Vegaaniset eclairit ja niiden glamour

23. huhtikuuta 2016


Jos haluat tehdä jotain erikoista, joka todella lyö vieraat ällikällä, olet löytänyt etsimäsi. Kauniista ulkonäöstään huolimata, eclairit maistuvat taivaalliselle ja mainitaampa myös sivulauseessa, että tämä ohje toteutuu vähemmällä sokerilla ja vegaanisena.


Hyvää lauantaita!

Miten viikkosi on sujunut?
Näillä viikoilla on jostain syystä sellainen kumma tapa, että ne a) kuluvat nopeasti b) sisältävät liikaa tekemistä c) niitä on ihan liian vähän. Oletko huomannut saman? Minä ainakin. Mutta näistä havainnollistavista erimerkeistä voidaan päätellä, että aikaa ei ole tuhlattavissa, joten elämästä täytyy ottaa kaikki irti. Ja elämä-käsitettä voisin täsmentää siinä määrin, että tarkoitan sillä niitä asioita, jotka pitävät meidät hengissä, kuten syömistä. Eli syö kaikkea hyvää, sillä elämä on liian lyhyt huonolle ruualle. Nyt kun päivän filosofoinnit on filosofoitu, kerron teille syyn sen takana.


Olen viimeiset pari viikkoa odottanut kuin kuuta nousevaa, että voisin tämän ihanan herkkujulkaisun tänne laittaa. Meinasin aluksi, että odottaisin jotain tärkeää hetkeä, mutta kun mietin asiaa hieman enemmän, miksei se tärkeä hetki olisi juuri nyt? Toisaalta kun pinnistän ja annan rattaiden pyöriä päässä vielä hetken kauemmin, tajuan katsoa kalenteria ja huomaan, että äitienpäivään ei ole enää pitkää aikaa, oletteko huomanneet? Jos haluat tarjota äitienpäivänä äidillesi tai koska tahansa kenelle tahansa elämäsi tärkeälle henkilölle jotain unohtumatonta, tässä se on. Koska tämä resepti ei ole helpoimmasta päästä, voisi olla ihan paikallaan jo nyt treenata sitä ainakin kerran. En ole ihan varma, olko tähtien asennolla jotain tekemistä näiden onnistumisen kanssa, mutta helppoa se ei ollut. Harkitsin jo hetkisen viisaudenkiven etsimistä käsiini.


Nyt kun olen pelotellut tarpeeksi, voin sanoa, että ei se TEORIASSA ole ihan niin vaikeaa. Taikina tehdään, paistetaan ja leivokset täytetään ja kuorrutetaan. Taikinan tekeminen ei ole niinään se ihmeellinen juttu, mutta sen _paistaminen_ kylläkin on. Jos jätän mainitsematta, että jouduin kokeilemaan kolme kertaa ennenkuin sain paistettua eclairini kunnollisiksi... Muu saman talouden väki oli jo hieman menettämäisillään hermojaan kun keittiössä oli niin lämmin uunin ollessa päällä ja auki pitkiä aikoja päivässä.

Mutta koska amatööritaitoni eivät ole vielä kovinkaan ranskalaisen patisserien tasolla, niin avataampas hieman taustaa näiden mysteerileivonnaisten takana. Eli kyseessä on ranskalainen perinteinen ovaalinmallinen täytetty tuulihattutyyppinen leivonnainen, jota eclairiksi kutsutaan. Eclairit tosiaan valmistetaan usein tuulihattutyyppisestä taikinasta, joka ensin kypsennetään kattilassa ja sitten siihen lisätään kananmunat ja taikina pursotetaan uunipannulle. Paistaminen on sitten se juju kuohkean, onton rakenteen aikaansaamiselle, sillä paistolämpötila on kuuma, ja paiston jälkeen leivokset jäähdytetään hitaasti. Tyypillisesti eclairit täytetään kreemillä, oli se sitten vaniljaista, suklaista, mokkaista tai jotain muuta. Lopuksi eclairit koristellaan esimerkiksi suklaalla tai kreemillä. Variaatioita on lukuisia, sikäli jos tiedonhakuni pitää paikkansa, niin eclairit valmistetaan usein ns. aikuiseen makuun. Toisinsanoen mokkaiset maut, alkoholijohdannaisten käyttäminen kreemissä, eivätkä maut yleensä ole mitään mansikka-banaani-strösseli tyyppisiä vaan hienostuneita, jopa yksinkertaisia makuja. 

Se mikä eclaireissa viehättää minua on se, että ne ovat niin kauniita. Kaikkialla missä olen eclaireja nähnyt, on aina koristeltu todella kauniisti ja niitä aina himoitsee vitriinin takaakin. Kun olin käymässä Brysselissä viimesyksynä, kävin Pierre Marcolinin puodissa, jossa tarjoiltiin heille tyypillisen suklaan lisäksi eclaireja, ne olivat niin kauniita ja kun sitten lopulta uskaltauduin maistamaan yhtä, vaatimattomasti kullalla kuorrutettua kahvi-eclairia, olin myyty. Koska vaikeiden leivonnaisten tekemisestä ei pitäisi tehdä liian helppoa, varsinkaan kun edelliskerralla noin kymmenen vuotta sitten tuulihattunu epäonnistuivat niin paljon kuin epäonnistua voi. Lisäsin siis pakkaan vielä vegaaniset eclairit ja tämän jälkeen minun täytyi vielä saada eclaireistani _täysjyväisiä_ ja _vähäsokerisia_ kuulostaa ällöltä, eikö? Gluteenittomuuteen en vielä ryhtynyt, sillä pitäähän ensikerraksikin jättää hieman haastetta, vai mitä? Perinteisen tuulihattutaikinan kananmunatarpeen korvasin aquafaballa, tuolla ihmeellisellä kikherneiden liotusliemellä. Liemi yksinkertaisesti vaahdotetaan ja sitten sekoitetaan taikinaan, suosittelen ehdottomasti käyttämään sähkövatkainta siihen hommaan. Muistatte varmaan nuo kaikki ihmemarengit ja sensellaiset, jotka on myös valmistettu myös aquafabasta? Aquafaballa saa muuten ihan älyttömän kuohkeita pannareita, olisitko kiinnostunut saamaan reseptin sellaisista tänne?


Ennenkuin alat valmistamaan eclaireja, mieti millaisia koristeita haluat kuorrutteen päälle laittaa. Kuvien eclaireissa olen käyttänyt pakastekuivattuja vadelmia ja syötävää glitteriä (löytyy nettikaupoista vegaanisenakin), hasselpähkinärouhetta ja syötäviä rakeita. Erilaisia koristeita voivat olla myös esimerkiksi suklaalastut, kookoshiutaleet/lastut, kuivatut marjarouheet, kinuski jne. Jos haluat eclaireihin lisäglamouria, nettikaupoista löytyy jos jonkinmoisia hileitä, kimalteita ja kultasprayita jne, joten tutkiskele hieman etukäteen ja katso, että koristeet sopivat ruokavalioosi!

Eclairit ovat todellakin kauniista ulkonäöstään huolimatta nopeasti syötäviä herkkuja, sillä niiden muoto ja koko on sitä varten tehty. Eclairien ei kuulukaan maistua kovin makeilta, vaan kuten yllä yritin selittää, niin niiden maku on jokseenkin hienostunut. Voin kuitenkin vakuuttaa, että maku on todellakin kaiken sen vaivan arvoinen. Neljäänpekkaan kun näitä söimme, olivat kaikki harmissaan, kun ei ollut enenpää kuin kolme tarjolla (jokaista kuorrutevaihtoehtoa yksi).

Kerrohan toki miten eclairit onnistuivat jos kokeilet!

Vegaaniset eclairit

12 eclairia

Taikina
1½ dl makeuttamatonta mantelimaitoa
1 rkl tummansinistä keijua
1 rkl vaahterasiirappia
1 lusikankärjellinen vaniljansiemeniä
1 dl täysjyvävehnäjauhoja
2 rkl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
5 rkl aquafabaa

Täyte
1/2 prk Oatlyn vaniljakastiketta
tai
Itsetehty vaniljakiisseli
1 dl mantelimaitoa
2 rkl vaahterasiirappia
1 lusikankärjellinen vaniljansiemeniä
2 tl perunajauhoja

Kuorrute
50 g tummaa suklaata
1 tl tummansinistä Keijua

Koristeet
pakastekuivattuja vadelmia
pähkinärouhetta
suklaahippuja/suklaaraketa
koristerakeita

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
Kiehauta mantelimaito, keiju, vaahterasiirappi ja vaniljansiemenet paksupohjaisessa kattilassa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne nesteen sekaan kattilaan. Sekoita puulastalla (tai muulla kestävällä aparaatilla) seosta tahnaksi. Kypsennä seosta kunnes se irtoaa kattilan reunoista ja muodostaa kiinteämmä pallon, tähän menee aikaa noin pari minuuttia, riippuen levyn kuumuudesta. Älä kuitenkaan kypsennä taikinaa 5 minuuttia pidempään tai polta taikinaa. Taikinan pitäisi tässä vaiheessa muotoutua palloksi eikä olla enää tahnaa. Nosta taikina jäähtymään.


Vaahdota aquafaba marenkimaiseksi kiinteäksi vaahdoksi.
Kun taikinapallo on jäähtynyt hieman, lisää sekaan aquafabavaahto kolmessa erässä ja kääntele hyvin sekaisin voit myös käyttää sähkövatkainta sekoitukseen. Taikinasta tulee hieman tahnamaisempaa kuin äsken, mutta aika kiinteää (pullataikinamaista).

Lusikoi taikina pursotinpussiin tai muovipussiin ja pursota siitä noin 8 cm pitkulaisia parin sentin paksuisia pötköjä leivinpaperoidulle uunipannulle. Jätä pursotusten väliin tilaa muutama sentti, sillä ne nousevat uunissa. Painele märillä sormilla mahdolliset sarvet pois pursotuksista, etteivät ne pala.

Laita eclairsit paistumaan esilämmitettyyn uuniin. Ensimmäinen paistovaihe kestää noin 20-25 minuuttia. Leivokset saavat hieman ruskistua pinnasta, ÄLÄ avaa uunia tässä vaiheessa lainkaan, muuten ne lässähtävät. 

Tässä vaiheessa on tärkeää, että ensimmäinen paistovaihe kestää tarpeeksi kauan, muuten eclairit lässähtävät lämpötilaa vaihdettaessa, jos ovat vielä raakoja. Kun uskot että eclairsit ovat kypsiä, pienennä uunin lämpöä 175 asteeseen. Paista eclairseja vielä noin 10-15 minuuttia. Tämän jälkeen sammuta uuni ja avaa uunin ovea hieman, jätä väliin esim puulasta. Anna leivosten kuivua uunissa puolisen tuntia ennenkuin otat ne pois. Ei kannata jättää uuniin tuota pitemmäksi aikaa tai ne kovettuvat.
Anna eclairien jäähtyä.

Valmistele täyte ja kuorrute eclairien jäähtyessä. Voit täyttää/kuorruttaa ne myös esimerkiksi seuraavana päivänä, jos et aio syödä niitä heti. Eclairien ei tulisi olla täytettynä montaa tuntia tai ne möhistyvät 
Vaahdota vaniljakastike tai valmista kiisseli itse. Kiisseli valmistetaan sekoittamalla kaikki ainekset mantelimaitoon ja kiehauttamalla seos. Tämän jälkeen kiisseli vielä jäähdytetään ennen pursottamista.

Ota ohut suora pursotusterä ja pursota eclairien onttoon keskustaan pohjan kautta täyte. Tee siis pursotinkärjellä pieni reikä pohjaan upottamalla kärki leivoksen sisään ja pursota kunnes sisältö täynnä. Varo pursottamasta liikaa, tai täyte tursuu raoista.
Sulata kuorrutesuklaa ja sekoita siihen rasva. Dippaa täytettyjä eclaireja yläpuolelta suklaassa ja ripottele korsiteet päälle.
Anna eclairien jähmettyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Tarjoile mieluiten heti tai viimeistään saman päivän aikana, ettei taikina vety.


2 kommenttia :

  1. Nuo näyttää niin hyviltä! Ohje on kyllä haastavahkon kuuloinen, mutta varmasti sen arvoisia :)

    VastaaPoista
  2. Oi kiitos Lemmi!
    Noissa on kuitenkin se hyvä, että vaikka taikina lässähtäisikin uunissa, ne voi silti syödä ;) Levitin epäonnistuneisiin kokeiluihin vaan maapähkinävoita väliin niin ei ollutkaan enää kovin paha mieli epäonnistumisesta! Mutta kun on vain tarkkana sen paistamisen kanssa ja varsinkin ensimmäisen puolituntisen, niin epäonnistumisen riski ei ole niin suuri.

    VastaaPoista

Mitä pidit? Olisi mahtavaa jos kommentoisit!

Blogger Widget