Vegebrunssi ja persikkaskonssit: Ruoka-alkemisti

Vietin hiljattain ihan täydellisen sunnuntaibrunssin Turkooseja unelmia -blogin Lemmin kanssa. En ollut aiemmin muodostanut erityistä mielipidettä brunsseista, sillä en ollut kovinkaan monella sellaisella käynyt, ja edellisen kerran sitten varmaan lähes kymmenisen vuotta sitten. Nyt kun sitten koin brunsseilun ihan uusilla silmillä, pitää kyllä sanoa, että mielipiteeni niistä muuttui ihan täysin. Voiko siis oikeasti olla parempaa asiaa kuin (valmista) ruokaa pursuileva pöytä, jonka ääressä saa vain istua ja syödä ja tämän kaiken hienouden lisäksi on vielä ihan tajuttoman hyvää seuraa? En ainakaan ihan yhtäkkiä keksi.

No okei, vielä parempaa tuossa on se, että hyvässä seurassa ei tarvitse yhtään häpeillä sitä miten paljon ja nopeasti oikein syö! Minulla on usein paha tapa syödä nopeasti ja paljon, joten usein lounasseurassa olen se ensimmäinen joka on mättänyt oman karkunkokoisen annoksensa kurkusta alas ennenkuin muut ovat paria haarukallista suuhunsa saaneet. Nyt brunssilla puolestaan kun sitä ruokaa oli, sai syödä kunnolla vatsan täyteen, eikä edes näyttänyt kunnolla siltä, että ruokaan olisi koskettu. Me likes!

Jos sitten vaivoittelee ja vääntää brunssin, niin mitä siellä sitten oikein voisi syödä? Vastaus on hyvin yksinkertainen: ihan sitä mitä haluat! Brunsseissa on niin monta erilaista kuppikuntaa, että jokaiselle ihan varmasti löytyy omat suosikkityylinsä. Omasta mielestäni brunssille kuitenkin kuuluu hyvä ja vahva kahvi ja sitä pitää olla paljon. Tämän lisäksi sitten jotain suolaista, jotain raikasta ja jotain makeaa. Eli ei siis mielestäni kovinkaan vaativat kriteerit. Tärkeintä kuitenkin lienee, että ruokaa on runsaasti, eli huomioi vierailijoiden määrä ja ruokahalu. Sillä mikään ei ole niin ikävää kuin kesken loppuva ruoka.

Brunssilla ideana on myös usein se, että istutaan pidempään pöydän ääressä, joten valmista jotain sellaista, joka pysyy turvallisesti hyvänä muutaman huoneenlämpötunnin jälkeenkin. Brunssilla olisi myös mielestäni hyviä huolehtia, että on jotain ns. suolaista syötävää ettei pelkkiä herkkuja vain. Toki joillekin kakkubrunssikin voi olla unelmien täyttymys, mutta jos ajatellaan ihmisiä laajemmalla skaalalla, kannattaa tarjoiluissa säilyttää jonkinlainen inhimillisyys.

Ruuassahan on vielä itse syömisen lisäksi eräs erittäin tärkeä puoli, nimittäin ruuanlaitto yhdessä. Lukeudun siihen porukkaan, joka on aika äkäistä keittiössä muiden läsnäollessa, jos kaikki ei mene ihan piirulleen kuten haluan. Onneksi olen hiljalleen päässyt tuosta tavasta eroon ja nykyään olen jopa inhimillistä seuraa yhteisissä ruuanlaittohetkissä, eihän kaiken tarvitse olla aina ihan tismalleen omien ajatusten mukaista. Erittäin hyvä keino on myös yksinkertaisesti kertoa mitä haluaa muiden tekevän sen sijaan että odottaisi heidän lukevan ajatuksiasi, yllättävää eikö?

Kun yhteinen sävel ruuanlaitosta löytyy se on äärimmäisen mukavaa yhteistä ajanvietettä ja ruokakin maistuu paljon paremmalta kun vaivannäkö on jaettu ja valmistelut hoidettu yhdessä. Tämä pätee siis ihan yhtä hyvin yhteiselle brunssille, kun tekee edes jotain valmisteluita yhdessä, on yhteinen aamupäivän istuskeluhetki paljon rattoisampi! Maustumista tai pitempää valmistelua vaativat tuotteet on toki hyvä valmistaa etukäteen, sillä muutoin ruokaa joutunee odottamaan ehkä turhankin pitkän aikaa ja sitten tulee vain nälkäisiä ja ärsyyntyneitä ihmisiä samaan tilaan. Joten valmistele vieraiden kanssa yhdessä esimerkiksi kasvisten pilkkomiset, kahvinkeitot, pöydän kattamiset ja asettelu. Näin jokainen laittaa pienen oman panoksensa asiaan ja kaikki valmistuu nopeammin. Tietysti parhaimmat vieraathan auttavat loppusiivouksessa ja tiskaamisessa (ellei isäntäväki erikseen sano ettei sitä tarvitse tehdä).

Nyt kun tiedämme miten brunssi kannattaa suunnitella ja miten siellä tulisi käyttäytyä, voidaan miettiä mitä brunssilla oikeasti syödään! Meidän vaatimaton kuuden ruokalajin ja kahden juoman brunssi oli kyllä mieltä ja vatsaa täyttävä. Kahvilaatuna komeili Death before decaf merkkinen kahvi, joka osoittautui oikein mielyttäväksi kahvilaaduksi. Heidän vaaleapaahtoinen kahvinsa oli aika mietoa, mutta maku oli mukavan pehmeä.

Vegebrunssilla tarjottua

Avokado-tofukolmioleivät

Soijarouhepasteijat

Kookoskahvivanukasta

Persikkaskonssit (ohje alla)

Mansikoita

Tuoreita hedelmiä

Kahvia, jääteetä

Tämä kuulostaa ehkä jopa nololta ruuanlaittajaegolleni, mutta valmistelin tuosta brunssista tosiaan vain persikkaskonssit ja hedelmät. Muista herkuista kiitän Lemmiä, joka uurasti edellisenä iltana ruokien parissa. Yhdessä kuitenkin minun pilkkoessani hedelmiä hän valmisteli kahvia ja kattausta.

Esillepano on mielestäni brunssilla tärkeä asia senkin takia, että kun pöydässä ruuat ovat omilla lautasillaan ja on servetit ja kaikki paikoillaan, tilanne on paljon juhlallisempi. Viimeaikoina olen jotenkin huomannut, että vähän turhankin usein ihmiset eivät arvosta sitä kattauksen tärkeyttä, vaan ruuat syödään muovilautasilta tai jopa suoraan kattilasta tiskauksen välttämiseksi. Lasina on se sama mitä käytettiin jo eilen ja ehkä koko viikkokin, kylmät ja kuumat juomat juodaan samasta mukista. Jos niitä astioita kerran on, niin miksei niitä käyttäisi? Ennenkin on vieraille laitettu pöytä koreaksi, niin miksei itsellekin jos vieraita ei tule! Joten tässä minun kotiläksyni, kattakaa edes joskus pöytä nätiksi ja nauttikaa siitä.

Oma panokseni tähän brunssiin oli hedelmien lisäksi persikkaskonssit. Skonssit ovat ihania, koska niitä on helppo varioida mieleisekseen, kun määritelmä ei ole kovinkaan tiukka. Suosikkiskonssini ovat sellaista kivaa välimaastoa, jolloin ne eivät ole varsinaisesti makeita, mutteivat suolaisiakaan. Hedelmät toimivat siis sellaisien skonssien täytteenä hyvin. Aiempi suosikkini on ollut päärynäskonssit, joita parempi puolisko pyytää usein aina valmistamaan, niitä teenkin jo aika rutiininomaisesti "vähän sitä ja vähän tota" tyylillä. Persikat ovat nyt kesällä sesongissa, joten pitäähän nyt niistä skonsseja saada! Näinpä siis hyvin persikkaiset suloisen pehmeät skonssit, jotka ovat kaiken kukkuraksi vielä vegaanisia ja gluteenittomia. Persikkaskonssit pysyvät myös sopivan pehmeinä, eivätkä kovetu vaan pysyvät sopivan mehevinä. Jos kuitenkin haluat makeampia skonsseja, lisää makeutusta ohjetta hieman enemmän.

Hedelmät varlmistelin aika tavalliseen tapaan, kunnes sitten innostuin mangon kanssa. Jos mangosta haluaa taiteilla tuollaisen ruusun, joka kuvissa näkyykin, niin silloin kannattaa ottaa avuksi terävä juustohöylä tai paksuja siivuja tekevä kuorimaveitsi. Mango kuoritaan ensin, jonka jälkeen sen lituskalta sivulta höylätään höylällä ohuita siivuja kasa. Kun siivuja on sievoinen kasa, niitä pyöritellään rullalle ja aina otetaan uusi siivu jo pyöritellyn rullan päälle. Lopuksi sitten muotoillaan uloimmat terälehdet yhä enemmän aukeaviksi ja asetellaan lautaselle tukevasti. Mangosta on sitten helppo (jos malttaa) ottaa noita yksittäisiä siivuja syödessään.

Persikkaskonssit

6-7 skonssia

1½ dl kasvimaitoa
2 rkl kookosöljyä
2 dl kaurajauhoja*
3 rkl kookosjauhoja
1 rkl kookossokeria
2 tl vaniljauutetta
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2 persikkaa

*voi jauhaa kaurahiutaleista sauvasekoittimella, jolloin hiutaleita noin 2½ dl

Sekoita kasvimaito ja sula kookosöljy keskenään. Lisää jauhot, sokeri, vaniljauute, leivinjauhe ja suola. Sekoita hyvin.

Kuutio persikka pieniksi kuutioiksi ja sekoita taikinaan.

Lusikoi taikina 6-7 pyöreäksi/soikeaksi kakuksi leivinpaperille. Paista 200 asteisessa uunissa noin 12 minuuttia.

Anna jäähtyä ennen tarjoilua, että rakenne tiivistyy.