Punajuuripyttipannu ja tuoreet pikaetikkakurkut

Helppoa arkiruokaa, johon saa upotettua ison määrän tuoreita herkullisia kasviksia. Annoksen hintakaan ei nouse päätä huimaavaksi.

Näin loppukesästä juureksetkin alkavat kypsyä ja pöytään saa ihania tuoreita juureksia. Suosikkeihini lukeutuu tällähetkellä varmaankin punajuuren ja sen alalajikkeiden lisäksi palsternakka ja perinteinen porkkana. Suhteeni punajuureen on siitä hieman erikoisempi, että en aiemmin oikeastaan pitänyt siitä. Pienenä kyllä söin lindströmin pihvini silloin harvoin kun niitä oli tarjolla, mutta muuten punajuuri hieman kammoksutti. Yksi syy punajuuren vastustamiseen oli sen sotkevat ominaisuudet, oli aina epämukavaa kun suu oli ruokailun jälkeen hohtavan pinkki ja mahdolliset roiskeet eivät tuntuneet lähtevän millään. Muutama vuosi sitten kuitenkin rupesin todella ymmärtämään punajuuren hienouden. Se on niin kätevä juures, että sitä voisi käyttää melkein mihinkä vain. Punajuuri on herkullista suolaisissa ruuissa ja vaikka kakkutaikinassakin. Nyt ei enää pinkki värikään haittaa, vaan sitä on hienoa jopa hyödyntää väriaineena monissa ruuissa.

Olen viimevuosina myös innostunut raitajuurista ja keltajuurista, joita on tullut kauppoihin paremmin tarjolle. Raitajuuri on siis punajuuren näköinen juures, mutta se on sisältä puna-valkoraitainen, kuin polkkakarkki ikään. Maku on hieman miedompi ja makeampi kuin punajuuressa. Keltajuuri taasen on keltainen versio punajuuresta, jonka maku on paljolti sama kuin perinteisessä punaisessa toverissaan. Raitajuuret ovat näyttävän näköisiä tarjottuna, eivätkä sotke läheskään yhtä paljon, mitä punajuuret tekevät. Keltajuuret näyttävät pilkottuna hämäävästi porkkanalta, joten niitä olisi kätevä piilottaa ruokaan porkkanan lisäksi.

Punajuuri pääsi tässä ruuassa tähdeksi, kun löysin torilta hyvän näköisiä luomupunajuuria. Pyttipannuun voi kätevästi upottaa jos jonkinmoisia kasviksia ja punajuuri sopii siihen siinä missä mikä tahansa muukin. Tällähetkellä tuoreet kasvikset ovat mukavan halpoja ja vielä kotimaisia, joten voi vain vapaasti valita, mitä pyttipannuunsa upottaa.

Kaupassa oli myös tuoreet avomaankurkut tarjouksessa ja päätinkin kokeilla valmistaa pikaetikkakurkkuja. Pidin lopputuloksesta paljon ja ne sopivat hyvin pyttipannun kylkiäisiksi. Kokonaisuutena tämä ruoka oli varsin täyttävä ja aika helppo lisä arkiruokarepertuaariin.

Punajuuripyttipannu ja pikaetikkakurkut

3-4 annosta

Pyttipannu
1     punajuuri (kuorineen 150-200 g)
8     perunaa
2     porkkanaa
1 dl soijapaloja
1     sipuli
2 dl kaurakermaa
2 tl  balsamicoa
1 tl  yrttisuolaa
1 tl  mustapippuria

Tuoreet pikaetikkakurkut
1       tuore avomaankurkku
2 rkl vaaleaa viinietikkaa

öljyä paistamiseen
suolaa keitinveteen

Pese punajuuri ja laita keittymään niin, että se peittyy kokonaan veden alle. Keittoaika noin 40-50 min. Testaa kypsyys haarukalla. (Jos kiire, pilko punajuuri pariin osaan, niin keittyy nopeammin.) Kun kypsiä, anna jäähtyä tai laita kylmään veteen jäähtymään käsiteltävän lämpöiseksi. Kuori työntämällä kuori pois sormin.

Kuori perunat ja porkkana. Pilko kuutioiksi. Laita keittymään suolattuun veteen. Lisää veteen myös soijapalat. Keitä noin 10 min kypsäksi. 

Kuori ja pilko sipuli ja kuullota pannulla. Lisää sekaan kypsät peruna- ja porkkanakuutiot ja soijapalat. Kuutioi kypsä punajuuri ja laita pannulle. Paista hetki, että saavat hieman paistopintaa. Lisää kaurakerma ja mausta lopuilla aineksilla. Nosta pois levyltä kun kerma on lämmennyt.

Valmista etikkakurkut lohkomalla avomaankurkku lohkoiksi. Paista paloja pikaisesti öljyssä, että ne saavat hieman väriä pintaan. Kaada kuumalle pannulle viinietikka (varo haistelemasta pannua, nenäkarvat ei tykkää!) ja anna haihtua.

Annostele pyttipannu lautasille ja nostele kurkkulohkot päälle.