Vihreä avokado-soijapapupasta ja muutama sana puutteellisita ruuista

12. lokakuuta 2015


Tässä hauskan vihreässä pastassa on kermainen avokadokastike, jota täydentää parsakaalin palat ja soijapavut. Limen mehu tuo raikkautta ja sitä kannattaakin käyttää aika reilulla kädellä.


Uusi viikko ja uudet kujeet, olkoon viikko myötäinen.
Viikonloppuna tulin kaupassa lueskelleeksi muutamien uudempien keittokirjojen takakansia ja tällähetkellä tuntuu, että joka puolella puhutaan sokerittomasta, gluteenittomasta, jotainttomasta ruuasta. Halutaan siis kaikkea olla ilman. Voin sanoa rehellisesti, että tämä pasta on eloton, moniväritön, tunteeton ja ehdoton. Näin kun sain siis tämän viilaukseni aloitettua, voinkin todeta, että yleensä nämä mainostetut puutteelliset ruuat ovat terveydelle edullisia, tai ainakin näin uskotaan nykytiedon valossa. Sinänsä kuitenkin aina suhtaudun varsin skeptisesti "sokerittomaan" tai "hiilihydraatittomaan" ilmaisuun, sillä jos tavoitteena olisi kokonaan hiilihydraatiton elintarvike, niin ainoa kriteerit täyttävä olisi varmaankin tislattu vesi (jossa ei siis ole jäljellä enää ioneja tai muita vastaavia mitä hanavedessä normaalisti on), joka sekään ei elimistölle suuremmissä määrin nautittuna tee kovinkaan hyvää. Käytännössä siis aina jokaisessa joskus tavalla tai toisella elossa olleessa ruokatarvikkeessa, on hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja. 
Toki nykyään on paljon menetelmiä asioiden erottamiseen ja poistamiseen elintarvikkeista, kuten rasvaa pystytään varsin tehokkaasti poistamaan. Mutta jos ajatellaan lähtökohtaisesti ei kovin prosessoituja elintarvikkeita, niin kaikessa on kaikkea. Näinpä siis pidän biokemistinä varsin kummallisena ajatusta hiilihydraatittomasta ruuasta, onhan hiilihydraattien saaminen tietyissä määrin elinehtona eläimille. Tottakai pitää paikkansa, että kohtuus tulisi säilyttää kaikessa ja ruokatottumukset ovat nykyään varsin hiilihydraattipainotteisia, painotettakoon vielä, että sokeri on hiilihydraatti. Näinpä siis on varsin hyvä keino yrittää tuoda ihmisten tietoisuuteen hiilihydraattien ylenpalttisen määrän huonot vaikutukset ruokavaliossa. Ja kun puhuin kohtuudesta kaikessa, niin tällöin myös millä tahansa ravintoaineryhmällä on tämä liiallisuuksiin johtava tie. Myös niinkin hyvänä pidetyn asian kuin proteiinin, liikasaannilla saadaan aikaan pitkälti samat tulokset kuin hiilihydraattien liikakäytöllä, sillä proteiiniylimäärä muutetaan elimistössä hiilihydraateiksi ja rasvaksi. Näinpä siis ollaan sitten siinä tilanteessa, että vaikka kuinka olisi sitä- tai tätätöntä, elimistömme pitää huolen siitä, että se muokkaa ravintoaineet tarvitsemaansa muotoon, lukuunottamatta toki tiettyjä välttämättömiä ravintoaineita kuten tietyt aminohapot ja rasvat.
Kaikesta tästä sekavuudesta pääsemmekin jälleen siihen, että olisi hyvä, jos lähtökohtaisesti puhuttaisiin asioista niiden oikeilla nimillä. Mielestäni "ei lisättyä sokeria" on varsin hyvä määritelmä. Sokeriasioitakin kierretään niin kierosti, että kaupan hillohyllyllä sokerittomien hillojen seassa on fruktoosilla makeutettua hilloa. Toisinsanoen kyseessä on glukoositon eli rypälesokeriton hillo, joka sisältää fruktoosia eli hedelmäsokeria, mikä on myös sokeria yhtäkaikki, vain erilaisessa muodossa. Ihmisiä johdetaan hyvin helposti halpaan ja kun asioista ei tiedä tai jaksa selvittää joka narahdusta, tuleekin helposti huijatuksi. Jokatapauksessa kuitenkin olisi hyvä, että merkinnät olisivat yhtenäisiä ja selkeitä, ettei tarvisi aina käyttää mustaa magiaa ymmärtääkseen asioiden merkityksiä. Mutta onhan sitä vain helppo miellyttää kuluttajia hienoilla merkinnöillä, joilla on hyvän kuuloisia merkityksiä. Mutta se onkin sitten taas tarina toiselle kertaa, miten asianmukaisia hyvältä kuulostavat pakkausmerkinnät pitävät sisällään.


Nyt kun olen saanut sopivasti purettua mielipiteitäni, pääsemmekin tähän pastaan, joka oli mielestäni ja makutuomarin mielestä oikein onnistunut. Kommenttiksi sain jopa normaalista harvasanaisuudesta poiketen, että saatoin ylittää itseni tässä. Suorastaan punastun pelkästä ajatuksestakin näin jälkikäteen, enhän minä koskaan, vielä niin vaatimatonkin kun olen. Mutta siitä en kuitenkaan pääse yli enkä ympäri, että tämä pasta vain nyt yksinkertaisesti oli hyvää. Hieman pehmeät, mutta rapsakat parsakaalit ja soijapavut yhdistettynä pehmeään kermaiseen kastikkeeseen. Limeä tähän saa myös uppoamaan sievoiset määrät, ja sitä kannattaakin ehdottomasti lisätä vielä lautasella omaan annokseen makumieltymysten mukaisesti. 

Vihreä avokado-soijapapupasta

4-5 annosta

2            keltasipulia
4            valkosipulin kynttä
4 dl        maustamatonta soijamaitoa
2            isoa avokadoa (n. 400 g kuorineen)
1            parsakaali
250 g     kypsiä soijapapuja (pakasteesta)
2            limen mehu
n. 1 tl     pippurisekoitusta
1 tl         yrttisuolaa
n. 200 g kuivaa pastaa (käytin herneenpalon mallista pinaattipastaa)

öljyä paistamiseen

Kuori ja pilko sipulit oikein pieneksi. Kuullota sipulit kasarissa öljyssä pehmeiksi. Lisää sekaan soijamaito ja muussattu avokado. Anna seoksen kiehua hiljalleen, että se hieman paksuuntuu. Lisää halutessasi sekaan parsakaalin varsi pieneksi silputtuna. Kun seos on paksuuntunut noin 10 min keittelyn jälkeen, soseuta mahdolliset paakut tasaiseksi.
Pilko parsakaalin kukinnot paloiksi ja kypsennä mikrossa pari minuuttia syvässä kulhossa, jossa hieman vettä (tai keitä viitisen minuuttia vedessä). Lisää parsakaalin kukinnot ja soijapavut kastikkeeseen. Mausta.
Keitä pasta paketin ohjeen mukaisesti ja lisää kastikkeeseen. Tarjoile pian valmistamisesta pippurin ja vastapuristetun limen kanssa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Mitä pidit postauksesta? Olisi mahtavaa jos kommentoisit!

Blogger Widget