Mantelimanna veriappelsiinilla

22. helmikuuta 2015


Näin yhteishyvässä ohjeen tällaiseen mantelimannaan. Ohje vaikutti niin hauskalta, että päätin sitten kokeilla sitä. Lopputulos muistutti vaniljakiisselin ja mannapuuron välimuotoa. Manteli kyllä maistui tästä, mutta jos sen läsnäolosta ei olisi tiennyt etukäteen, ei sitä välttämättä olisi hoksannut.
Mainio kevyen raikas jälkiruoka tästä tuli, joten suosittelen kokeilemaan. Veriappelsiini sopi erityisen hyvin tasapainottamaan pehmeää mannakiisseliä.

Mantelimanna

2 annosta

3 dl    mantelimaitoa
1 rkl   perunajauhoja
1½ dl mantelijauhetta
2 rkl   ruokosokeria

1 veriappelsiini

Laita kylmä mantelimaito ja perunajauhot kasariin ja sekoita hyvin. Laita levy päälle ja kun seos rupeaa lämpiämään lisää mantelijauhe ja sekoita hyvin. Kun seos pulpahtaa kerran nosta pois levyltä ja lisää sokeri. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.
Kuori veriappelsiini ja poista rihmat ja kalvot. Paloittele veriappelsiini.
Annostele manna kahteen annoskulhoon ja ripottele veriappelsiinipalat päälle.

Herkulliset kasvisquesadillat

17. helmikuuta 2015


Suorastaan hävettää, miten huonot kuvat minulla on tästä herkusta. Jostain syystä en tajunnut ottaa ajoissa kuvaa koko annoksesta, joten annoskuva näpätty nopeasti kännykän kameralla... Ja kun ruoka oli jo syöty, ja jäljellä oli uunivuoan jämät, niin toinen kuva on sitten niistä. Noh, pärjäämme näillä (hyvä syy tehdä uudelleen parempien kuvien toivossa). Tämä ruoka ei nyt muutenkaan välttämättä ole kovin kuvauksellinen, sillä kyseessähän varsin epämääräinen klöntti. Maku on tosin taas täysin toisesta universumista.
Ideaa tähän ruokaan sain 52 weeks of deliciousness -blogista, jossa versio oli hieman erilainen, mutta perusajatus pysyi samana. Yllätyin siitä, miten hyvä tuo kastike oli. Yleensä en ole suuri tomaattikastikefani, mutta tässä ruoassa kyseinen kastike oli uskomattoman hyvää. Kastikkeessa on hyvä mielestäni olla hieman potkua, joten siinä voisi olla hyvä käyttää tuoretta chiliä, sikäli sitä on saatavilla. Juuston määrässäkään ei kannata pihistellä, se tuo hyvän höysteen komeuden päälle. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos pitää tortilloista, mitä ilmeisimmin pitää näistäkin. Tortilloja täyttäessä kannattaa käyttää luovuutta ja kääriä ne miten haluaa. Itse koin hyväksi vaihtoehdoksi kääriä tortillalätyt umpeen ikäänkuin nyyteiksi, jolloin täyte pysyi hyvin niiden sisällä ja mehevyys säilyi.

Kasvisquesadillat

4-5 annosta

8 täysjyvätortillaa

Täyte
1      kesäkurpitsa
1      banaanisalottisipuli
3      valkosipulin kynttä
1 tlk kidneypapuja (230 g)
3 rkl kauraranskankermaa

Kastike
2         tomaattia
1         banaanisalottisipuli
3         valkosipulin kynttä
50 g    paprikaa
1 rkl    omenaviinietikkaa
1 rkl    kauraranskankermaa
1 tl      sokeria
½ tl     chilijauhetta
½ tl     jauhettua juustokuminaa
½ tl     yrttisekoitusta
2 dl     vettä
ripaus mustapippuria
ripaus oreganoa
ripaus suolaa

päälle mozzarellajuustoraastetta (nykyään löytyy monia kasvipohjaisia versioita mm. Violife)

Kuutioi kesäkurpitsa ja laita paahtumaan 200 asteiseen uuniin muiden valmistelujen ajaksi (10-20 min). Pilko täytteen ja kastikkeen sipulit pieneksi ja kuullota öljyssä. Jaa sipulit puoliksi ja laita toinen osa monitoimikoneen kannuun ja toinen kulhoon. Lisää kannuun pariin palaan laitetut tomaatit ja paprika. Lisää kastikkeen loputkin ainekset ja surauta tasaiseksi, tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa.
Paista tortilloja paistinpannulla niin että ne rapeutuvat hieman ja saavat pintaväriä. Sekoita vielä täytteen kaikki ainekset keskenään (sipulit laitettiin jo aiemmin kulhoon ja kesäkurpitsat uunista).
Kaada kastiketta laakean uunivuoan pohjalle niin että pohja peittyy juuri ja juuri. Täytä tortilloja 2-3 ruokalusikallisella täytettä. Kääri ne umpeen (rulla ja päädyt kiinni) ja nosta uunivuokaan saumapuoli alaspäin. Asettele kaikki tortillat vuokaan vieriviereen. Kaada loput kastikkeesta tortillojen päälle, niin ettei kuivia osia jäisi uuniin palamaan. Ripottele juustoraastetta (raasta tarvittaessa ensin) vielä tortillojen päälle ja paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarvittaessa laita lopuksi uunin grillivastusta päälle hetkeksi, että pintaan tulee paistulia.
Tarjoile lämpimänä esimerkiksi vihreän salaatin kera.

Mokkakeksit

16. helmikuuta 2015


Leivoin ystävänpäiväksi suklaisia keksejä, jotka päätyivät lopulta maistumaan mokkaruudun keksimuotoisilta serkuilta. En tokikaan ollut tyytymätön lopputulokseen, lähinnä yllättynyt siitä, miten hyvä maku tuli aikaiseksi. Nämä keksit myös tuoksuvat ihanalta, että jos haluaa keittiöön kunnon kahvisuklaisen tuoksun, niin näitä paistamalla se on taattua.
Taikina kuivettuu varsin helposti kaulintavaiheessa, joten jauhojen apukäytön kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei käytä liikaa jauhoja. Kuorruttaa keksit voi miten haluaa tai olla kuorruttamatta, maistuvat mitenkä tahansa hyviltä.

Mokkakeksit

n. 50 keksiä (kuvassa lautasella olevan läjän verran)

130 g voita
130 g fariinisokeria
1        kananmuna
3½ dl täysjyvävehnäjauhoja
1 dl    puolikarkeita spelttijauhoja
½ dl   kaakaojauhetta
1 rkl   kahvinpuruja (jos haluaa extramakua, käytä maustettua kahvia)

jauhoja kaulitsemiseen
strösseleitä ja tomusokeri+vesi -seosta koristeluun

Sekoita huoneenlämpöinen voi, sokeri ja kananmuna kulhossa hyvin sekaisin. Fariinisokerista ei saa jäädä klönttejä taikinaan. Lisää kuivat aineet tarvittaessa siivilän läpi ja sekoita hyvin. Nosta taikina noin 15 minuutiksi jääkaappiin.
Kaulitse taikinasta ohuehko levy ja tee keksejä muotilla. Paista keksejä 180 asteisessa uunissa 10-12 minuuttia, riippuen koosta. Varo etteivät pala.

Piilotin sydämeni kakkuun

14. helmikuuta 2015


Viimeaikoina lehdissä ja netissä on ollut esillä paljon erilaisia leivonnaisia, joiden sisään on piilotettu kuvioita tai jopa karkkeja. Olin jo pitkään miettinyt tällaisen suklaisen sydänkakun toteuttamista, mutta se odotti vain sopivaa hetkeään. Lopulta sitten päätin olla sydämellinen itselleni ja tehdä tästä syntymäpäiväkakkuni ja samalla ystävänpäiväkakun. 
Halusin kokeilla aiemmin hankkimaani punajuurijauhetta punaisena värinä ja se toimikin suhteellisen hyvin. Joskaan lopputulos ei ollut ihan niin vaaleanpunainen, mitä olisin toivonut. Väri oli ennen uunia helakan possunpunainen, mutta uunin jälkeen se oli hieman kellastunut ja lopputulos muistutti hieman kypsää lohta. Jos tämä väri ei ole se kriittisin osuus, niin punajuurijauheella sai kyllä värjättyä kakkua.
Käytin tähän kakkuun varsin paljon appelsiinia kuoriraasteena ja mehuna ja mielestäni lopputuloksessa oli sopiva appelsiininen maku, joka ei kuitenkaan ollut liian voimakas. Mantelijauhe sopii myös hyvin tämän tyyppisiin kakkuihin, kunhan sillä ei korvaa liian suurta osaa jauhoista (ellei sitten halua käyttää sitkona psylliumia tai jotain vastaavaa), ettei kakusta tule liian murentuva. Loppuviimeksi tämä ohje on aika pitkälle käänteinen tiikerikakku hieman erilaisella twistillä.

Piilosydänkakku

20-25 cm leipävuoallinen

200 g margariinia
1 dl    ruokosokeria
3        kananmunaa
1 dl    mantelijauhetta
3 dl    täysjyvävehnäjauhoja
2 tl     leivinjauhetta
1 tl     vaniljasokeria
1        appelsiinin raastettu kuori
1 dl    appelsiinimehua
½ dl   kaakaojauhetta
½ tl    punajuurijauhetta

tarvittaessa lisänesteenä kylmää kahvia

Vatkaa sula margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita välissä. Sekoita mantelijauhe, jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään. Lisää puolet jauhoseoksesta ja sekoita, lisää sitten appelsiinimehu ja sekoita. Lisää vielä loput jauhoseoksesta ja kääntele nuolijalla lopputaikina sekaisin. Kääntele nuolijan avulla vielä appelsiinikuoriraaste sekaan. 
Jaa taikina noin kahteen osaan. Lisää hieman pienempään osaan punajuurijauhe ja sekoita. Kaavi punainen taikina leivinpaperille uunipellille ja tasoita noin sentin paksuiseksi levyksi. Paista 175 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes kypsä, varo ylipaistamista. Kun kypsä, nosta pöydälle jäähtymään.
Lisää jäljellä olevaan, hieman suurempaan, taikinanpuolikkaaseen kaakaojauhe ja kääntele hyvin sekaisin. Jos taikina tuntuu kovin tönköltä, lisää siihen puolisen desiä kylmää kahvia. Taikinan tulee olla kiinteää, mutta ei kuitenkaan liian tiivistä.
Kun punainen kakkulevy on jäähtynyt, leikkele siitä sydämenmallisella piparkakkumuotilla sydämiä ihan vierivierestä, niitä tarvitaan noin parisen kymmentä, leikkele varmuudeksi koko taikina.
Voitele ja korppujauhota 20-25 senttinen leipävuoka. Lusikoi vuoan pohjalle ohut kerros ruskeaa kaakaotaikinaa. Asettele sydämenmalliset kakkupalat ruskean taikinan päälle tiiviiksi, suoraksi, jonoksi. Kaavi loppu ruskea taikina varovasti leipävuokaan sydänten päälle ja tasoita. Jos taikinaa tuntuu olevan rajallisesti (kuten itselläni kävi 25 cm leipävuoan kanssa), niin muotoile taikinapinnasta kaari, niin että sydämet peittyvät taikinaan, mutta taikina ei ole tasan vuoan reunoille (reunoilla matalampi kerros). Kun taikina peittää sydämet täysin paista kakkua 175 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ennen vuoasta kumoamista.

Hedelmäinen sydänsuklaaleivos

10. helmikuuta 2015


Monet pitävät ystävänpäivää jokseenkin turhana juhlana ja kaupallisena hömpötyksenä. Pitkältihän asia on näin kaupallisuutensa puolesta, mutta itse sanoma päivässä on mielestäni varsin hyvä. Nykyään, kun yhteydenpidon helpotuttua tietoteknisten välineiden kautta, helposti korostuu oikeiden ystävien puute tai yksinäisyys, niin mikäpä olisi sen parempi syy ottaa ystäviinsä yhteyttä, kun erityinen päivä ystäville. Eipä sen päivän tarvitse kummemmin itselle olla kaupallinen, jos siltä ei tunnu, mutta hyvä muistaa läheisiä lämpimillä ajatuksilla. Tai mikseipä vaikka jollain herkullisella syömisellä, kuten tällä hedelmäisellä suklaaleivoksella.

Idea granaattiomenan ja suklaaleivoksen yhdistelmään lähti lähinnä siitä, kun näin pöydällämme granaattiomenan vailla käyttötarkoitusta ja mieleni teki suklaata. Idea sitten lähti siitä kehkeytymään ja olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Pehmeä suklaisuus yhdistettynä raikkaaseen granaattiomenaan toimii mainiosti. Sydämenmallisella muffinssivuoalla leivoksista saa vielä hauskan mallisia.
Paistoajan kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä tästä leivoksesta ei kannata paistaa kuivaa kökkeröä saati jättää liian raa'aksi. Joten uunin vieressä kannattaa viimeiset minuutit odotella ja olla valmiina nappaamaan leivokset uunista. 

Suklaiset granaattiomenaleivokset

6 annosta

100 g tummaa suklaata
2 rkl   omenasosetta
2 rkl   ohratärkkelystä
1         kananmuna
½ dl    kaakaosokeria (tai 1/4 dl ruokosokeria ja kaakaojauhetta)
½ dl    rouhittuja saksanpähkinöitä
1         granaattiomena

öljyä vuoan voiteluun
ranskankermaa ja granaattiomenaa tarjoiluun

Sulata suklaa. Sekoita siihen omenasose ja ohratärkkelys. Lisää kananmuna ja sekoita hyvin. Rouhi saksanpähkinät. Puolita granaattiomena leveyssuunnassa (kanta tää kokonaisena toiselle puolikkaalle) ja pitele sitä kulhon päällä. Koputa lusikalla voimakkaasti puolikkaaseen niin, että siemenet irtoavat. Lisää taikinaan maustettu sokeri (tai sokeri ja kaakaojauhe), saksanpähkinärouhe ja melkein kaikki granaattiomenan siemenet, jätä loput koristeluun.
Voitele muffinssipellin 6 kuoppaa. Jaa taikina näihin kuuteen kuoppaan. Paista 175 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Leivosten reunojen tulee näyttää kypsältä ja keskustan heilua hieman. Nosta pois uunista ja anna jäähtyä kunnolla.
Tarjoile ranskankermanokareen ja granaattiomenansiementen kanssa. 

Jäätelöä aamupalaksi pannukakkuja unohtamatta

7. helmikuuta 2015


Koska helmikuun ensimmäinen lauantai on USAlaisen perinteen mukaan syö-jäätelöä-aamupalaksi -päivä, niin tein sitten pannareita ja "jäätelöä" aamupalaksi. Koska en ole mikään super makeanystävä, mietin miten saisi aikaan jäätelöä, josta ei tulisi niin ällöttävä olo heti aamusta. Siihen päätyikin sitten pakastimestamme viimekesäiset mustikat ja purkillinen rahkaa. Tämä ns. jäätelö oli varsin sopivaa aamupalalle pannarien kylkeen, joten toimi hyvin. Välttämättä en kyseistä herkkua suosittelisi makeannälän iskiessä. 
Pannukakut olivat taasen perinteisiä kermaviilipannareita täysjyvätwistillä. Ne olivat todella hyviä, enkä oikein tiedä, voiko vastaavankaltaisessa pannarien tekemisessä epäonnistua, ellei pohjaan satu polttamaan.
Mutta hyvää jäätelöäaamupalaksipäivää vain kaikille!

Pannukakut

n. 20 pikkulettua

2½ dl  kermaviiliä
1 dl     täysjyvävehnäjauhoja
1 tl      vaniljasokeria
1 tl      ruokasoodaa
ripaus suolaa
2         kananmunaa

Sekoita ensin kuivat aineet ja kermaviili hyvin sekaisin. Lisää sitten kananmunat yksi kerrallaan ja sekoita sekaisin, varo yli sekoittamasta. Paista lettupannulla pieniä lettuja noin minuutti per puoli, älä pidä levyä kovin suurella, etteivät pala.

Rahkajäätelö

n. 3 dl jäätelöä

1 prk  rahkaa
100 g pakastettuja (suomalaisia) mustikoita
1 tl     hunajaa

Laita rahka, jäiset mustikat ja hunaja tehosekoittimeen ja aja sekaisin. Levitä massa vuokaan ja nosta pakastimeen noin 15 minuutiksi.
Syö heti pakastimesta otettuna.

Pekinginkeitto

3. helmikuuta 2015


Ruoka-alkemian vuotuista taivalta juhlistettaessa tämä resepti edustaa teemoja pakkokokeilu ja eksotiikka.
Minulla on ollut ties kauanko tarkoituksena valmistaa pekinginkeittoa itse, jostain syystä se on vain jäänyt jäämisen jälkeen. Viimeinkin sain otettua itseäni niskasta kiinni ja tehtyä tätä herkkua. 
Pekingin keittoon tulee perinteisesti kanaliemi, mutta itse halusin kokeilla täysin kasvispitoista versiota, joten liemen maustaminen oli suhteellisen haastavaa. Mausteiden kanssa piti kikkailla aika paljon, mutta lopulta pääsin hyvään lopputulokseen. Jos saatavilla olisi ollut tuoretta chiliä tai chilitahnaa, se olisi ollut omiaan tähän, sillä mielestäni hyvään pekinginkeittoon kuuluu pieni tulisuus. Kannattaa siis olla maustaessa kärsivällinen ja maistella joka välissä oikean lopputuloksen saavuttamiseksi.
Hankalaksi osuudeksi muodostui myös kananmunan saaminen keittoon oikeanlaiseksi. Syömissäni pekinginkeitoissa kananmuna on ollut ns. rihmamaisena keiton seassa, josta päättelin, että kananmuna lisätään raakana keittoon ja kypsennetään sekoittamatta. Tässä vaiheessa kannattaa todellakin olla tarkkana. Kananmuna tulee kaataa nauhana keittoon ja sekoittaa vain sen verran, että se ei ole yksittäisenä klönttinä liemessä ja tämän jälkeen olla täysin sekoittamatta ja odottaa kypsymistä. Ennen annoskulhoihin lisäämistä kannattaa hieman sekoittaa, ettei kananmuna ole vain keiton keskellä, mutta kaikkea ylimääräistä sekoittamista tulee välttää, tai kananmuna sekoittuu liemeen liikaa.
Herkullista tästäkin pekinginkeitosta lopulta tuli ja ruokailijat olivat tyytyväisiä.

Pekingin keitto

6 pikkuannosta

1          makea sipuli (tai pari kevätsipulia)
2          valkosipulinkynttä
1 rkl     rypsiöljyä
1 l        kasvislientä
2          pienehköä porkkanaa
100 g   herneitä
50 g     bambunversoja (n. ½ säilyketölkistä)
½ dl     maissitärkkelystä (tarvittaessa enemmän)
3 rkl    soijaa
2 rkl    omenaviinietikkaa
1 tl      tomaattipyreetä
2 rkl    maapähkinävoita
½ tl     mustapippuria
½ tl     seesamiöljyä
1         laakerinlehti
1 rkl   srirachakastiketta
ripaus jauhettua timjamia
ripaus jauhettua rosmariinia

Kuori ja pilko sipulit pieneksi. Kuullota sipulit öljyssä. Laita sipulit kattilaan ja lisää sekaan kasvisliemi ja kuumenna. Kuori ja pilko porkkana ohuiksi tikuiksi. Lisää porkkanat kasvisliemeen ja keitä noin 15 minuuttia. Lisää herneet ja bambunversot (tarvittaessa pilko pienemmäksi). Lisää maissitärkkelys ja sekoita. Lisää maissitärkkelystä tarpeen mukaan jos keitto tuntuu liian lientoiselta. Lisää mausteet. Anna keiton hautua vielä jonkin aikaa ja tarkista maku. Tarvittaessa lisää chiliä.

Tarjoile lämpimänä.

Blinit perinteitä lähes kunnioittaen


Ruoka-alkemian vuotuista taivalta juhlistettaessa tämä resepti edustaa teemaa tämän-hetken-sesonkituote.
En ollut koskaan aiemmin syönyt saati valmistanut blinejä, joten ajattelin sivistää itseäni ja selailinkin läjän erilaisia blinireseptejä läpi. Lopulta päädyin lähes kunnioittamaan perinteitä käyttäessäni olutta ja tattarijauhoja ja kananmunan osia erikseen. Kuitenkin täytyi saada jotain pientä twistiä kermaviilillä ja spelttijauhoilla. Lopputulos (taikinaa lukuunottamatta) oli varsin maistuvaa. En siis suosittele kenellekään sitä turmiota, että maistatte taikinaa ennen paistamista, sillä se on todella karmaisevan makuista. Ehdin jo luulla saattaneeni blinini turmion tielle, kunnes taikinan paistettuani huomasin, että ehkä taikinaa ei olisikaan kannattanut maistaa. Ensikerralla viisaammin.
Hauskinta näissä blineissä oli niiden täyttäminen. Laitoin esille (kuten yllä kuvassa näkyy) monenmoista erilaista täytevaihtoehtoa. Pieneksi silputtua punasipulia, Cavi-art levä"mätiä", smetanaa, silputtua suolakurkkua, savumuikkuja ja hunajaa.  Kun blineistä paistoi pieniä, pystyi syömään useamman erilaisella kuorrutevariaatiolla. Omaksi suosikikseni muodostui oikeastaan kaikkien edellämainittujen täytteiden kaaos, josta kuitenkin pystyi hyvin maistamaan yksittäiset asiat. Uskon että käytännössä kaikki erilaiset savukalat sopivat blineihin hyvin, siikahan lienee varsin perinteinen vaihtoehto. 
Tämän kokeilun jälkeen täytyy siis todeta, että blinit ovat herkullisia, mutta tällaisella tavalla, kuten itse ne tein, vaativat ne aikaa ja esivalmisteluja, mutta mikseipä herkun eteen tulisi töitä tehtyä.
Suosittelen käyttämään paistossa valurautapannua, sikäli siihen on mahdollisuus, sillä sillä lopputulos on paras. Itselläni oli käytettävissä valurautainen sydänlettupannu, joka ajoi asian varsin mainiosti.

Blinit

4 annosta

200 g  kermaviiliä
½ dl    maitoa
6 g      kuivahiivaa (2/3 kuivahiivapussista)
1 tl      sokeria
2 dl     tattarijauhoja
½ dl    puolikarkeita spelttijauhoja (Birkkala) tai korvaa samalla määrällä tattarijauhoja
1 dl     tummaa olutta
2         kananmunan keltuaista
2         kananmunan valkuaista
ripaus suolaa

tarjoiluun smetanaa, maustekurkkua, punasipulia, hunajaa, mätiä, savustettuja muikkuja

Sekoita kermaviili ja maito keskenään kulhossa. Lämmitä ne hieman yli kädenlämpöiseksi (n. 42 astetta) ja sekoita kuivahiiva niihin. Lisää vielä sokeri ja jauhot ja sekoita hyvin. Peitä kulho kelmulla tai liinalla ja jätä nousemaan/hapantumaan huoneenlämpöön muutamaksi tunniksi (2-4 tuntia, ei haittaa jos kauemmin). 
Juuri ennen paistamista lisää taikinaan olut, keltuaiset ja suola. Vaahdota valkuaiset erillisessä kulhossa tiiviiksi vaahdoksi. Sekoita valkuaisvaato taikinaan ja kääntele sekaisin.
Lämmitä paistinpannu. Käytin valurautapannua, joten vaiheet ovat sillä hieman hitaammat kuin perus paistinpannulla. Lisää pannulle voi ja odota että se kuplahtaa hieman. Laita taikinaa pannulle haluamasi lättyköön verran, se leviää ensin hieman, mutta ei paljoa. Alenna levyn lämpöä, blinit paistuvat noin minuutin pari per puoli. Odota rauhassa että niiden pinta ruskistuu ja ne kypsyvät keskeltäkin.
Tarjoile lämpimänä smetanan, pilkotun maustekurkun, punasipulihakkeen, hunajan, mädin ja savustetun muikun kanssa. Myös muut kalat sopivat blineille.

Mangosmoothie kefiiristä


Ruoka-alkemian vuotuista taivalta juhlistaessa täytyy vielä julkaista resepti vuoden uutuustuotteesta.
Kyseessähän on Valion uutuustuote kefiiri. Uusi keksintöhän tämä kefiiri ei sinänsä ole, mutta kauppoihin palanneena tuote on uusi. Kefiiri muistuttaa hieman paksua, hapanta piimää, jonka hapattamisessa on Valion tapauksessa käytetty hiivaa. Tätä kefiiriä mainostetaan välipalana, ja siihen se varmaankin sopii mainiosti. Tarjolla on maustamaton ja pari maustettua versiota. Käytin itse tähän maustamatonta.
Mango on vahva maku smoothieissa, ja se usein peittää muut maut alleen. En siis turhaan lähtenyt kikkailemaan erinäisillä raaka-aineilla, vaan pidättäydyin yksinkertaisuudessa. Yllätykseksi sujautin tosin hieman manteleita, jotka toimivat sitten kuidunlähteenä ja purutuntumana.
Lopputulos oli todella maukas ja hyvä kokeilu uutuustuotteen käyttöön.

Mangosmoothie

4 annosta

1      mango (n. 500 g)
5 dl  Valion kefiiriä
½ dl kuorellisia manteleita

Kuori mango ja paloittele tehosekoittimeen. Lisää kefiiri ja mantelit. Surauta tasaiseksi niin, että mantelitkin murskaantuvat kunnolla.
Tarjoile viileänä.

Gluteenittomat kookosletut


Juhlistaakseni Ruoka-alkemian vuotuista taivalta, laitan tämän reseptin teemalla vuoden makea pläjäys.
Olin jo jonkin aikaa miettinyt kookoslättyjen valmistamista kookosmaitoa nesteenä käyttäen ja tässäpä sitten oli idean lopputulema. Ideaani sain lopullisen vahvistuksen Kaneliposkesta. Riisijauhoni siis päätyivät tähän herkkuun. Kookos maistui letuissa hyvin, hyvänä uutisena kookoksen ystäville. Riisijauho oli sopivan mitäänsanomaton kookoksen rinnalle, jolloin kookos sai loistaa pääosassaan.
Näiden lättyjen paistamisessa kannattaa olla tarkkana. Taikina on ensin hyvin jämäkkää, mutta kuumetessaan muuttuu ihan juoksevaksi. Taikinaa kannattaa siis annostella hyvin maltillisesti paistinpannulle ja odottaa taikinan leviämistä (tahi auttaa sitä hieman). Paistoajan kanssa kannattaa myös olla tarkkana, sillä näiden kypsymiseen menee yllättävän kauan aikaa, mutta toisaalta taas palamiseen yllättävän lyhyt aika...

Kookosletut

n. 10 kpl 15 cm halkaisijan lättyä

2 dl     riisijauhoja
3 dl     kookosmaitoa
1         iso kananmuna
ripaus suolaa

öljyä paistamiseen
tarjoiluun omenasosetta, pähkinärouhetta, banaania

Riisijauhot ja kookosmaito keskenään hyvin. Lisää kananmuna ja suola ja sekoita tasaiseksi. Anna turvota vähintään 15min.
Paista lettuja. Laita öljyä pannulle ja lusikoi pari lusikallista taikinaa pannulle ja levitä. Taikina leviää pannulla varsin tehokkaasti, joten älä laita liikaa taikinaa. Pidä levy keskilämmöllä ja paista n. minuutti per puoli.
Tarjoile omenasoseen, pähkinärouheen ja banaaniviipaleiden kanssa.

Hernekeitto, tai ehkei sittenkään


Ruoka-alkemian vuotuisen taipaleen juhlistava postaus: yllätyskokeilu.
Kyseessähän ei siis ole hernekeitto, vaikka kuva erehdyttävästi sellaiselta näyttääkin. Tarkoituksenani oli valmistaa kasvissosekeitto ja kaapissa oli saatavilla kukkakaalia ja parsakaalia tuoreena. Jostain syystä en kuitenkaan tyytynyt tekemään vain perinteistä kukkakaali-parsakaalikeittoa, vaan halusin hieman boostata ruokaani. Tämän takia linssit päätyivätkin keitokseen ja täytynee todeta, että en ollut pettynyt kokeilunhaluisuuteeni.
Jostain syystä tosiaan lopputulos muistutti hernekeittoa niin ulkomuodoltaan, kuin maultaankin. Arvelen että hernekeittoinen maku on pitkälti linssien ansiota. Mutta tosiaan, tässä hernekeitolle hyvä haastaja.

Kahden kaalin linssikeitto

1-2 annosta

1 dl  punaisia linssejä
50 g kukkakaalia
50 g parsakaalia
½     kasvisliemikuutio
1 dl  kookosmaitoa
viherpippuria

Laita linssit, paloitellut kaalit ja kasvisliemikuutio kasariin. Lisää vettä niin, että ne peittyvät ja keitä kypsäksi, n. 15-20 minuuttia, riippuen linsseistä (esikypsytettyjä vai ei). Kun kaikki on kypsää, nosta kasari pois levyltä ja soseuta kasvikset keitinliemineen sauvasekoittimella tasaiseksi. Nosta takaisin levylle ja lisää kookosmaito ja mausta.

Pinaattilasagne leipäjuustovaipassa



Ruoka-alkemian vuotuisen taipaleen kunniaksi megaspämmi resepteistä, tämä resepti edustaa superherkkua.
Alkaa tuntua, että puolet pääruokaresepteistäni ovat pian lasagneja, mutta toisaalta onpahan kyseessä oiva ruokalaji. Leipäjuuston käyttämiseen lasagnen kuorrutteena sain ideani täältä. Samoin rosmariinin käyttäminen maitokastikkeessa oli lähtöisin samasta osoitteesta. Täytteenä käytinkin sitten yhtä suosikkiani, pinaattia.
Leipäjuusto toimi todella hyvin lasagnen pinnalla. Se toi herkullista juustoisuutta muutoin varsin kevyen oloiseen lasagneen. Valkosipulinen pinaattitäyte puolestaan oli hyvä makupari lasagnelle raikkaudessaan. Rosmariini tuo hyvää mausteisuutta lasagneen, ja sen poisjättämistä en todellakaan suosittele, joten sitä kannattaa käyttää reilusti. Leipäjuuston määrässäkään ei kannata ruveta kursailemaan, sillä se on koko komeuden herkku.

Leipäjuustoinen pinaattilasagne

4 annosta

n. 8     täysjyvälasagnelevyä
400 g  leipäjuustoa

Täyte
2        isoa valkosipulin kynttä
250 g pakastepinaattia
½ tl    yrttisuolaa

Maitokastike
3 rkl oliiviöljyä
½ dl  täysjyvävehnäjauhoja
5 dl   maitoa
1 tl    kuivattua rosmariinia
½ tl   mustapippuria

öljyä paistamiseen

Kuori ja pilko valkosipuli. Kuullota palat öljyssä. Lisää pannulle pakastepinaatti ja kuumenna. Kun seos on sulanut täysin ja ylimääräinen neste haihtunut, lisää yrttisuola.
Valmista maitokastike. Sekoita öljy ja jauhot kasarissa tahnaksi ja lämmitä. Kun tahna on paistunut hetken (mutta ei ruskistunut) lisää maito ja sekoita nopeasti tasaiseksi (paakkuuntuu helposti). Kiehauta seos ja nosta pois levyltä. Lisää mausteet ja tarkista maku.
Kasaa lasagne niin että levität puolet pinaattitäytteestä suorakaiteen mallisen vuoan pohjalle, lusikoi hieman maitokastiketta päälle. Laita puolet lasagnelevyistä päälle, niin että joka kohdassa on levyjä, jos levyt menevät paljon päällekäin, laita lusikallinen maitokastiketta levyjen väliin. Lusikoi loput pinaattitäytteestä levyjen päälle ja kaada myös hieman maitokastiketta sekaan. Lado loput lasagnelevyt kuten aiemmin ja kaada loppu maitokastike niiden päälle. Tarvittaessa heiluta vuokaa niin, että levyt ovat kosketuksissa kastikkeeseen. Pilko leipäjuusto noin postimerkin kokoisiksi paloiksi ja asettele lasagnen pinnalle. Juustopalojen ei tarvi olla täysin kiinni toisissaan, mutta peittää koko lasagnen pinta.
Paista 175 asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Lopuksi vahdi tarkemmin uunin vieressä, ettei leipäjuusto pala pinnasta. Anna lasagnen vetäytyä hetki uunistaoton jälkeen ennen syömistä.

Valenuudeliwokki


Ruoka-alkemian vuotuisen taipaleen kunniaksi laitetaan tänne nyt sitten hieman enemmän reseptejä, tämä resepti edustaa vuoden trendiruokaa.
Tässä siis keksimäni valenuudelit, jotka valmistetaan parsakaalin varresta. Tällähetkellähän on liikkeellä jos jonkinmoista kasvispastareseptiä, milloin kesäkurpitsasta ja milloin bataatista. Päätinkin sitten antaa oman panokseni tälle kasvispastaidealle, ja sitä kautta sainkin aikaan valenuudelit. Monet usein jättävät parsakaalin varren käyttämättä, onhan se usein hieman nahistunut paketissa. Tässä on kuitenkin erittäin helppo tapa hyötykäyttää tämä varsi ja saada kaikki ravintoarvot talteen. Parsakaalin varsi on myös juuri oivan värinen nuudeleiden korvikkeeksi. Pitä pitempi ja paksumpi varsi parsakaalissa on, sitä helpommin siitä saa näitä valenuudeleita.
Kätevimpänä työkaluna tällaisten suikaloimiseen koin itse uudehkon innovaation: julienneleikkurin, jollaisia on liikenteessä useita erilaisia malleja. Kyseinen aparaatto on muutenkin varsin käyttökelpoinen jos mielii kasviksille lyhyttä kypsentymisaikaa tai hienoa ulkomuotoa. Ohuiden suikaleiden leikkeleminen toki onnistunee myös juustohöylällä tai kuorimaveitsellä, jolloin suikaleista ei välttämättä saa ihan yhtä ohuita.
Maultaan valenuudelit olivat mielestäni herkullisia ja maustamisella lopputulos muistutti mielestäni paljolti riisinuudeliwokkia. Toki tästäkin voi olla eriäviä mielipiteitä, mutta suurena nuudelien fanina voin yllätyksekseni sanoa näidenkin tarvittaessa tyydyttävän nuudelinhimoni.

Valenuudeliwokki

2 annosta

1        iso parsakaali varsineen (300-400 g)
1        porkkana
100 g tofua
2 tl     soijaa
2 tl     miriniä (tai omenaviinietikkaa)
½ tl    curryjauhetta
1 rkl   seesaminsiemeniä

seesamiöljyä paistamiseen

Poista parsakaalin kukinto mahdollisimman ylhäältä ja paloittele se pieneksi paistinpannulle. Lisää pannulle vettä ja jätä kuumenemaan. Kuori porkkana ja parsakaalin varsi. Siivuta parsakaalin varsi ja porkkana julienne-leikkurilla tai terävällä juustohöylällä (juustohöylän tapauksessa ohuet suikaleet täytyy vielä leikellä ohuemmiksi). Tämä voi onnistua periaatteessa myös kuorimaveitsellä, jolloin ohuiden nuudelimaisten siivujen tekeminen voi olla helpompaa. Paloittele tofu kuutioiksi
Kun paistinpannulta on haihtunut vesi, lisää tilkka seesamiöljyä ja laita pannulle tofut ja kasvissuikaleet. Sekoita tässä vaiheessa varovasti. Lisää mausteet ja kypsennä wokkia muutama minuutti, valenuudelit pehmenevät varsin nopeasti. 
Tarjoile lämpimänä.

Runebergin rakastuttua


Postasinkin jo vuosi sitten runebergin tortuista ensimmäisen kerran. Ja tämän kirjoitettuani tajusinkin, että todentotta, olenkin jo ylläpitänyt tätä ruokablogia tänään tasan vuoden. Tämä resepti edustanee siis vuoden kehittynyttä reseptiä. Vuodessa ollaan siis päästy epämääräisistä inspiraatio-runebergin tortuista perinteisempään reseptiin, mutta vähemmän perinteiseen muotoon. Voihan tätä kenties kehitykseksikin sanoa, mutta ainakin kuva on hienompi, jos ei muuta. Nämä runebergin tortut ainakin olivat ehdottomasti todella maukkaita, sekä meheviä. Muodossakaan ei mielestäni ole valittamista, ihan hauska tehdä hieman persoonallisemman mallisia torttuja. 
Kostutusliemestä en missään tapauksessa suosittele luopumaan, sillä se kruunaa kokonaisuuden. Runebergin torttuja kannattaa säilyttää kannellisessa astiassa (jos niitä jää syöntikerralta yli), muutoin ne kuivahtavat helposti. Kostutustahan periaatteessa voinee lisätä ennen syömistäkin, jos niikseen on. Näissä tortuissa maistui mielestäni juuri sopivasti manteli ja muut mausteet ja rakenne oli mukavan huokoinen, mutta pysyi kasassa.

Täysjyväiset runebergin tortut

14 annosta

200 g voita
1½ dl intiaanisokeria
2        kananmunaa
2 dl    piparkakkumurskaa (tai täysjyväkorppujauhoja + 1 tl piparkakkumaustetta)
2 dl    täysjyvävehnäjauhoja
2 dl    matelijauhetta
1 tl     manteliaromia
2 tl     kardemummaa
1 tl     soodaa
2 dl    kermaa

rasvaa pannun voiteluun
kostutukseen ½ dl vettä + ½ tl manteliaromia + 1 rkl sokeria
koristeluun vadelmamarmeladia ja sokerikuorrutetta sitruunamehua+tomusokeria

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja intiaanisokeri keskenään vaahtomaiseksi. Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita välissä. Lisää piparkakkumurska, jauhot, mantelijauhe ja sekoita. Lisää vielä manteliaromi ja kardemumma ja kääntele nuolijalla sekaisin. Sekoita sooda ja kerma keskenään ja kaada seokseen ja kääntele kerma nuolijalla sekaan.
Annostele taikina voideltuun muffinssipeltiin tai muuhun paistoastiaan. Paista 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, varo ylipaistamista.
Kun tortut ovat paistuneet, anna niiden jäähtyä hetki. Nosta pois vuoasta ja aseta lautaselle oikein päin (koristeltava puoli ylöspäin). Kun tortut ovat täysin jäähtyneet, sivele niiden pinta an sudilla kostutusnesteellä. Kun neste on imeytynyt laita nokare vadelmamarmeladia keskelle ja piirrä ympyrä (tai tortun muotoinen kuvio) marmeladin ympärille.
Blogger Widget