Ahdistaako arkiruokien keksiminen? Niin minuakin. Siksi luovutin ja iskin kattilaan ne mitä jääkaapista valon lisäksi löytyi. Vain muutama raaka-aine ja työvaihe, mutta lopputulos on maukas ja täyttävä. Eipä tätä soppaa ole hinnallakaan pilattu.
Hyvää karkauspäivää!
Tämä tilaisuus on vain yksinkertaisesti pakko käyttää, nimittäin kirjoittaa tänne näinkin harvoin esiintyvänä päivänä. Karkauspäiväänhän kuuluu jos jonkinlaisia perinteitä ja pitääpä sanoa, että täysin karkauspäivästä riippumattomista syistä, sain tänään ilmoituksen sähköpostiini, että tilaamani hamekangas on lähtenyt postissa...
Onko kenellekään muulle tuttua arkiruokarumba? Toisinaan tuntuu, että ajan kanssa täytyy suorastaan valssata, että asiat onnistuvat. Nyt olen sen joutunut todella toteamaan, kun olen tehnyt lähestulkoon täyspäiväisesti töitä ja yrittänyt vähän opiskella siinä sivussa, arki-iltaisin ei oikeastaan riitä hirveästi aikaa saati huvitusta ruuan tekemiselle pitkän kaavan kautta, tai edes sen lyhyemmän. Siksi suurien ruokamäärien valmistaminen kerralla ja yksinkertaiset arkiruuat ovat enemmän kuin tervetulleita. Syyllistyn vähän turhankin usein siihen, että jätän ruokien suunnittelun viimetippaan ja sitten sitä ruokaa pitää todella olla, kun nälkä iskee. Eikä siis ehdi odottamaan ja valmistamaan ruokaa uunissa tai kypsyttelemällä kasviksia. Siksi suunnitelmallisuus olisikin monta kertaa paikallaan.
Tässä kuunnellessani klassista musiikkia ylevässä mielentilassa on mukavaa uskotella itselleen, että joskus oikeasti suunnittelisi ruuanlaiton hyvin etukäteen tai oikeasti tietäisi joskus, mitä todella olisi laittamassa ruuaksi. Kaupassa liian usein sortuu tarjouksiin ja ostaa vähän sitä ja vähän tätä ja sitten ollaankin jo hukassa niiden ruoka-aineiden kanssa. Nytkin iltapäivällä suorittamallani kauppareissulla mukaan tarttui varsin mielenkiintoinen seurakunta: puoliveriappelsiineja, kiiwejä, parsakaalia, tomaatteja, jugurttia ja kaurahiutaleita. Ehkäpä niillä nyt tulevan viikon elää, onneksi kuivakaapissa on kaikennäköistä kivaa. Jos ei muuta, teen sitten veriappelsiinikastiketta ja syön sitä pastan kanssa, makuelämys on varmasti nautinnollinen.
Koska epäjärjestelmällisyys saati suunnittelemattomuus ei tietenkään ole meidän paheemme, suunnittelemme ruuan ajoissa, etukäteen ja käytämme kauden raaka-aineita, eikö?
Koska olemme niin järjestelmällisiä hoksaamme varmasti myös, että esimerkiksi bataatit ovat nyt todella maukkaita ja ennenkaikkea kauden raaka-aineita, kilohinta on kaupoissa käytännössä naurettava, jossain taisin nähdä jopa puolentoista euron tarjouksen, mutta siinä parin euron tienoilla se taitanee keikkua suunimmaksi osaksi. Eli sanotaanko, että 2,5 euron bataatti, 1 e tölkillinen papuja (kuivista keittämällä vielä halvempaa), kaurakermapurkki 1,2 e, pakastemaissipussi 1 e ja mausteet löytyvätkin jo kotoa. Eli hintaa ainakin neljän hengen aterialle tulee sellainen 6 euroa. Kallista etten sanoisi. Aikaakin kuluu reilusti sellainen 45 minuuttia, että keiton voi nostaa pöytään.
Koska tämä resepti on niin järkyttävän aikaavievä ja kallis, voin suositella sitä lämpimästi kaikille. Ainakin keiton pieni tulisuus lämmittää, jos mikään muu ei.
Muistakaahan myös viimeiset päivät ruoka.fi:n äänestyksessä! Kisaan osallistuin tällä suklaa-avokadotahnareseptillä.
Maissi-bataattikeitto
4 annosta1 kg bataattia
1 tlk ruskeita/valkoisia papuja
1 prk chilikaurakermaa
1 pss pakastemaissia
6 tippaa tabascoa
½ tl yrttisuolaa
tarjoiluun esimerkiksi salsaa
Kuori ja paloittele bataatti. Keitä se kypsäksi kasarissa noin 20 min kun palat ovat pieniä.
Kaada suurin osa vedestä pois ja lisää huuhdellut pavut kypsien bataattien sekaan. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kerma ja maissi ja kuumenna hetki.
Lisää lopuksi mausteet ja tarjoile lämpimänä esimerkiksi salsan kanssa.
Kaada suurin osa vedestä pois ja lisää huuhdellut pavut kypsien bataattien sekaan. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kerma ja maissi ja kuumenna hetki.
Lisää lopuksi mausteet ja tarjoile lämpimänä esimerkiksi salsan kanssa.