen muunnelman, jolloin lopputulos ei ole ihan niin raskas, mitä perinteinen carbonara kermoineen ja kananmunineen. Makua tästä ei kuitenkaan puutu, joten ei hätää!

Koska makua on niin vaikea kuvata tekstin muodossa, suosittelen oikeasti vain tekemään ja maistamaan itse, because all you need is Vege-carbonara. 

Vege-carbonara

2 annosta

Sieni"pekoni"
100 g herkkusieniä
2 tl soijakastiketta (gluteenitonta tarvittaessa)
1 tl nestevalkosipulia
½ tl nestesavua
5 tippaa chipotle tabascoa
1 rkl omenaviinietikkaa
1 tl siirappia
1 tl tomaattipyrettä
1 rkl öljyä

Kastike
100 g tuoretta pinaattia
1 rkl öljyä
2 rkl maissitärkkelystä
2 dl makeuttamatonta soijamaitoa
1 rkl cashewbutteria (tai manteli)
½ tl yrttisuolaa
mustapippuria

100 g täysjyväspagettia tai papuspagettia tai gluteenitonta tarvittaessa

tarjoiluun mantelijauhetta ja mustapippuria

Viipaloi sienet ohuiksi ja paista pannulla. Sekoita loput ainekset keskenään marinadiksi. Kun sienet ovat pehmenneet kunnolla, kasaa ne keoksi ja kaada marinadi niiden päälle ja sekoita. Paista sieniä vielä jonkin aikaa, riippuen miten rapean lopputuloksen haluat. Ole varovainen ettet polta. Suosittelen paistamaan sienistä hieman rapeita. Nosta pannulta lautaselle.
Keitä spagetti paketin ohjeen mukaan.

Huuhdo ja revi pinaatti sienistä tyhjälle paistinpannulle ja kypsennä. Lisää pannulle öljy. Kun pinaatti on kypsynyt, ripottele sekaan maissitärkkelys ja sekoita hyvin. Kaada sekaan soijamaito ja kiehauta. Lisää cashewbutter ja hauduta seosta miedolla lämmöllä kunnes se sakenee. Mausta. Sekoita kastikkeeseen hieman spagettien keitinlientä ja itse spagetit. Sekoita hyvin. Annostele spagetti kahdelle lautaselle (käytä nopeasti paistinpannussa ennen tarjoilua halutessasi) ja tasaa sienet annoksen päälle.
Tarjoile halutessasi mantelijauheen ja mustapippurin kanssa.

Blogger Widget