All you need is Vege-carbonara

3. maaliskuuta 2016


Täydellistä lohturuokaa etimässä? Tässä se on, ja mikä parasta, se on täysin kasvisversio. Sienipekonilla viimeisteltyä kermaista carbonaraa. 



Hei juuri sinä!

Tajusin tässä hiljattain, että en olekaan tainnut ikinä postata tänne mitään, mitä olisin kaupannut lohturuokana. Joskus hieman ihmettelen tuota termiä, jota käytetään hyvää mieltä, nostalgiaa ja lohtua (yllättävää) tuovista ruuista. Lohturuoka voi olla siis käytännössä mitä tahansa, mutta yleensä jotain epäterveellistä kuten jäätelöä, pastaa, juustolla vuorattuja asioita jne. Kuulostaako tutulta ja lohduttavalta? Sinänsä kuitenkin voidaan ajatella, että lohturuoka olisi ihan mitä tahansa, mistä nyt vain tulee hyvä mieli. Minulle tulee ainakin hyvä mieli, kun saan joskus kerrankin syödä oikein vihreän ja lähes syömäkelvottoman raa'an banaanin (jotka ovat suosikkejani) sen sijaan, että syön sen jo lähes kokonaan ruskeaksi muuttuneen kauhistuksen. Lohtua tuo myös esimerkiksi pinaattikeiton syöminen, sillä se nyt vain yksinkertaisesti on niin hyvää, ettei siitä pääse yli eikä ympäri vaikka söisin sitä miten monta kertaa. Mutta toisaalta hyvä mieli tulee myös maapähkinäjäätelöstä tai vaikka herkullisen kermaisesta pasta-annoksesta. Tuttua?

Näinpä siis olen päätynyt siihen johtopäätökseen, että lohturuoka on suhteellista ja makuasioista ei sovi kiistellä. Jos jonkin ruuan syömisestä tulee hyvä mieli, niin miksi se ei olisi lohturuokaa vaikka olisi miten terveellistä tai epäterveellistä? Ollakseni äärimmäisen epäselvä, kuten tavallista, pohjustan tuolla aiemmalla tekstillä tätä reseptiä, joka on oikeasti todellinen lohturuoka. Lohturuokien emä suorastaan. Kenen mielestä kermainen pasta yhdistettynä johonkin suolaiseen ja hieman rouskuvaan on herkullista? Carbonaraa en ole pienehköön ikuisuuteen syönytkään, joten nyt sitten täytyi kehittää sellainen versio, jota minäkin söisin. 

Netissä on pyörinyt jo jonkin aikaa erilaisia valepekoniversioita, feaconeita näin oivaltavasti sanottuna. Näitä valepekoneja on tehty kookoslastuista, soijahiutaleista, sienistä ja vähän kaikesta. Omat makuhermoni kihelmöivät etenkin sienistä tehdylle valepekonille. Mausteliemi on ehdottoman tärkeä, ja sitä kannattaakin maustaa myös oman maun mukaan. Esimerkiksi en pidä kovin suolaisesta, joten tämä ohje ei kovin suolainen ole. Kun mausteliemen saa mieleisekseen, onkin se suurin pulma, eli paistaminen juuri oikeanlaiseksi. Tärkeintä valepekonin paistamisessa sienistä on juuri oikea rapeus, mutta ei polttaminen. Nämä siis polttaa herkästi, jos paistaa juuri sen pienen näkymättömän rajan yli, ole siis tarkkana. Kun sienistä alkaa suurin osa kosteudesta haihtumaan ja niihin tulee sopivasti paistopintaa, pitää olla tarkkana. Paistamisen jälkeen sienet kannattaa vielä asetella paperille, että ylimääräinen kosteus imeytyy pois ja lopputuloksesta tulee rapea, vähän niinkuin oikeakin pekoni, muttei mitään sinne päinkään (kuten ei mielestäni ole ehkä tarkoituskaan).


En halunnut tästä vege-carbonarasta liian suoraa kopiota ihan perinteisestä carbonarasta, sillä sienistä ei saa pekonia kuin ehkä alkemian tasavertaisia vaihtokauppoja käymällä, niin ei taviscarbonarastakaan saa samanlaista vege-carbonaraa, vaan ehdottomasti jotain vielä parempaa. Ei siis tasavertainen vaihtokauppa lainkaan. Niinpä siis vege-carbonarassa väriä ja makua tuo tuore pinaatti ja cashewvoi eli cashewbutter. Halutessaan tämänkin tilalla voi käyttää jotain muuta kuten mantelivoita tai vaikka tahinia, jos pähkinät ovat ongelma. Kastikkeeksi suurustin soijamaidosta kermaisen muunnelman, jolloin lopputulos ei ole ihan niin raskas, mitä perinteinen carbonara kermoineen ja kananmunineen. Makua tästä ei kuitenkaan puutu, joten ei hätää!

Koska makua on niin vaikea kuvata tekstin muodossa, suosittelen oikeasti vain tekemään ja maistamaan itse, because all you need is Vege-carbonara. 

Vege-carbonara

2 annosta

Sieni"pekoni"
100 g herkkusieniä
2 tl soijakastiketta (gluteenitonta tarvittaessa)
1 tl nestevalkosipulia
½ tl nestesavua
5 tippaa chipotle tabascoa
1 rkl omenaviinietikkaa
1 tl siirappia
1 tl tomaattipyrettä
1 rkl öljyä

Kastike
100 g tuoretta pinaattia
1 rkl öljyä
2 rkl maissitärkkelystä
2 dl makeuttamatonta soijamaitoa
1 rkl cashewbutteria (tai manteli)
½ tl yrttisuolaa
mustapippuria

100 g täysjyväspagettia tai papuspagettia tai gluteenitonta tarvittaessa

tarjoiluun mantelijauhetta ja mustapippuria

Viipaloi sienet ohuiksi ja paista pannulla. Sekoita loput ainekset keskenään marinadiksi. Kun sienet ovat pehmenneet kunnolla, kasaa ne keoksi ja kaada marinadi niiden päälle ja sekoita. Paista sieniä vielä jonkin aikaa, riippuen miten rapean lopputuloksen haluat. Ole varovainen ettet polta. Suosittelen paistamaan sienistä hieman rapeita. Nosta pannulta lautaselle.
Keitä spagetti paketin ohjeen mukaan.

Huuhdo ja revi pinaatti sienistä tyhjälle paistinpannulle ja kypsennä. Lisää pannulle öljy. Kun pinaatti on kypsynyt, ripottele sekaan maissitärkkelys ja sekoita hyvin. Kaada sekaan soijamaito ja kiehauta. Lisää cashewbutter ja hauduta seosta miedolla lämmöllä kunnes se sakenee. Mausta. Sekoita kastikkeeseen hieman spagettien keitinlientä ja itse spagetit. Sekoita hyvin. Annostele spagetti kahdelle lautaselle (käytä nopeasti paistinpannussa ennen tarjoilua halutessasi) ja tasaa sienet annoksen päälle.
Tarjoile halutessasi mantelijauheen ja mustapippurin kanssa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Mitä pidit? Olisi mahtavaa jos kommentoisit!

Blogger Widget