Pehmeä keveämpi kanttarellikeitto

Tuoreet kanttarellit voi käyttää yksinkertaiseen keittoon. Punasipuli ja valkosipuli tuovat mukavasti makua keiton liemeen, mutta eivät maistu kuitenkaan selvästi sipulilta. Tässä keitossa on ihana kermainen rakenne, vaikka se ei kuitenkaan äveriäimmästä päästä ole.

Tällä viikolla pitää jo ehkä toden teolla myöntää, että syksy on tullut. En väitä, että se olisi suoranaisesti huono asia. Toisaalta on vaihteeksi mukavaa, kun vuodenaika vaihtuu, mutta toisaalta taas kesä jäi tälläkertaa hieman tulematta. Syksystä voi kuitenkin ajatella joitain positiivisia asioita hyvinkin valoisin mielin. Esimerkiksi kun illat ja ennenkaikkea aamut pimenevät (tai pysyvät kauemmin pimeämpänä) niin aamuisin valaistus on varsin miellyttävä. Valaistuksen sanotaan vaikuttavan hyvin paljon ihmisen vuorokausirytmiin, joten kun aamuisin on luonnostaan pimeämpää, niin uni on myös parempaa. Tässä taloudessa minä taidan olla se, jolle nukkuminen ei ole koskaan minkäänlainen ongelma, pystyn nukkumaan arviolta missä vain, milloin vain tai miten vain. Sitä kuitenkin ymmärtää paremmin unentarpeen tärkeyttä ja nukkumisen vaikeutta, kun jollain läheisellä ihmisellä on ongelmia sen suhteen. Siinä missä piutpaut piittaan ovatko verhot auki vai kiinni, paistaako ulkona aurinko, niin tuo toinen puolisko on äärimmäisen herkkä sen suhteen. Joskus tuo herkkyys on jopa ällistyttävää miten niin pieni määrä valoa, ääntä tai muuta häiriötekijää voi vaikuttaa. Aina sitä voi vain miettiä, että saa olla todella kiitollinen siitä, kun pystyy itse nukkumaan helposti.

Unesta pääsemmekin ruokaan, sillä ruokahan liittyy kaikkeen, eikö totta? Kun vatsa on mukavasti täynnä, niin unikin tulee paremmin ja niin edespäin. Mainitsinkin sieni(epä)onnestani jo aiemmin, joka on käytännössä vain jatkunut. Viikonloppuna kävin jälleen metsässä, ja sienet joko loistivat poissaolollaan, tai sitten ne oli jo kertaalleen syöty. Koska en ryhtynyt märehtimään pieneliöiden jälkeen jättämiä jäännöksiä, turvauduin asfalttipinnoitteelliselta alueelta metsästettyihin sieniin. Näinpä siis syntyi tämä ihanan herkullinen kanttarellikeitto. Monet kanttarellikeitot, joita olen ravintoloissa maistanut, ovat mielestäni jotenkin yltiökermaisia. Liemi on niin paksua että se meinaa hyytyä lusikkaan ja suuhun jää varsin rasvaisen oloinen tunne. Yritinkin siis kehitellä hieman kevyemmän liemen, joka olisi kuitenkin täyteläinen. Mielestäni onnistuin tässä operaatiossa hyvin ja keitosta tuli todella hyvää. Makutuomaritkin olivat varsin tyytyväisiä soppaani. Tätä voisi siis tehdä useamminkin, kunhan vain niitä sieniäkin tulisi kohdalle.

Tämä kevyempi, mutta kermainen kanttarellikeitto on todella yksinkertainen valmistaa. Keittämiseen voinee käyttää pidempäänkin aikaa, mutta jauhoilla suurustamalla keittoon saa paksuutta nopeammin. Punasipuli ja valkosipuli tuovat mukavaa makua, mutta sipuli ei liemessä itsessään maistu. Mielestäni hieman makeampi punasipuli sopii tähän keittoon loistavasti. 

Kanttarellikeitto

2-4 annosta

5 dl kanttarelleja
1 varrellinen punasipuli
1 valkosipulin kynsi
2 rkl margariinia
5 dl kasvislientä
2 dl (kaura)kermaa
ripaus mustapippuria

tarvittaessa 3 rkl täysjyvävehnäjauhoja liuotettuna pieneen vesimäärään

Revi kanttarellit paloiksi kasariin. Paista sieniä, kunnes neste alkaa haihtua. Kuori ja pilko sipulit pieneksi hakkelukseksi. Kun sienissä ei ole enää nestettä, lisää sipulit ja paista hetki. Lisää kattilaan kasvisliemi ja kerma ja kiehauta. Anna keiton poreilla puolisen tuntia, että se saostuu. Jos keitto on tässä vaiheessa vielä liian lievää, lisää 3 rkl vehnäjauhoja sekoitettuna veteen nauhana keittoon. Keitä keittoa vielä pari minuuttia. Tarjoile lämpimänä.