Sitruuna-mustikkamuffinssit (G, Ve)

Mustikkasadosta voi loihtia kaikkea herkullista! Sitruunalla ja vaniljalla maustetut mustikkamuffinssit hivelevät makuhermoja. Resepti on gluteeniton ja vegaaninen.

Kesä ei suinkaan ole vielä loppu, mutta käännösvaiheessa, kesän hienoin kukoistus ja loisto on tavallaan väistymässä, mutta toisaalta se värikkäin ja ehkä parhain aika on edessä. Mielestäni ainakin kesässä on ehdottomasti parasta loppukesä, kun kasvimaan sato kypsyy ja metsät ovat pullollaan ruokaa. Puhumattakaan kauniista väriloistosta, jota luonto meille tarjoaa. Omenapuumme, jota keväällä pitikin pönkittää entisestään pysymään edes jokseenkin pystyssä, on ihan notkollaan omenoita. Muutama vuosi sitten vesimyyrät popsivat puun juuret toiselta puolelta, jonka jälkeen se on kallistunut toiseen suuntaan (samalla puolella myös suurimmat oksat) ja tuista huolimatta kallistuu vain yhä enemmän. Puupa ei tuosta kaltevasta olomuodosta ole pahastunut vaan tuottaa omenoita entistä suuremmalla tarmolla. Kunnon taistelija!

Kävin juuri eilen keräämässä punaherukoita pensaasta ja tein niistä mannapuuroa, aamulla siis olikin sitten vispipuuro vispaamista vaille valmiina. Ihania tuoreita herkkuja suoraan omalta maalta. Pian pitääkin käydä kurkkaamassa mitä porkkanat, punajuuret, palsternakat ja pavut tuumivat. Oletko kiinnostunut kuulemaan lisää kasvimaaprojektistani?

Kävin viikonloppuna äidin kanssa jälleen mustikassa. Metsässä käveleminen (lue kyykkiminen ja kurkottelu) on todella rentouttavaa (selkä krampissa ja reidet jumissa) ja stressitasot todella laskevat kun saa kuunnella luonnon ääniä (kauempana ohikiihdyttäviä moottoripyöriä) ja kaikessa rauhassa keräillä mustikoita, sieniä, tai mitä nyt onnistuukaan löytämään. Marjojen kerääminen ei kuitenkaan ihan mitään lasten leikkiä ole, vaikka ehkä helppoa, mutta fyysisesti yllättävän vaativaa. Tästä huolimatta nautin kuitenkin marjojen keräilystä ja odotan aina innolla sitä kun olemme menossa metsään. Se on hassua huomata miten vähän sitä loppujenlopuksi tulee samoiltua metsässä, vaikka sitä olisi käytännössä kilometrin säteellä kodista. En ole niinkään mikään patikointihiminen, mutta lyhyemmät metsäkävelyt ja marjojenpoimintareissut ovat minulle se juttu.

Mitä tykkäät tehdä metsässä? Onko marja/sienisaalista vielä kertynyt?

Tänä syksynä aion kyllä ehdottomasti käydä metsästämässä suppilovahveroita, sillä ne ovat vain niin herkullisia! Kanttarellien kanssa onneni on aina ollut hieman mitätön (liekö sitten vika sienissä vai etsijässä), mutta suppikset onneksi antautuvat minut nähdessään. Sienissä ja marjoissa on keräämisen lisäksi ehdottomasti parasta se syöminen ja juuri se kun niitä oikeasti on paljon tarjolla ja voi vain syödä. Mustikoita sinne ja tänne, sieniä piirakkaan ja muhennokseen. Ehdotonta parhautta!

Ainoa ikävä asia mikä nyt hieman (huonojen säiden lisäksi) hankaloittaa marjojenkeruuta, on että vakiometsäämme olikin päätetty edellisviikolla raivata, ja entisestä on jäljellä noin viidennes, vielä tietä lähimpänä oleva osuus. Eipä sille toisaalta mitään voi, jos maanomistaja päättää metsänsä kaataa, mutta aina näin parhaana marja-aikana tuo harmittaa kovasti. Toivottavasti löytyy yhtä meheviä metsiä sitten ensivuodelle, etteivät mustikat jää saamatta.

Mustikoista on mukavaa tehdä piirakoita, kuten kauraista mustikkapiirakkaa tai tofu-mustikkapiirakkaa. Innostuessaan voi pyöräyttää vaikka mustikkakukonkin! Jos kuitenkin haluat jotain erittäin yksinkertaista, niin muffinssit ovat se juttu. Mustikkamuffinssit maistuvat parhaimmalta sitruunalla maustettuna vaniljasta puhumattakaan. Muffinssit valmistuvat vain sekoittamalla taikinan ainekset keskenään ja paistamalla sitten uunissa, joten resepti on todella yksinkertainen. 

Mustikat ovat yksinkertaisesti suurta parhautta, niin niitä kannattaa nyt syödä tuoreena niin paljon kuin napa vetää. 

Sitruuna-mustikkamuffinssit

12 muffinssia

3 dl makeuttamatonta mantelimaitoa
½ dl öljyä
3 rkl agavea (tai hunajaa)
4½ dl kaurahiutaleita (jauhettuna karkeaksi jauhoksi, gluteenittomia tarvittaessa)
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
½ vaniljatangon siemenet
ripaus suolaa
1 ison sitruunan kuori
½ dl tuoretta sitruunamehua
2 dl mustikoita

Sekoita mantelimaitoon öljy ja agave. Surauta kaurahiutaleista kaurajauhoja tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella, pieniä sattumia saa jäädä. Sekoita nesteeseen kuivat aineet. Raasta taikinaan vielä sitruunan kuori ja purista mehu, sekoita taikina sitten hyvin.

Asettele muffinssipellin koloihin muffinssipaperit. 

Sekoita mustikat taikinaan ja kääntele varovasti sekaisin, ettei väri leviä. Lusikoi taikina tasan muffinssivuokiin.

Paista muffinsseja 200 asteisessa uunissa 20-25 minuuttia.

Anna jäähtyä ennen tarjoilua. Tarvittaessa säilytä ilmatiiviissä rasiassa, etteivät muffinssit kuivu. Rakenne pysyy hyvänä parisen päivää, tosin muffinssien rakenne tiivistyy säilytettäessä.