Maukkaimmat kevätrullat

Tällaiset kevätrullat ovat olleet minulla jo pitkään eräänlainen uudenvuodenpravuuri. Aikoinaan sain jostain päähäni, että kevätrullat sopisivat hyvin uudenvuodenaaton ruokapöytään alkupaloiksi. Sittemmin olen muunnellut tätä reseptiä aina vain parempaan suuntaan makumieltymysten mukaisesti.

Olennaisimpana kevätrullien täytteessä on se, että täytteen pitää olla varsin voimakkaan makuista, sillä maku heikkenee rullaan käärittynä. Ei siis kannata aristella täytettä maustaessa. Hoisinkastike toimii erinomaisesti mausteena. Kiinankaali on myös ehdoton täytteessä. Olen kokeillut käyttää erilaisia kaaleja (tiettyinä vuodenaikoina hyvien yksilöiden saanti tosin varsin rajoittunut) ja todennut kiinankaalin sopivan parhaiten näihin. Jos saatavilla on kevätsipulia, se on tietenkin paras vaihtoehto sipulin tilalle, mutta makeat sipulilajikkeet toimivat tähän tarkoitukseen yhtä hyvin. Riisinuudelien olisi hyvä olla ohuita, jotta ne eivät ole liian vaikeita syödä rullan sisältä. Olennaista on myös pätkiä nuudeleita valmistusvaiheessa.

Riisipaperin muodosta ja koosta riippuen rullista tulee hieman erimallisia ja kokoisia. Parhaimpana olen itse pitänyt neliskanttista riisipaperia, sillä siinä on parhaiten taitteluvaraa, sillä riisipaperi repeää todella helposti. Ongelmana on myös se, että riisipaperit eivät ole suoraan paketista otettuna välttämättä täysin ehjiä, siksi käsittelyssä kannattaakin olla varovainen. Leikkuulauta on kätevä väline rullien pyörittelyyn ja ne kannattaa rullauksen jälkeen asetella suoraan uunipellille.

Kevätrullat riisipaperista

13 keskikokoista rullaa (10-12cm mittainen rulla)

12-15 riisipaperiarkkia

Täyte
1           makea sipuli
2           valkosipulinkynttä
300 g    kiinankaalia
1           porkkana
2 rkl      seesaminsiemeniä
1 annos riisinuudeleita (60 g köntti/annospussi ilman mausteita)
2 tl        teriyakikastiketta
2 rkl      hoisinkastiketta (tarvittaessa enemmän)
ripaus    chilijauhetta

öljyä paistamiseen ja rullien päälle

Pilko sipulit ja kuullota ne öljyssä. Pilko kiinankaali ja porkkana ja lisää sipulien sekaan. Kypsennä muutama minuutti. Murenna riisinuudeliarkkeja kulhoon ja kaada kuumaa vettä päälle. Kun kasvikset ovat kypsyneet, lisää pehmeät riisinuudelit ja seesaminsiemenet sekaan. Lisää mausteet ja tarkista maku, lisää hoisinkastiketta maun mukaan, täyte saa olla aika vahvaa, sillä sen maut tasoittuvat paljon rullien sisällä.

Pehmennä riisipaperiarkkeja yksitellen lämpimässä vedessä laakeassa kulhossa. Nosta paperiarkki tasaiselle alustalle ja lusikoi täytettä arkille sopiva määrä (1-3 rkl riippuen halutusta koosta).

Kääri paperi ensin alareunasta, sitten sivuilta ja lopuksi päältä ja pyöritä tiiviiksi. Tee niin monta rullaa kuin täytettä piisaa.

Nostele rullat vierekkäin uunipannulle leivinpaperin päälle. Pirskota rullien päälle vielä hieman öljyä. Paista rullia 200 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia, kunnes hieman rapeutuneet.

Tarjoile makean chilikastikkeen kanssa.

Porkkanasmoothie

Viime syksynä innostuin smoothieista ja surauttelinkin useita erilaisia liukuhihnatyyppisesti. Se on todella yllättävää, miten monipuolisesti erilaisia raaka-aineita voi käyttää smoothieen, käytännössä vain mielikuvitus on rajana. Aiemmin en vielä uskonut, että punajuuri toimisi smoothiessa, mutta kuvitelmani osoittautui vääräksi tekemäni punajuurismoothien myötä. Tästä intoutuneena sitten ajattelin reväyttää ja survaista porkkanaa smoothieen ja jouduin jälleen syömään sanani ja toteamaan tyhmyyteni siinä, etten ole kokeillut moista herkkua aiemmin. 

Vaikka oheinen kuva ei ole kovin kaunis, otin sen lähinnä kiireessä... Niin siitä kuitenkin käy ilmi, minkä näköistä smoothiesta suurinpiirtein tulee. Tämä herkku on hetkessä valmista, joten kannattaa kokeilla. Jos maapähkinävoi ei uppoa, niin senkin voinee jättää pois tai laittaa tilalle jotain muuta, mikä pehmentäisi smoothieta kuten pala avokadoa.

Porkkanasmoothie

1 annos

2 dl  kauramaitoa
1      jäädytetty banaani
1 rkl maapähkinävoita
1       pieni porkkana

Kuori ja pese porkkana. Paloittele se muutamaan pienempään palaan. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen tai vastaavaan ja surauta tasaiseksi juomaksi. Porkkanoiden pilkkoutuminen vie hieman enemmän aikaa, joten ole tarkkana, ettei sekaan jää kovin isoja porkkananpaloja.

Tarjoile mahdollisimman pian, kun juoma on vielä kylmää.

Kinuskipuolukkapiirakka

Kinuski ja puolukka ovat loistava yhdistelmä, niitä tulee vain turhan harvoin käytettyä sinällään saati sitten yhdessä. Minulla oli jääkaapissa puolukoita odottamassa käyttötarkoitustaan, joten ne päätyivät tähän piirakkaan, samalla myös kokeilin kinuskin valmistamista kaurakermasta. Kinuski oli varsin onnistunutta, vaikkakin vaikutti hieman löysältä aluksi, mutta uuni teki tehtävänsä täydellisesti ja piirakasta tuli sopivan tiivistä. Maussakaan ei ollut mitään moittimista, enemmänkin yllätyin siitä, miten makea piirakasta tuli, vaikka kokonaissokerimäärä ei ollut kovin suuri. Hyvää se kuitenkin oli!

Kinuskipuolukkapiirakka

26 cm piirakkavuoallinen

Pohja
150 g kasvismargariinia
½ dl   ruokosokeria
1 rkl   pellavansiemenrouhetta
1 rkl   vettä
½ dl   täysjyvämannaryynejä
2½ dl täysjyvävehnäjauhoja
1 tl     leivinjauhetta
1 tl     vaniljasokeria

Kinuski
2 dl    kaurakermaa
1½ dl ruokosokeria

300 g puolukoita
1 rkl   perunajauhoja

Valmista ensin kinuski, että se ehtii jäähtyä. Laita kaurakerma kasariin ja kuumenna, kun kerma on lämmennys, lisää sokeri ja keittele miedommalla lämmöllä kunnes seoksesta tulee paksumpaa kinuskimaista. Nosta jäähtymään. 

Valmista sitten pohja. Vatkaa margariinia ja sokeria hetken aikaa voimakkaasti kulhossa. Sekoita pellavansiemenrouhe ja vesi ensin keskenään ja kaada sitten taikinan sekaan. Lisää lopuksi kuivat aineet ja sekoita hyvin. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja nosta reunoille pari senttiä. Nosta tarvittaessa jääkaappiin odottamaan.

Sekoita perunajauho ja puolukat ja asettele piirakkapohjan päälle ja kaada jäähtynyt kinuski varovasti niiden päälle. Tarvittaessa tasoita taikinan reunoja, etteivät ne pala. Paista 225 asteisessa uunissa 20 min.

Anna jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.

Ruoka-alkemian vuosi 2014

Sopivasti aiheeseen kuulumaton kuva

Tämä vuosi onkin ollut tämän blogin ensimmäinen. Homma lähti käyntiin helmikuussa ja on pysynyt keskimäärin aktiivisena kiireistä huolimatta, toisina kuukausina hieman enemmän ja toisina hieman vähemmän. On ollut ihan mielenkiintoista huomata mitä ruokablogin kirjoittaminen vaatii ruuanlaitolta ja mitä omia tottumuksia on joutunut tämän myötä muuttamaan.

Olen aina ollut enemmän tai vähemmän ylimalkainen ruuanlaittaja, ei sillä, ettenkö olisi vieläkin. Kun ohjeita on pitänyt kirjoittaa ylös, on ollut pakko huomioida raaka-aineiden määriä ja valmistustapoja, sen sijaan että vain tekisin mikä parhaalta tuntuu sen kummemmin miettimättä. On tullut myös huomattua, että ohjeiden kirjoittamiseen menee ihmeesti se oma aikansa, vaikka kuinka tehokkaasti yrittäisi tehdä. Senkin olen laittanut merkille, että ne ohjeet vain kannattaa kirjoittaa ylös heti pikimmiten itse valmistuksen jälkeen, tai muutoin unohtuu.

Kävijöiden osalta on ollut hieman hiljaisempaa, mutta yllätyksekseni olen huomannut, että ihmeenkin paljon kävijöitä on ollut ja määrä on selvästi noussut aloittamisen jälkeen. Olisin todella mielissäni myös reseptien kommentoinneista, jos olette kokeilleen. 

Tätä on ollut todella mukavaa kirjoitella, ja aion jatkossakin jatkaa!

Tässä kuitenkin hieman menneen vuoden alkemistisia painopisteitä.

Blogin suosituimmaksi reseptiksi tähänmennessä on osoittautunut yllättäin kukkakaalipizza, jota valmistin keväällä. Pizza oli kyllä mielestäni loistavasti onnistunut, mutta jostain ihmeen syystä en ole sitä tehnyt enää uudelleen, täytyykin ottaa ohjelmaan alkuvuodesta.

Seuraavaksi suosituimmaksi reseptiksi on noussut okonomiyaki, joka pysyy arkiruuanlaitossani varsin vahvassa asemassa. Okonomiyaki on myös loistavaa senkin takia, että siitä tulee aina ihan niin erilainen mitä siitä haluaa tehdä, täytteitä on niin helppo vaihdella.

Jos pitäisi valita omia suosikkeja laittamistani resepteistä, päätökseni olisi varmaan spagettikurpisaa mustapapukastikkeella. Se oli todella yllättävä ruokakokeilu ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Spagettikurpitsan löytäminen osaksi ruokavaliota oli muutenkin todella loistava kokemus.

Vanhan spagettikurpitsan kuoresta saa myös jännittävän spagettikurpitsaveneen! Nuoren spagettikurpitsan kuori on enemmän nahkamaista. Nyt voinee siis sitten seilata spagettiveneellä vadelmaisen sijaan.

Leivonnaisiakin on tullut tehtyä ja niistä olen ohjeita laittanut varmaan eniten blogini aikana. Jos jonkin maininnan haluaisin laittaa, niin se olisikaan niin helppo valinta... Keksin niin monia reseptejä ja kokeiluja, joista olen tavallaan ylpeä. Vahvoja kandidaatteja ovat esimerkiksi mantelinen kirsikkakakku, bataattidonitsit tai taikakakku. Tämän vuoden tärkeimpänä reseptinä pitäisin kuitenkin Mont Blanc -leivosta kaikessa epämääräisyydessään. Niiden valmistus oli se alkusysäys, mikä sai minut päättämään blogin perustamisesta. Nämä Mont Blancit eivät välttämättä näytä kovinkaan edustavilta, mutta maku oli sitäkin parempi.

Kaikenkaikkiaan vuosi on ollut mainio ruokavuosi! Kiitos kaikille lukijoille.

Loppukevennyksenä vielä apurini lähettää kieliset terveiset vierestä.

Kaskinaurislaatikko

Noin vuosi sitten eräillä joulumarkkinoilla tarjottiin maistiaisena kaskinaurislaatikkoa. Se vei suorastaan kielen mennessään, joten ostin sitä silloin itselleni. Kyseinen myyjä myös myi tuoreita kaskinauriita. Tänä vuonna samoilla markkinoilla ei ollut enää kyseistä laatikkoa tarjolla, mutta kaskinauriita löytyi. Siispä taiteilin itse tämän laatikon.

Kaskinauris ei ole yhtä voimakkaan makuinen kuin lanttu, eikä yhtä makea kuin kurpitsa, mutta maku muistuttaa mielestäni jotain siltä väliltä. Laatikosta tulee mukavan pehmeää ja sopii mainiosti joulupöytäänkin.

Kaskinaurislaatikko

keskikokoinen uunivuoallinen

500 g kaskinauriita (kuorineen)
1 dl    kaurakermaa
2 rkl   tummaa siirappia
2 rkl   margariinia
suolaa
valkopippuria
neilikkaa
inkiväärijauhetta

korppujauhoja pinnalle

Kuori kaskinauriit ja paloittele samankokoisiksi paloiksi. Keitä ne vedessä (n. 40min) tai mikrossa (kuten itse tein, n. 5min). Soseuta kaskinauriit ja sekoita joukkoon kerma, siirappi ja hyppysellinen mausteita. Tarkista maku ja lisää maustieta tarvittaessa. Laita seos noin litran vetoiseen uunivuokaan ja tasoita. Painele lusikalla kuviot pintaan ja ripottele korppujauhoja.
Paista laatikkoa 175 asteisessa uunissa 1-1½ h.

Lihaton, vegaaninen italiansalaatti

Italiansalaatti on kotonamme kuulunut perinteisesti joulupöytään, vaikka kaikkialla näin ei ole. Tämän takia italiansalaatti on eräs suosikkijouluruokani. Halusin nyt sitten kokeilla valmistaa itse hyvää italiansalaattia ilman majoneesia ja muutenkin kenties hieman terveellisemmän ja ennenkaikkea vegaanisen version.

Lopputulos oli mielestäni hyvä, sopivan pehmeän makuinen, mutta kuitenkin raikas. Kasvikset kannattaa tosiaan pilkkoa sopivan pieneksi, sillä liian isot palat ovat epämukavia syödessä. Italiansalaatin kannattaa antaa myös maustua kunnolla ennen tarjoilua, sillä heti valmistettuna se ei maistunut juuri miltään, sillä makujen pitää antaa tasaantua. Tällä ohjeella salaattia tulee myös varsin paljon, että annoksen voi kätevästi puolittaa!

Italiansalaatti

800-900 g valmista salaattia

2        pientä porkkanaa
100 g täysjyväspagettia
100 g herneitä
1        pieni maustekurkku
1        omena

Kastike
2 prk kaura fraichea
1 rkl  omenaviinietikkaa
1 tl    sinappia
2 tl    sokeria
1 rkl öljyä
mustapippuria

Pätki spagetit ja keitä ohjeen mukaan. Kypsennä porkkanat kuorineen keittämällä. Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään ja jätä maustumaan muiden valmistelujen ajaksi.

Pilko omena ja maustekurkku pieniksi kuutioiksi. Kun porkkanat ovat lähes kypsiä, nosta pois vedestä jäähtymään ja kuori. Viipaloi porkkanat tikuiksi. Sekoita kypsä spagetti, porkkanatikut, herneet, maustekurkku- ja omenapalat kastikkeeseen. Anna maustua vähintään tunnin verran ennen tarjoilua.

Vaniljainen lakkapiirakka

Jääkaapissa sattui olemaan tuoreita lakkoja ja pohdin pääni pyörryksiin, että mitä niistä oikein valmistaisin. Lopulta päädyin kokeilemaan joskus jossain näkemääni lakkapiirakkaa. Soveltamista tässä tapahtui aika paljon, ja kuten kuvastakin näkee, tomusokeri ei oikein ollut puolellani ja osittain suli tuohon piirakan päälle (lakat kun olivat hieman kosteita). Mutta eipä tuo räntä piirakan päällä makua haitannut ja oikein mukava makuelämys tästäkin tuli. Piirakka on sopivan raikas, mutta pehmeän makuinen.

Lakkapiirakka

16 cm irtopohjavuoallinen

Pohja
1 dl     täysjyvävehnäjauhoja
1 tl      omenaviinietikkaa
1 tl      vaniljasokeria
2 rkl    öljyä
ripaus suolaa
20 ml  kylmää vettä (1 rkl + 1 tl)

Täyte
3 dl soijajugurttia
½ dl ruokosokeria
½      vaniljatanko
1 rkl  täysjyvävehnäjauhoja

1 dl lakkoja
tomusokeria

Valmista ensin pohja. Sekoita kaikki muut paitsi vesi haarukalla karkeaksi muruksi. Lisää lopuksi kylmä vesi ja jatka sekoittamista kunnes taikinan saa muotoiltua palloksi. Tasoita taikina leivinpaperilla vuoratun 16 cm irtopohjavuoan pohjalle. Nosta jääkaappiin viilentymään vähintään muiden valmistelujen ajaksi.

Valmista täyte. Sekoita soijajugurtti, sokeri, raaputetut vaniljansiemenet ja jauhot keskenään. Kaada seos irtopohjavuokaan taikinan päälle. Paista 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Anna piirakan jäähtyä kunnolla ja irrota vuoasta. Nostele päälle lakat ja sirota tomusokeria.