Terveelliset pinaattimuffinssit aamupalalle

31. elokuuta 2015


Nämä yksinkertaiset vegaaniset ja gluteenittomat pinaattimuffinssit valmistuvat kiireessäkin. Muffinssit on ryyditetty siemenillä ja pinaatilla, joten lopputulos sopii mainiosti aamupalalle tai välipalaksi.


Näin viikon jälleen alkaessa onkin hyvä aika miettiä tulevan viikon ruokaostoksia ja ruokalistaa. Aamupalaa syödään toivon mukaan aamuisin, joten aamupalaideat ovat usein hakusessa. Syyllistyn (vai onko se oikeastaan syyllistymistä?) siihen, että syön suunnilleen joka aamu samanlaisen aamupalan. Tai sanottakoon hyvin samanlaisen. Perus aamupalaani kuuluu veteen keitetty kaurapuuro pellavansiemen rouheella, johon sitten lisäilen saatavuuden mukaan asioita kuten jugurttia, siemeniä, leseitä, marjoja, hedelmiä, soseita.... Tavallisin versio on varmaankin leseet ja jugurtit. Nyt kesän aikana on ollut mukavaa, kun saatavilla on tuoreita marjoja, ja ne ovatkin päätyneet aika ahkerasti puurolautaselleni. Nyt marjasadon hiivuttua pitäisi ruveta kehittelemään jälleen uusia ideoita puurolautaselle, että saisi hieman vaihtelua ja ravintoarvoja. Välillä saatan jopa innostua tekemään smoothien aamupalalle, mutta silloin valmistan smoothieni jo illalla, ettei aamulla mene "turhaa" aikaa sen tekemiseen. Olen nimittäin varsin tarkka-aikatauluinen arkiaamuisin ja hoidan aamurutiini siinä noin puolessa tunnissa kunnes lähden. Aamulla ei siis saa mennä ihan hirveästi aikaa ruuanlaittoon.
Näinpä siis päästään siihen, että joskus on ihan mukavaa poiketa rutiineista ja tehdä jotain ihan erilaista aamupalalle. Nämä pinaattimuffinssit olisivat loistava vaihtoehto aamupalalle tai välipalalle tai mihinkä vain oikeastaan. Innostuin tekemään todella pinaattisia muffinsseja lähinnä sen takia, että olen hieman kyllästynyt tämän hetkisiin muffinssi/piirakka resepteihin. Käytännössä kaikissa resepteissä, joissa on jokin kasvis-etuliite käytetään hävyttömän vähän itse nimikkotuotetta. Naurettavinta on kun 12 kappaleen _pinaatti_muffinssi-ohjeessa on 50 grammaa tuoretta pinaattia... En ymmärrä miten ruoat ansaitsevat tällöin etuliitteeksi nimikkeen, kun se ei edes sisällä sitä mitä kerrotaan. Tämä sopii varmaan varsin hyvin juuri meneillään olevaan ketsuppikeskusteluun tai muutama vuosi sitten käytyyn kanannahkapullakeskusteluun. Onhan se totta, että mielikuvilla luodaan paljon, mutta näiden kasvistuotteiden kanssa mielestäni mielikuva on varsin irvokas. Kaupataan muka terveellistä tuotetta, joka ei oikeastaan sitten olekaan terveellinen? Sama pätee varmaan aamupalamuffinsseihin aka. sokerillakuorrutettuihin-näennäisesti-terveellisiin-ehkä-kaurahiutaleita-ja-rusinoita-sisältäviin-muffinsseihin.
Mutta etten provosoi itseäni sen enenpää tällä aiheella, joten tässä on teille oikeasti pinaattiset, oikeasti terveelliset ja vatsaa täyttävät muffinssit, joista tulee hyvä mieli. Tai ehkä paha... ainakin itselläni tuli kun huomasin syöväni viimeistä. Joten jos nyt sitten lohdutamme itseämme vielä seuraavallakin pannullisella ja sitten podetaan huonoa omaatuntoa, kun terveellistä asiaa tulikin syötyä liikaa ja sitten onkin paha olo liian täydestä vatsasta. 


Nämä aamupalallekin sopivat vihreät pinaattimuffinssit onnistuivat mielestäni hyvin. Väristä tuli ihanan vihreä ja herkullisen näköinen. Taikinassa on käytetty kaurahiutaleita ja siemeniä, joten melkein voisi kuvitella syövänsä pinaatilla maustettua puuroa kiinteässä muodossa! Muffinssien rakenne on aika pehmeä, kuten haukkauskuvasta näkee. Ne pysyivät kuitenkin hyvin kasassa eivätkä murentuneet syödessä. Maku oli ylipäätään pehmeä ja aika mieto, joten mitään erityistä makuyllätystä näiden kanssa ei pitäisi tulla, vaikka ainesosaluettelosta voisi toista ajatellakin. Mieleeni tuli jostain syystä hieman pinaattilätyt, mutta pinaattiahan näissä on rutkasti enemmän.

Pinaattiset aamupalamuffinssit

12 muffinssia

300 g   tuoretta pinaattia (tai pussillinen pakastepinaattia)
½ pkt  silken/pehmeää tofua (n. 150 g)
2 dl     mantelimaitoa
4 dl     kaurahiutaleita
1 dl     siemeniä (auringonkukka, kurpitsa, pinja...)
½ dl    pellavansiemenrouhetta
1 dl     öljyä
1 tl      leivinjauhetta
½ tl     yrttisuolaa
½ tl     chilijauhetta
ripaus mustapippuria

päälle unikonsiemeniä

Pilko pinaatti silpuksi, ryöppää tarvittaessa tai kypsennä pannussa. Muussaa tofu ja lisää pinaattisilppu sekaan. Lisää loputkin taikinan aineksista ja sekoita hyvin.
Lusikoi taikinaa muffinssivuokiin/muffinssipellille n. 2 kukkura-ruokalusikallista per vuoka. Ripottele unikonsiemenet päälle.
Paista 175 asteisessa uunissa 20-25 minuuttia. Tarjoile lämpimänä tai kylmänä.

Jäljitelty tofu mustikkapiirakka

29. elokuuta 2015


Tämän herkullisen mustikkapiirakan idea Kahvia&Kasvisruokaa -blogista. Piirakka on helppo valmistaa ja lopputulos on todella mehukas.


Meillä tämä lauantai alkoi kauniilla aurinkoisella säällä ja eilisen sateen jälkeen ei voi olla olematta hyvällä tuulella. Vaikka sateesta pidänkin, lämmin ilma tekee kuitenkin terää, eikä se mökin märkä nurmikenttä ulkohuussiin mennessä ole niin kovin miellyttävä kokemus... Tänään voisi ehkä jopa pyöräyttää vohveleita aamupalaksi ja toivoa, että tästä mustikkapiirakasta olisi vielä jämät kaapissa jäljellä.
Ruuanlaitossa hienointa omien oivallusten lisäksi on hyvien reseptien löytäminen. Huomaan usein etsiväni reseptiä tarkoitukseen x ja lopulta kehitteleväni reseptin tarpeisiini itse. Useimmiten saatan ottaa vaikutteita joistain resepteistä, mutta suurimmat linjaukset tulevat kuitenkin itseltä. Joskus kuitenkin on mukavaa yllättyä positiivisesti, kun löytää sellaisia reseptejä, joita ei tarvi oikeasti muuttaa. Mielestäni on eri asia muuttaa paria raaka-ainetta ohjeesta sen mukaan, mitä on omassa kaapissa saatavilla tai makumieltymysten mukaan, periaatteella "en pidä oliiviesta joten en käytä niitä". Onhan se kuitenkin ruuanlaitoin syvin olemus soveltaa reseptejä omiin tarkoituksiin sopivaksi. 
Sitä tulee usein vain niin hyvälle tuulelle, kun löytää sellaisia ohjeita, jotka on toteutettu samalla ajatuspolitiikalla mitä itse tekisi. Näin minulle käy usein Liisan Kahvia&Kasvisruokaa -blogia selaillessani. Hänellä on mielestäni todella hyvä ote ruuanlaittoon ja reseptit ovat usein yksinkertaisia, eikä erikoisia raaka-aineita tai laitteita tarvita. Tämä mustikkapiirakka on loistava esimerkki yksinkertaisesta ohjeesta, joka on maukas ja terveellinen. Ohjetta muokkasin sen verran, että tein sen sopivaksi itselläni käytössä olevaan vuokaan ja vaihdoin pari raaka-ainetta sellaisiksi mitä kaapissani oli/ei ollut.

Tämä mustikkapiirakka on todentotta herkullinen ja mainio. Koostumus on sopivan kiinteä, että tätä pystyi syömään ihan käsinkin, eikä tarvinnut haarukoiden kanssa ruveta hienostelemaan. Makeus oli myös kohdillaan, juuri sopivasti makeutta muttei kuitenkaan ällömakea. Kookosöljy toi mukavaa raikkautta pohjaan ja koko asunto tuoksui niin ihanalta kun nostin piirakan uunista. Kannattaa siis valmistaa tätä jo senkin takia, että tuoksu on päätä huumaava.

Mustikkapiirakka tofulla

26 cm piirakkavuoallinen

250 g        silken/pehmeää tofua
4 rkl          sitruunamehua
1 dl           mantelimaitoa
1 dl           kookosöljyä
2 dl           kaurahiutaleita
1½ dl        täysjyvävehnäjauhoja
1 tl            soodaa
½ tl           vaniljauutetta
ripaus       kardemummaa
ripaus       suolaa
1 dl+1 rkl kookossokeria
3-4 dl       mustikoita

Sekoita tofu, sitruunamehu, maito ja öljy sekaisin sähkövatkaimella tai puulastalla, niin ettei paakkuja jää.  Lisää sekaan loput raaka-aineista, paitsi mustikka ja sekoita hyvin. Kaada noin 2 dl mustikoista sekaan ja sekoita. 
Kaavi taikina leivinpaperoituun piirakkavuokaan (26 cm halkaisija) ja tasoita. Ripottele loput mustikoista taikinan päälle.
Paista 175 asteisessa uunissa 45-50 minuuttia.

Kookoksinen marjakääretorttu

27. elokuuta 2015


Kääretorttupohja on helppo totettaa gluteenittomana pelkistä perunajauhoista, mutta kun niiden lisäksi käyttää kookosjauhoja, lopputulos on paitsi kuitipitoisempi myös maukkaampi! Tuoreet marjat tekevät kääretortusta näyttävän näköisen, niiden määrässä ei kannata pihistellä.


Vaikka näin elokuu lähentelee loppuaan, en suostu vielä myöntämään, että syksy olisi alkanut, joten puhun siis kesästä. Asiaan siis (tai asiasta en tiedä, mutta aiheeseen kuitenkin). Kesäisin aina puhutaan siitä, että vieraille täytyy tarjota täytekakkua, tai vielä tavallisemmin puhutaan mansikkakakusta. Onhan hyvinkin totta, että mansikkakakku on monien mieleen ja se on perinteinen helposti lähestyttävä herkku. Miksi ei kuitenkin voisi joskus tarjota jotain hieman tuttua, mutta kuitenkin samalla hieman tuntemattomampaakin? Jos tarjottavaan leivonnaiseen haluaa käyttää sokerikakkupohjaa, niin kakun sijaan voikin toteuttaa yhtä hyvin kääretortun. Jos vielä pitää lisätä haastetta, ja tarpeena olisi gluteeniton leivonnainen, niin kääretortun voi yhtälailla toteuttaa gluteenittomana perunajauhoista. Mutta entä jos pelkät perunajauhot eivät olekaan tarpeeksi? Lisätään samaan soppaan vielä kookosjauhot ja täydellinen kääretorttupohja on suorastaan käsin kosketeltavissa (ainakin siinä vaiheessa kun se ei vielä ole vatsassa). 
En ole kovinkaan suuri kermakakkujen ystävä, joten usein kun kotona minua pyydetään sellainen valmistamaan, en ole siitä kovin innoissani. Näinpä siis kehittelin tässä itselleni hätäuloskäynnin tämän asian suhteen, joten jatkossa voin itse ehdottaa, että mitä jos valmistaisinkin niinsanotun kermakakun, jossa ei kuitenkaan ole niinkään kermaa eikä se oikeastaan ole kakkukaan, mutta tarpeeksi lähellä. Kääretorttu ei mielestäni kuitenkaan häviä kakulle, päinvastoin, se on ehkä jopa parempi? Pohjaa on vähemmän ja täytettä enemmän = voitto. 
Ainoa ongelma kääretortuissa on vain henkilökohtainen suhteeni niihin. Emme ole tulleet kääretorttujen kanssa toimeen viimevuosien aikana kovinkaan paljoa. Yleensä kääretorttuni ovat olleet lopulta kääreettömiä ylä- ja alapuoli-leivonnaisia. Toisinsanoen rullausvaiheessa pohja on halkeillut paloiksi. Nyt pari viimeistä kertaa kuitenkin olen ehkä alkanut päästä jyvälle tästä rullauspolitiikasta ja saanut jopa oikeasti rullia aikaan. En myönnä, että harjoituksella olisi mitään tekemistä asian kanssa. Kuitenkin kun olen tästä rullausongelmasta selvinnyt, kääretortut ovat alkaneet tuntua ihan mukavilta tuttavilta, eikä vain päiväunilta.

Erityisen tyytyväinen tässä kääretortussa olin torilta löytämiini keltaisiin vadelmiin, jotka olivat todella jännittäviä ja todella herkullisia. Melkein söin ne kaikki ennenkuin ne päätyivät tähän kääretorttuun, mutta onneksi vain melkein (rasia oli varsin iso). Tuoreilla marjoilla on vain niin helppoa koristella leivonnaisia, että siinä ei oikeastaan taitoa juuri tarvita. Riittää että osaa laittaa enemmän marjoja leivonnaiselle kuin suuhun.


Kookosjauho tuo kääretorttupohjaan uutta vivahdetta. Kookosjauhot eivät mielestäni tuo tähän liian kookoksista, päälletunkevaa makua, vaan enemmänkin raikkautta ja makeutta perunajauhojen rinnalle. Kookosjauhot muuttavat kääretorttupohjan rakennettakin hieman, ja taikinalevy murtuu helpommin rullatessa, kannattaa siis olla varovainen. Murtuminen ei kuitenkaan tapahdu kovinkaan helposti, jos rullaamisen tekee rauhassa, eikä pohja ole ehtinyt kuivahtaa liiaksi. Toisinsanoen suosittelen täyttämään ja käyttämään tämän kääretortun samana päivänä kuin tehdessä tai käyttämään viimeistään seuraavana päivänä. Tuolloinkin kuorrute kannattaa laittaa vasta syöntipäivänä.
Tuoreilla marjoilla saa kääretorttuun mukavaa raikkautta, jota raastettu sitruunankuori tehostaa. Myös kerma-rahka lieventää ällömakeaa vaikutelmaa. Marjojen määrässä ei kannata todellakaan pihistellä, vaan käyttää niitä niin paljon kuin on saatavilla. Minulla oli käytössä keltaisia vadelmia torilta ja tuoreita mansikoita. Mutta mustikat, herukat ja miksei vaikka karviaisetkin sopivat kääretorttuun vallan mainiosti. Kannattaa siis käyttää mielikuvitusta, niin lopputulos on näyttävä ja ennenkaikkea herkullinen.

Kookoksinen marjakääretorttu

8-10 annosta

Pohja
3       kananmunaa
1 dl   sokeria
4 rkl perunajauhoja
3 rkl kookosjauhoja
1 tl   leivinjauhetta

Täyte
2 dl  kermaa (tai kauravispiä)
1 rkl rahkaa (tai Alpron soijarahkaa)
½ tl  vaniljasokeria
½     sitruunan kuori
3 dl  marjoja (vadelmia, mansikoita, mustikoita...)

kookosjauhoja kumoamiseen

Valmista pohja vatkaamalla munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää tarvittaessa siivilän läpi kuivat aineet ja kääntele taikinaan. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipannulle suorakaiteen muotoiseksi alueeksi kutakuinkin 20x30cm kokoiselle alueelle. Paista 225 asteisessa uunissa 7-9 minuuttia. Kippaa paistunut taikina kookosjauhotetulle leivinpaperille jäähtymään.
Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää siihen rahka ja sokeri ja sekoita. Levitä noin puolet kermasta jäähtyneen taikinalevyn päälle ja raasta sitruuna kerman päälle. Asettele noin puolet marjoista paloina tai viipaleina kermalle. Rullaa pohja tiiviiksi rullaksi ja tasaa päädyistä.
Juuri ennen tarjoilua kuorruta lopulla kermaseoksella ja koristele lopuilla marjoilla.
Säilytä jääkaapissa maksimissaan päivä. Kuorrutteet valahtavat jääkaapissa noin päivän jälkeen ja täyte tiivistyy tönköksi.

Satokauden kasviswokki

23. elokuuta 2015


Tuoreet kesäkasvikset voi käyttää wokkiin. Etenkin pienikokoiset porkkanamaan harvennusporkkanat sopivat mainiosti wokkiin ja porkkanoiden naatitkin voi hyödyntää ruoan ainesosana.


Viikonloppu lähelee loppuaan, mutta yllättävää kyllä, minulla vapaa ei kuitenkaan lopu. Luvassa on kesätöiden jälkeen ansaittu(?) viikon loma. Kyllähän tämä vaihteeksi on ihan mukavaa, kun toukokuusta lähtien on jaksanut puurtaa. Toisaalta töissä on ollut niin mukavaa, että osaltaan ehkä harmi olla poissa mukavasta työympäristöstä.
Emme kuitenkaan tule surulliseksi päättyvästä viikonlopusta, vaan tulevaan viikkoon mennään uudella tarmolla. Sunnuntaita voisi olla kuitenkin hyvä juhlistaa vaikka kesäisellä kasviswokilla. Käytin tähän porkkanamaamme harvennusporkkanoita, jotka olivat jo varsin hyvän kokoisia. Kuten aiemmin mainostikin, olen istuttanut tänävuonna perinteisiä oransseja, keltaisia ja violettela porkkanoita. Violetteihin porkkanoihin muodostuu pigmentti paikoitellen, ja sitten kun kasvu etenee tarpeeksi, koko porkkana on violetti. Kuten alla olevista kuvista näkee, osa violeteista porkkanoista on laikullisia. Violettien porkkanoiden sisältö on kuitenkin ihan tavallisen oranssi, että pigmentti on vain pinnassa. Niistä saa siis mukavan näyttävän näköisiä ruokaan. Maussa en ole huomannut kovin suurta eroa tavalliseen oranssiin porkkanaan nähden.
Kasvimaallani tosiaan porkkanat ja punajuuret alkavat olla hyvällä mallilla. Spagettikurpitsan tällähetkellä ainoa kurpitsa on tällähetkellä kutakuinkin viinirypäleen kokoinen, mutta toivon sen ottavan pienen kasvuspurtin, onneksi nyt on lämmintä. Olen erityisen ylpeä tänä vuonna istuttamistani härkäpavuista. Ne ovat nyt viimeisen kuukauden aikana ottaneet kunnon spurtin, ja kasvattaneet uusia palkoja. Harmi kyllä palkoja on tulossa vain noin kymmenkunta, mutta niiden koko on varsin mykistävä. Suurin on tällähetkellä haarukan mittainen ja voisi olla jopa valmis poimittavaksi. Saas nähdä mitä tulen niistä kehittämään, täytyy harkita tarkasti, kun tarjonta on niin pieni.


Tällainen wokki valmistuu nopeasti ja on sopivan kevyttä lämpimilläkin keleillä. Urtekramin täysjyvänuudelit ovat osoittautuneet varsin hyviksi ja niiden rakenne on juuri sopiva, toisinkuin monissa täysjyvänuudeleissa, jotka hajoavat turhan helposti. Tuoreet kasvikset ovat niin mehukkaita, että ne eivät seuralaisekseen paljoakaan mausteita kaipaa, joten kannattaa maistaa ennenkuin lisää liikaa mausteita. 

Satokauden kasviswokki

4 annosta

2        levyä täysjyvänuudeleita (n. 100 g, Urtekram)
1        isohko varsisipuli
1        valkosipulinkynsi
15      mini(harvennus)porkkanaa (tai 2 normaalikokoista kesäporkkanaa)
1        iso nauris
1        kourallinen porkkanannaatteja
3 rkl  seesaminsiemeniä
2 tl    soijaa
1/4 tl cayennepippuria

öljyä paistamiseen
koristeluun porkkanannaatteja

Kypsennä nuudelit erillisessä kattilassa.
Pilko varsisipuli pieneksi. Kuori ja pilko valkosipuli. Kuullota varsisipulin valkoinen osa ja valkosipulit syvässä paistinpannussa. Pese porkkanat ja nauris ja kuori tarvittaessa. Paloittele porkkanat ja leikkaa nauriksesta ohuita suikaleita. Lisää sipulien sekaan ja anna kypsyä pari minuuttia, lisää tarvittaessa pannulle tilkka vettä ja anna haihtua.
Lisää kypsät nuudelit kasvisten kanssa pannulle ja sekoita. Revi sekaan pestyt porkkanannaarit ja lisää seesaminsiemenet. Mausta ja sekoita hyvin.
Tarjoile lämpimänä.

Kukkakaalinen mac&cheese

17. elokuuta 2015


Herkullista pastaa kukkakaalilla kevennetyllä juustokastikkeella. Valmistuu yllättävän nopeasti ja maistuu hyvältä tarjoiltuna tuoreiden kasvisten kanssa.


Pastaruuat ovat usein hyvin petollisia, niitä tulee aina syötyä liikaa ja pääsääntöisesti aina tulee hieman pahakin olo siitä kaikesta hiilihydraattien määrästä. Nykyään on tarjolla jos jonkinnäköisiä erilaisia pastalaatuja, joista osan voisi luokitella oikeastaan jopa terveelliseksi. Erilaiset kasvis- ja papupastat ovat mielestäni ihan kivoja ja jopa hauskan näköisiä kaikessa värikkyydessään. Niitä syödessä ei mielestäni tule ihan yhtä ähkyä oloa kuin perus viljapastan kanssa käy.
On toki paljon mahdollista, että suuri osa pastaruokien ähkyolosta johtuu myös lisukkeista. Hyvin usein pasta tarjoillaan täyttävän ja juustoisen kastikkeen kanssa tai lasagnessa koko settiä kruunaa juustokastike. Amerikasta onkin tullut tämä ihan perinteinen juustomakaroni mac&cheese, joka on käytännössä sitä itseään, juustoa, makaroneja ja vielä vähän juustoa. Onhan vastaavanlainen mättö ihan kivaa, mutta itse en enää oikein saata sellaista syödä, kun rupeaa ötköttämään puolivälissä annosta, ei sillä että olisin ihan hetkeen ko. ruokalajia perinteisessä muodossaan kokeillutkaan. Mutta verestääkseni muistoja, totetin mac&cheese pastan kukkakaalisessa muodossa, kun kukkakaaleja on nyt halvalla kaupoissa tarjolla. Tämä on kevyempi ja ravintoarvollisempi versio perinteisestä juustopastasta, joten voidaan ajatella, että tätä voidaan syödä paremmalla omalla tunnolla.

Pidin lopputuloksesta, sillä siinä oli juustopastan hyvä pehmeä maku, mutta kukkakaali toi raikkautta muuten raskaaseen ruokaan. Kukkakaalin ominaismakua ei mielestäni kovin paljoa huomannut kastikkeesta, joten tämä menee niillekin, joille kukkakaali on ongelma. Ihan kätevä ruoka tehdä sellaisiin päiviin, kun haluaa herkutella täyttävällä lohturuoalla.

Kukkakaali mac&cheese

4 annosta

täysjyväpastaa n. 50 g per syöjä

300 g  kukkakaalia (1 pieni)
4½ dl  maitoa
1 rkl    valkosipulijauhetta
ripaus suolaa
1 rkl   sitruunamehua
1 tl     sinappia
20 g    voita
50 g    cheddarjuustoa
100 g  mozzarellaraastetta

Pese ja pilko kukkakaali paloiksi. Laita kukkakaali, maito, mausteet, sitruunamehu ja sinappi kattilaan ja kuumenna. Kun seos keihuu laita levyä pienemmälle, lisää voi ja hauduta noin 15 minuuttia, kunnes kukkakaalit pehmenevät.
Keitä pasta.
Kun kukkakaalit ovat pehmenneet, soseuta seos sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa sileäksi. Kaada takaisin kattilaan ja lisää paloiteltu cheddar ja mozzarella ja sekoita hyvin. Kaada kypsä pasta sekaan ja sekoita. 
Tarjoile lämpimänä. Tarjoiluun voi laittaa esim karamellisoitua sipulia ja keitettyä parsakaalia.

Punajuuripyttipannu ja tuoreet pikaetikkakurkut

12. elokuuta 2015


Helppoa arkiruokaa, johon saa upotettua ison määrän tuoreita herkullisia kasviksia. Annoksen hintakaan ei nouse päätä huimaavaksi.


Näin loppukesästä juureksetkin alkavat kypsyä ja pöytään saa ihania tuoreita juureksia. Suosikkeihini lukeutuu tällähetkellä varmaankin punajuuren ja sen alalajikkeiden lisäksi palsternakka ja perinteinen porkkana. Suhteeni punajuureen on siitä hieman erikoisempi, että en aiemmin oikeastaan pitänyt siitä. Pienenä kyllä söin lindströmin pihvini silloin harvoin kun niitä oli tarjolla, mutta muuten punajuuri hieman kammoksutti. Yksi syy punajuuren vastustamiseen oli sen sotkevat ominaisuudet, oli aina epämukavaa kun suu oli ruokailun jälkeen hohtavan pinkki ja mahdolliset roiskeet eivät tuntuneet lähtevän millään. Muutama vuosi sitten kuitenkin rupesin todella ymmärtämään punajuuren hienouden. Se on niin kätevä juures, että sitä voisi käyttää melkein mihinkä vain. Punajuuri on herkullista suolaisissa ruuissa ja vaikka kakkutaikinassakin. Nyt ei enää pinkki värikään haittaa, vaan sitä on hienoa jopa hyödyntää väriaineena monissa ruuissa.
Olen viimevuosina myös innostunut raitajuurista ja keltajuurista, joita on tullut kauppoihin paremmin tarjolle. Raitajuuri on siis punajuuren näköinen juures, mutta se on sisältä puna-valkoraitainen, kuin polkkakarkki ikään. Maku on hieman miedompi ja makeampi kuin punajuuressa. Keltajuuri taasen on keltainen versio punajuuresta, jonka maku on paljolti sama kuin perinteisessä punaisessa toverissaan. Raitajuuret ovat näyttävän näköisiä tarjottuna, eivätkä sotke läheskään yhtä paljon, mitä punajuuret tekevät. Keltajuuret näyttävät pilkottuna hämäävästi porkkanalta, joten niitä olisi kätevä piilottaa ruokaan porkkanan lisäksi.

Punajuuri pääsi tässä ruuassa tähdeksi, kun löysin torilta hyvän näköisiä luomupunajuuria. Pyttipannuun voi kätevästi upottaa jos jonkinmoisia kasviksia ja punajuuri sopii siihen siinä missä mikä tahansa muukin. Tällähetkellä tuoreet kasvikset ovat mukavan halpoja ja vielä kotimaisia, joten voi vain vapaasti valita, mitä pyttipannuunsa upottaa.
Kaupassa oli myös tuoreet avomaankurkut tarjouksessa ja päätinkin kokeilla valmistaa pikaetikkakurkkuja. Pidin lopputuloksesta paljon ja ne sopivat hyvin pyttipannun kylkiäisiksi. Kokonaisuutena tämä ruoka oli varsin täyttävä ja aika helppo lisä arkiruokarepertuaariin.

Punajuuripyttipannu ja pikaetikkakurkut

3-4 annosta

Pyttipannu
1     punajuuri (kuorineen 150-200 g)
8     perunaa
2     porkkanaa
1 dl soijapaloja
1     sipuli
2 dl kaurakermaa
2 tl  balsamicoa
1 tl  yrttisuolaa
1 tl  mustapippuria

Tuoreet pikaetikkakurkut
1       tuore avomaankurkku
2 rkl vaaleaa viinietikkaa

öljyä paistamiseen
suolaa keitinveteen

Pese punajuuri ja laita keittymään niin, että se peittyy kokonaan veden alle. Keittoaika noin 40-50 min. Testaa kypsyys haarukalla. (Jos kiire, pilko punajuuri pariin osaan, niin keittyy nopeammin.) Kun kypsiä, anna jäähtyä tai laita kylmään veteen jäähtymään käsiteltävän lämpöiseksi. Kuori työntämällä kuori pois sormin.
Kuori perunat ja porkkana. Pilko kuutioiksi. Laita keittymään suolattuun veteen. Lisää veteen myös soijapalat. Keitä noin 10 min kypsäksi. 
Kuori ja pilko sipuli ja kuullota pannulla. Lisää sekaan kypsät peruna- ja porkkanakuutiot ja soijapalat. Kuutioi kypsä punajuuri ja laita pannulle. Paista hetki, että saavat hieman paistopintaa. Lisää kaurakerma ja mausta lopuilla aineksilla. Nosta pois levyltä kun kerma on lämmennyt.
Valmista etikkakurkut lohkomalla avomaankurkku lohkoiksi. Paista paloja pikaisesti öljyssä, että ne saavat hieman väriä pintaan. Kaada kuumalle pannulle viinietikka (varo haistelemasta pannua, nenäkarvat ei tykkää!) ja anna haihtua.
Annostele pyttipannu lautasille ja nostele kurkkulohkot päälle.

Lasillinen kesää - maidoton panna cotta tuoreilla marjoilla

10. elokuuta 2015


Kesä tiivistettynä yhteen lasilliseen jälkiruokaa. Pehmeä panna cotta yhdistettynä tuoreisiin marjoihin ja hedelmiin.

Mielestäni kesässä parasta on ehkä juuri loppukesä, kun kasvien sato alkaa kypsyä. Olen viimeviikot hehkuttanut mustikoiden perään, joita olen ollut keräilemässä useampaan otteeseen. Nyt arvelen kuitenkin mustikkasaaliin jo hiljalleen riittävän. Saalista on tainnut kokonaisuudessaan kertyä nyt reilu kymmenisen litraa, ehkä sillä pärjää talven yli... tai sitten ei. Kun mustikkahehkutus on säilötty pakastimeen, voi jatkaa hehkuttamista muilla ihanilla asioilla.
Mökillemme on istutettu kirsikkapuu muutamia vuosia sitten. Puu onnistui oikeastaan jopa unohtumaan istutuspaikkaansa, jonka ympärillä muu kasvillisuus oli suhteellisen korkeaa, kunnes sitten viimekesänä muistimme puun olemassaolon. Viimekesänä kirsikkasato jäi aika minimaaliseksi, sillä ne pari kypsyvää kirsikkaa, joita saimme, päätyivät raakoina parempiin suihin linnuille. Tänä vuonna sitten sato olikin jo moninkertainen viimevuoteen verrattuna. Kirsikkasato oli jopa runsaan kourallisen verran ja puuhun jäikin vielä pari raakiletta. Ehkä sitten ensivuonna eksponentiaalinen satokasvukäyrä jatkuu. Kirsikat olivat kuitenkin kaikessa kirpeydessään niin herkullisia, kun tiesi niiden olevan omasta puusta. Onneksi tekemäni panna cotta oli itsessään muuten makea. 
Satoa on tullut runsaasti myös ahomansikoista, jotka ovat mökkitontillamme lisääntyneet räjähdysmäisesti. Tuntuu, että niitä vuosi toisensa jälkeen putkahtaa vain yhä uudemmista paikoista esille. Sanovat vielä, että ahomansikat olisivat muka jotenkin harvinaisia ja vaikeasti kasvavia. Ainakaan meillä ei sitten tule ahomansikoista pulaa, kun ne muualta maailmasta päättävät loppua. Positiivista sinänsä.
Tuskin maltan odottaa vielä muutamia viikkoja, että saan kerätä porkkana ja punajuurisatoni. Myös härkäpavut ovat kasvaneet yllättävän vikkelästi ja palkoja alkaa jo olla näkyvissä. Spagettikurpitsa on ainoa, joka vaikuttaa olevan hieman myöhässä. Kukkia kyllä on muutamia, mutta kurpitsoja ei vielä ole kasvamassa. Toivotaan kuitenkin, että se kirii ennen kylmien saapumista. Jos ei muuta niin kasvatan sitten kurpitsani vaikka sisätiloissa.

Tämän panna cotan voi toteuttaa kätevästi ilman liivatettakin. Hyytelösokeri Multi toimii tässä tapauksessa varsin mainiosti ja hyytyneen kerman rakenne on sopivan lohkeava. Hyytymisajaksi riittänee noin 5 tuntia, mutta kiinteämmän lopputuloksen saa, kun sen antaa hyytyä yön yli. Sitruuna tuo mukavaa raikkautta muutoin varsin makeaan hyytelöön. GoGreenin kaurainen vispikerma toimi tässä hyvin, eikä mielestäni lopputuloksessa ollut juurikaan eroa tavallisesta kermasta tehtyyn versioon. Valmistusvaiheessa kauravispi oli läpikuultavan väristä valkoisen sijaan, mutta jälleen kylmetessä väri muuttui valkoiseksi.
Käytin tässä omasta maasta kerättyjä ahomansikoita ja oman kirsikkapuun kirsikoita. Vadelmat olivat kuitenkin kaupasta ostettuja. Kirsikkapuumme kirsikat ovat hieman kirpeitä, mutta kuitenkin tarpeeksi makeita, joten ne sopivat hyväksi potkuksi marjojen sekaan. Koristelun voi tehdä esimerkiksi syötävillä kukilla, joita nyt vielä löytyy luonnosta tai puutarhasta kivasti. Itse käytin ruiskaunokkeja, joita kukkapenkistämme löytyi sinisenä ja pinkkinä. Ruiskaunokit eivät mielestäni maistuneet mitenkään erityiseltä, mutta ovatpahan nätin näköisiä koristeena. 
Kokonaisuudessaan tasapainoinen jälkiruoka, jota kehtaisi tarjota hienommassakin seurassa.

Maidoton marjoilla höystetty panna cotta

3 annosta

2 dl   maidotonta vispikermaa (käytin GoGreenin kauravispiä)
3 rkl  hyytelösokeri Multia
1/3    vaniljatangon siemenet
1 rkl sitruunamehua

päälle tuoreita marjoja tai hedelmiä kuten vadelmia, (aho)mansikoita, kirsikoita...
koristeluun syötäviä kukkia

Sekoita kerma, hyytelösokeri ja vaniljatangon siemenet kasarissa ja kiehauta. Anna kiehua noin minuutti. Nosta pois hellalta. Lisää sitruunamehu ja sekoita.
Kun kerma on jäähtynyt sen verran, että se ei hyöryä jatkuvasti (ettei lasinen annoskulho halkea kuumuudesta), kaada annoskulhoihin ja nosta jääkaappiin hyytymään. Hyytymiseen menee aikaa noin 5-6 tuntia, mutta kannattaa jättää yön yli jos vain mahdollista.
Nosta hetki ennen tarjoilua huoneenlämpöön ja asettele marjat nätisti päälle. Koristele halutessasi syötävillä kukilla.

Mozzarellanyytit jalapenolla tai ilman

7. elokuuta 2015


Kesäkurpitsalla ryyditetystä rahkataikinasta valmistetut täytetyt nyytit ovat kätevää sormin syötävää tarjottavaa vieraille ja niitä voi ottaa vaikka mukaan piknikille.


Kasvisten piilottamista ruokaan osa x^2+3y. Mietin usein, miksi kasvisten käyttäminen ruuassa tuntuu oleman monille suuri ongelma. Joko kasviksia ei vain ole opittu syömään, eli ei tiedetä miten niitä tulisi valmistaa tai sitten näennäisesti ei pidetä kasviksista... Suurin osa makukysymyksistä on mielestäni kuitenkin pitkälti opittavia. Monet tuntemattomalta maistuvat asiat vain sattuvat maistumaan aluksi epämiellyttävältä tai oudolta, mutta kun pari kertaa maistaa, alkaa jo makuun tottua. Näin on käynyt itselläni ainakin monissa ruuissa, joista nykyään pidän todella paljon. Yksi hyvä esimerkki on nori-levä, jota käytetään maki-susheissa tai ananas suolaisissa ruuissa. Toki kaikesta ei voi, eikä tarvitsekaan pitää, mutta kasvikset ovat kuitenkin olennainen osa ruokavaliota, tai ainakin pitäisi olla. Pienellä vaivalla kasviksia pystyy kuitenkin piilottamaankin ruokiin niin, ettei niiden olemassaoloa oikeastaan edes huomaa. Niin kävi näissä nyyteissä, joita valmistin.

Halusin valmistaa jotain kätevää vieraille tarjottavaa ruokaa ja minulla sattui olemaan jemmassa juustokierteiden ohje. Lähdin sitten tekemään taikinaa, mutta kappas, ei ollut sitä eikä tätä eikä tuota, mitä taikinaan tarvittiin. Näinpä sitten laitoin porkkanan sijasta taikinaan raastettua kesäkurpitsaa, kermaviilin tilalla rahkaa. Nykyäänhän rahkaa saa Alprolta myös soijapohjaisena, joten sitä on hyvä käyttää. Lopulta huomasinkin, että hupsista, lopputuloksena minulla olikin nyyttejä, eikä sarvia. Emme kuitenkaan tulleet siitä surulliseksi vaan pikemminkin iloiseksi. Nyyttien sisään oli hauskaa piilottaa juustoa ja jalapenoja. En perusta kovin paljoa mausteisesta ruuasta, mutta jalapenot sopivat loistavasti näiden nyyttien sisälle.

Mozzarellanyytit

16 nyyttiä

Taikina
100 g  kesäkurpitsaa
3½ dl  täysjyvävehnäjauhoja
200 g  (soija)rahkaa
20 g    tummansinistä Keijua
2 tl      leivinjauhetta
ripaus yrttisuolaa

Täyte
125 g Violifen mozzarellaa
säilöttyjä jalapenoja

jauhoja käsittelyyn
unikonsiemeniä koristeluun

Valmista taikina ensin. Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Sekoita siihen loput taikinan ainekset ja nypi sekaisin. Muodosta taikinasta pallo ja jaa se kahteen osaan. Ota toinen puolisko leivinlaudalle/tasolle ja kaulitse noin sentin pakuiseksi levyksi. Leikkaa levy kahdeksaan saman kokoiseen osaan. Levitä levylle jauhoja ja nosta pala kerrallaan kämmenelle ja levitä painele reilun kämmenen kokoiseksi tarvittaessa jauhoja apuna käyttäen. Nostele palat uunipannulle leivinpaperille.
Toista sama taikinan toisellekin puoliskalle.
Revi mozzarellapallo tasan jokaiselle taikinalevylle ja laita halutessasi yksi jalapenopala sen päälle. Nosta taikinalevyjen reunat ylös ja muotoile paloista nyyttejä. Ripottele unikonsiemeniä päälle.
Paista 225 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes nyytit saavat hieman väriä.

Peruna-palsternakkasosekeitto soijapyöryköillä

5. elokuuta 2015


Pehmeään sosekeittoon uppoaa palsternakkaa ja perunaa. Ruokaisuutta keittoon tuo soijarouhepyörykät.


Kauden kasviksia parhaimmillaan. Ostin torilta herkullisen näköisen palsternakan, joka oli varsin valtaisan kokoinen, vaikka luomulaatuinen olikin. En ole palsternakkaa kovinkaan paljoa vielä käyttänyt, joten piti hetki pohdiskella, mitä siitä toteuttaisin. Päätin kuitenkin kokeilla jotain suhteellisen turvallista, joten sosekeitto oli oiva ratkaisu siihen. Vielä jos keittoon käyttää uusia perunoita, niin kypsymisaikakin on siedettävä.
Sosekeitoissa proteiininsaanti jää usein hieman alkaiseksi, ellei siihen ole käytetty esimerkiksi papuja tai linssejä. Tätä proteiiniongelmaa pähkäillessäni mieleeni juolahti italialaistyyppinen lihapullakeitto, jossa jonkinlaiseen keittoon laitetaan lihapullia. Sen kummemmin taustoihin enenpää tutustumatta lähdinkin sitten kehittelemään omaa lihattomien pullien keittoani. Lopputulos olikin kuin hienommassakin puljussa, ei voi siis valittaa.

Palsternakka sopii mainiosti sosekeiton pohjaksi, sillä se luo mukavan pehmeän maun peruna rinnallaan. Palsternakka on siitä erikoinen, että sen ominaismaku on mielestäni hieman kermainen. Näinpä siis keitto ei tarvinnut tehosteeksi enää mitään ylimääräisiä sipulin ja perusmausteiden lisäksi. Pyörykätkin toteutuivat suhteellisen perusohjeella, johon paahdettu sipuli tuo hieman mukavaa makua. Kokonaisuus oli siis  varsin onnistunut ja tasapainoinen.

Peruna-palsternakkasosekeitto

3-4 annosta, n. 10 pyörykkää

400 g palsternakkaa
12      keskikokoista perunaa
1        varsisipuli
1 tl     yrttisuolaa
1 tl     valkopippuria

Soijapyörykät
1 dl  soijarouhetta
1 dl  kasvislientä
1 rkl soijaa
2 rkl paahdettua sipulia
1      valkosipulinkynsi
1 tl   basilikaa
1 tl   paprikajauhetta
½ tl  mustapippuria
1      kananmuna

Kuori palsternakka ja perunat. Paloittele ne pienemmiksi, lisää sekaan pariin osaan pilkottu sipuli ja suola ja keitä kypsäki (riippuen palojen koosta 20-40 minuuttia).
Valmista soijapyörykät. Kaada soijarouheen päälle kuuma kasvisliemi ja anna turvota hetki. Lisää sekaan soija, paahdettu sipuli, murskattu valkosipulinkynsi ja mausteet, sekoita hyvin. Lisää lopuksi kananmuna ja muotoile taikinasta pyöryköitä/puikiloita uunipannulle. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.
Kun palsternakka ja perunat ovat kypsiä, kaada noin puolet nesteestä pois ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää mausteet ja paloittele juusto sekaan. Sekoita kunnes juusto on sulanut.
Tarjoile lämpimänä.

Kaurainen vegaaninen mustikkapiirakka

2. elokuuta 2015


Herkullista mustikkapiirakka perinteiden äärellä. Vastapoimitut mustikat maistuvat parhaalta lähes sellaisenaankin. Tässä siis perinteinen täysjyvämuropohjainen perunajauhot+mustikka piirakka vegaanisena, lähes ilman lisättyä sokeria.



Mustikkakausi on tänävuonna ollut hieman poikkeuksellinen. On sanottu, että etelämmässä satoa ei ole juuri tullut ja pohjoisemmassa sato on taas myöhässä. Mustikat ovat kuulemma myös olleet kadoksissa hieman kuivemmilta paikoilta ja suurimmat sadot ovat löytyneet kosteammista paikoista mitä aiempina vuosina.

Olen parina viimevuonna ollut aina liian myöhään matkassa mustikankeruun suhteen ja jäänyt sitten ilman marjoja. Tänä vuonna kuitenkin päätin olla ajoissa matkassa ja kävin kartoittamassa tilannetta jo muutama viikko sitten. Tampereella minulla ei juurikaan ollut onnea mustikanmetsästykseni kanssa ja ehdin jo melkein menettää uskoni koko mustikoihin. Etsiskellessäni mustikanvarpuja kyllä löytyi pilvinpimein, mutta raakileita ei ollut lainkaan.

Kun sitten löysin paikan, missä oli edes raakileita, alue oli varsin pienehkö, eikä siitä olisi saanut kuin muutaman kourallisen. En kuitenkaan menettänyt täysin toivoa mustikoiden suhteen ja meninkin äitini kanssa etsimään mustikoita Etelä-Pohjanmaalta mökkimme lähimetsistä. Siellä sitten olikin mustikoita järkyttävät määrät ja suorastaan rupesi itkettämään mustikoiden paljous siinä vaiheessa kun sanko tuli täyteen. Noh, kävimme parina päivänä poimimassa ja tunnissa saimme aina marjasangon täyteen. Myös koiramme oli varsin innostunut mustikoista.

Ei siis voi missään määrin valittaa, että marjojen poimiminen olisi ikävää, synkkää ja märkää puuhaa, sillä koko poimimisemme ajan paistoi aurinko ja metsässä oli oikeastaan mukavaa, kunhan on kunnon varustus: kummisaappaat ja tuulipuku. Toisena päivänä reisissä hieman tuntui kyykkiminen, mutta jos sen ottaa kuntoilun kannalta, niin lopputulos ei ole niin paha. Ikävintä tällähetkellä ehkä on mustaksi värjäytyneet kynnet, mutta eipähän tarvitse lakata kun on luonnonmukaisempikin värjäysmenetelmä.


Tuoreet mustikat ovat niin suurta herkkua, että ne eivät paljoa kaverikseen kaipaa. Teinpä siis kuitenkin perinteisen mustikkapiirakan tai ainakin lähes perinteisen. Mielestäni mustikka ja kaura ovat loistava makupari, että piirakan muropohjaan päätyikin sitten puolet kuiva-aineksista kaurahiutaleita. Kaura maistui pohjasta mukavasti ja toi pohjataikinaan mukavaa rakennetta. Pohja pysyi myös todella hyvin kasassa ja piirakasta sai leikattua siistejä paloja.

Jätin piirakasta sokerin lähestulkoon kokonaan pois ja käytin pohjaan vain vaniljasokeria, jonka senkin voi korvata halutessaan muulla makeuttajalla kuten agavesiirapilla tai vaahterasiirapilla. Päälle piirakkaan sitten vain perunajauhot ja mustikat, nam. Tottakai makuni tuntien vaniljakastiketta runsaasti ja vähän päälle ja lopputulos on sanoinkuvaamattoman herkullinen.

Yksinkertaisesta siis saa todella herkullista ja tämä piirakka on myös mukavan vatsaystävällinen kuituineen ja mustikoineen, eikä eläintenkään (kuin ehkä koirani) apua tarvita makua tuomaan, joten tätä voi syödä todella hyvin mielin palan jos toisenkin.

Kaurainen mustikkapiirakka

26 cm piirakkavuoallinen

Pohja
150 g maidotonta margariinia (tummansininen Keiju)
2 dl    täysjyväspelttijauhoja
2 dl    kaurahiutaleita
1 rkl   vaniljasokeria
1 tl     leivinjauhetta

Täyte
5 dl  tuoreita mustikoita
1 rkl perunajauhoja

tarjoiluun esimerkiksi Oatlyn vaniljakastiketta

Sekoita pohjan ainekset keskenään sekaisin. Levitä 26 cm halkaisijan piirakkavuoan pohjalle. Sekoita perunajauhot mustikoihin. Kaada mustikat pohjataikinan päälle.
Piirakka ennen uunia
Paista 200 asteisessa uunissa 25-30minuuttia.
Blogger Widget