Kasviskaalikääryleet ja muuta ideointia kaalista

31. tammikuuta 2016


Kaali on juuri nyt kaupassa halpaa. Käärylekaali on ehkä helppokäyttöisin, mutta kaalikääryleet syntyvät mainiosti myös ihan tavallisestakin keräkaalista. Kaalikääryleet voi täyttää perinteistä poiketen mausteisella paputäytteellä.


Hei vain!

Sunnuntaita mennään ja kelit uhkaavat ikävästi lämmöllään. Koska ulkona on liukasta, märkää ja varsin epämukavaa voi ajan käyttää mukavasti sisätiloissa. Kaalikääryleet ovat sellaista ruokaa, mitä tulee harvemmin vaivoiteltua, meneehän siinä aika reilusti aikaa. Siksipä tällaiset pitkäveteiset päivät voi hyvin käyttää siihen. Kotimainen kaalisesonki painottuu paljolti syksyyn, mutta näin vuoden alussa ulkomaisia kaaleja on myynnissä hyvillä tarjouksilla. Omani ostin 49 sentin kilohintaan, eli noin puolentoista kilon kaalini maksoi alle euron. Kallistä, eikö totta?

Kaaliruuat ovat yleensä kevyitä ja kuitenkin täyttäviä. Kun kaalin hauduttaa hyvin, se ei aiheuta ihan niin paljoa vatsanpurujakaan. Jos tuntuu, että kaalipadat ja keitot on jo nähtyjä, on aika siirtyä hieman eksoottisempiin kuvioihin, kuten vaikka kaalikääryleisiin. Ei pidä suinkaan unohtaa esimerkiksi okonomiyakeja, japanilaisia kaalipannareita, vauvanruokasalaattia tai kaalipyöryköitä. Kaali on siis äärimmäisen monikäyttöinen kasvis. Sitä tulee vain jotenkin ajateltua, että ei tästä nyt mitään saa aikaan. Kaalista saa myös nopeasti herkullista paistosta pääruuan lisukkeeksi suikaloimalla kaalista isolla veitsellä ohutta silppua ja sitten paistamalla se pannussa. Yksinkertaista, eikö? Kannattaa siis antaa kaalille mahdollisuus ja luoda maittavia herkkuja.


Kaalikääryleet ovat minulle ainakin suurta herkkua, kunhan niitä ei syö liian usein (tai liian paljon). Täytettä on helppo muunnella makumieltymyksiinsä sopivaksi, sillä siihen voi lisätä käytännössä mitä haluaa. Tässä esittelen kuitenkin ns. mausteisen paputäytteen, johon voi halutessaan lisätä kuivattuja sieniäkin. Fenkoli tuo muuten varsin mietoon täytteeseen oman lisänsä, joten suosittelen ehdottomasti sitä käyttämään. Fenkolin maku täydentää mielestäni mukavasti kaalin omaa makua. Mausteita käytin itsessään aika maltillisesti, lähinnä perinteisiä meiramia, suolaa ja mustapippuria ja tottakai siirappia itse kääryleiden päälle. Täytteestä tuli onnistunut ja hieman erilainen mitä perinteinen kaalijauhelihatäyte. Kaalijauhelihatäytteen olen itse korvannut kaalisoijarouhe-versiolla, joka sekin toimii mallikkaasti.

Kasviskaalikääryleet

noin 10 käärylettä

1 käärylekaali tai tavallinen keräkaali, jolloin kaalia saattaa jäädä yli

Täyte
1 sipuli
1 tlk kidneypapuja
1 porkkana
1 pala fenkolia (silppua noin 3 rkl)
2 dl kypsää riisiä/ohraa/spelttihelmiä
(½ dl kuivattuja sieniä kuten herkkutatteja)
1 tl meiramia
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria

öljyä paistamiseen
siirappia valeluun

Laita käärylekaali kypsymään. Minulla oli käytössä rei'itettyä ufoa muistuttava höyrystin, jonka päälle kaali asetetaan, kun siitä poistetaan pala kantaa. Höyrystin nostetaan kattilaan, jonka pohjalla on vettä, ja annetaan kiehua kannen alla 20-30 min. Käärylekaali kypsyi huomattavasti nopeammin kuin keräkaali. Huomioi tämä siis kaalivalinnassa. Keräkaalin kypsyminen voi viedä jopa 40-50 minuuttia, jos kovin tiivis.

Valmista täyte. Pilko sipuli ja kuullota pannulla. Laita sipulit kulhoon ja lisää sekaan pavut, pieneksi pilkottu porkkana ja fenkoli, kypsä riisi/ohra/spelttihelmet ja murskatut kuivatut sienet. Sekoita massa hyvin. Murskaa papujen rakennetta hieman, että massasta tulee puuromaisempaa, mutta älä muussaa papuja täysin. Lisää mausteet ja tarkista maku.

Kun kaali on kypsä, nosta se jäähtymään ja kaavi varovasti uloimpia kuoria irti (kun pala kannasta on poistettu, kuorten pitäisi irrota kuin itsellään, kun eivät ole kiinni enää). Kun kaalista on jäljellä enää nysä keskikohta, josta ei lehtiä saa käärylekäyttöön, pilko se silpuksi ja lisää täytteeseen. Jos keskustaa jäljellä kovin paljon (keräkaalin tapauksessa) kaikkea ei toki tarvitse käyttää ja sen voi hyödyntää sitten muussa ruuassa.
Kääri kääryleet. Ota lehti ja höylää juustohöylällä tarvittaessa paksua lehtihankaa pois, laita lehti eteesi hanka itseesi päin ja nostele pari lusikallista täytettä. Taita hanka täytteen päälle ja seuraavaksi sivut täytteen päälle. Pyöräytä kääryle umpeen ja laita uunipannulle saumakohta alaspäin. Kun kääryleet on kääritty pannuun, valele päälle hieman siirappia.


Paista kääryleitä 175 asteisessa uunissa 30-40 min per puoli. Käännä kääryleet ympäri varovasti kahdella lusikalla ja valele päälle vielä hieman siirappia. Paista vielä toinen 30-40 min, kunnes ovat saaneet ruskean pinnan.

Pehmeät pullat ananas-kookossydämellä

27. tammikuuta 2016


Jos haaveinasi on pehmeämpi ja maukkaampi pulla kuin kenelläkään muulla, tässä on ratkaisu. Täysjyväinen, erittäin pehmeä kookosmaitoon tehty pullataikina, johon piilotetaan ananas-kookostahnasydän


Hyvää iltaa!

Tämä tammikuu on sujunut ruuanlaiton osalta hassusti sykäyksittäin. Välillä tuntuu, että on monta päivää, kun ei laita mitään ihmeellistä ruokaa, ainakaan mitään sellaista, mistä voisi tänne kirjoitella. Sitten taas tulee yksi päivä, jolloin tekee kahta tai jopa kolmea ruokaa, joista riittääkin kirjoiteltavaa. Nämä ultimaattiset pullat lukeutuvat juuri tähän ruuanlaittopäivä-kategoriaan. Tuona päivänä minulla oli koko keittiö jokseenkin räjähdyksenomaisessa tilassa, mutta onneksi kukaan ei tullut kotiin ennenkuin olin saanut edes pahimmat jäljet siivottua. Varmaan joka ainoa kulho jonka omistan oli tiskissä (jätetään mainitsematta että omistan vain kolme kulhoa), kaikkia mahdollisia sekoittimia, pannuja ja muita oli pöydät täynnä likaisena. Selvisin kuitenkin suuresta tiskivuoresta ja sain jopa ihan ruokaakin aikaiseksi. Siitä elävänä (tai ehkä pullat eivät eläkään...) todisteena nämä superpullat.

Idea ananas-kookostäytteisiin pulliin lähti siitä, että nyt netissä pöyrii valtavasti erilaisia laskiaispullaohjeita. On pullakakkua ja -kranssia, tavispullaa, viljatonta pullaa ja ties mitä. Näinpä jopa yhden reseptin suklaisistakin laskiaispullista. Näinpä siis mielessäni kävi ajatus, että millaisia olisivatkaan trooppiset laskiaispullat. Koska tropiikin hedelmien kasvukausi on tällähetkellä suomessa varsin vajavainen, jouduin tyytymään kaupan hevi-osastoon. Appelsiinipullaa en halunnut tehdä, eikä muukaan sitruspulla juuri tällähetkellä kiinnostanut. Siksipä huomioni osui ananaksiin, joista juuri kätevästi oli tarjous. Tuore ananashan on huomattavasti mehukkaampaa ja maukkaampaa kuin tölkkiananas. Ja koska kookosmaidosta vaan tulee ne parhaimmat pullat, niin sekin oli ilmiselvä valinta pullataikinaani. Niinpä siis trooppisista laskiaispullistani tuli ei-niin-trooppisia ei-niin-laskiaispullia.


Kookosmaitoon tehty pullataikina onnistuu aina yllättämään pehmeydellään ja suloisuudellaan, suosittelen sitä ehdottomasti kokeilemaan, jos et jo ole. Täysjyvävehnäjauhot toimivat pullataikinassa mielestäni täysin valkaistujen vehnäjauhojen korvikkeena. Täysjyväjauhoilla ei toki saa valkeaa lopputulosta, vaan pullat ovat aina hieman tummempia, mutta haittaako se toisaalta? Mielestäni hieman kellertävämmätkin pullat ovat kauniita ja vielä kauniimpia silloin kun niitä voi edes jossain määrin ajatella terveellisemmiksi. Miten sinä tykkäät terveellistää pullia? Ideoita otetaan vastaan!

Täytteenä käytin kookosmaidosta ja ananaksesta tehtyä tahnaa, jonka suurustin perunajauhoilla. Tahna muistuttaa hieman paksua kiisseliä, ja toimii hyvin pullien välissä. Se on sen verran jämäkkää, että sitä voi lusikoida, eikä se tirskahda syödessä pullan välistä. Laskiaispullien ainainen sotkuongelma siis ratkaistu! Täytettä tekisi toki mieli syödä ihan sellaisenaankin, sillä se on aika kuolettavan herkullista. Kokeile tehdä itse niin ymmärrät.

Pullat ananas-kookossydämellä

6 isoa pullaa

Pullataikina
2 dl kookosmaitoa
11 g kuivahiivaa
½ dl ruokosokeria
ripaus suolaa
½ tl kardemummaa
½ tl inkiväärijauhetta
5-6 dl täysjyvävehnäjauhoja
50 g maidotonta margariinia esim. tummansininen keiju

Täyte
2 dl kookosmaitoa
1½ rkl perunajauhoja
100 g ananasta
1 rkl vaahterasiirappia

kookoshiutaleita ja ananasmehua voiteluun/koristeluun

Valmista ensin pullataikina. Lämmitä kookosmaito reilun kädenlämpöiseksi ja lisää siihen hiiva ja sokeri ja sekaa. Lisää sitten suola, mausteet ja osa jauhoista. Lisää jauhoja 5 desiin asti ja työstä taikinaa käsin. Lisää margariini ja työstä taikinaa. Lisää jauhoja hiljalleen, kunnes taikinassa sopiva koostumus, minulla meni noin 5½ dl jauhoja kokonaisuudessaan. Vaivaa taikinaa muutama minuutti. Nosta taikina lämpimään paikkaan esim. uuniin jossa vain valo liinalla peitettynä noin puoleksi tunniksi.

Sekoita tölkin loppu kookosmaito ja perunajauhot keskenään ja laita kasariin kiehumaan. Murskaa ananas seokseen ja anna pulpahtaa/kuumeta, jolloin seoksesta tulee tahnamaista. Nosta liedeltä ja lisää vaahterasiirappi. Nosta jäähtymään.

Kun taikina on kohonnut, jaa se kuuteen yhtäsuureen osaan. Painele jokaisesta palasta varovasti käsin pyöreä lätty ja lusikoi reilu ruokalusikallinen täytettä keskelle lättyä, nipistä reunat kiinni ja nosta uunipellille liitoskohta alaspäin. Tee sama lopulle taikinalle/täytteelle. Voitele pullat esimerkiksi ananasmehulla ja ripottele päälle kookoshiutaleita.
Paista pullia 200 asteisessa uunissa 12-15 minuuttia, kunnes pullat saavat hieman ruskeaa pintaa. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.
Pullat säilyvät jääkaapissa ilmatiiviissä olosuhteissa muutaman päivän. Halutessasi voit mikrottaa pullia hetken ennen tarjoilua.

Tofu-kasviskiusaus, hyvästit nahistuneille kasviksille

24. tammikuuta 2016


Yksinkertaista ja halpaa kasvisarkiruokaa. Tähän kiusaukseen voi kätevästi upottaa kaapissa nahistuvat jämäjuurekset ja -kasvikset kuten perunat, punajuuret, porkkanat, palsternakat jne.


Mainiota sunnuntaita.

Tämä sama ongelmantapainen tuntuu toistuvan viikosta toiseen, joten täytyneepä siitä taas jälleen kerran puhua. Kyseessä siis arkiruokien valmistus. Toisinaan ei jaksaisi tai yksinkertaisesti ehtisi käyttää hirveästi aktiivista aikaa ruuanlaittoon, mutta kuitenkin jotain pitäisi syödä, oli kyse sitten lounaseväistä tai päivällisestä. Sekin olisi tottakai vielä plussaa, jos ei tarvisi jatkuvasti syödä sitä samaa ruokaa, ainakaan monena päivänä putkeen. Näinpä siis esittelenkin tässä lottovoiton omaisen ruuan, nimittäin kasviskiusauksen, johon voi upottaa ne jääkaapissa pyörivät jämäkasvikset ja samalla vapauttaa itsensä ruokalistan ideoimisesta. 

Tästä kiusauksesta saa helposti juuri niin erilaisen, tai samanlaisen, kuin itse haluaa. Minulla sattui olemaan muutama yksittäinen peruna, pari punajuurta ja nahistuneita porkkanoita ja paprikaa jääkaapissa. Näinpä siis nämä kaikki upposivat kiusaukseen. Mikään ei kuitenkaan estä käyttämästä tähän vaikka bataattia, palsternakkaa, naurista, lanttua... mitä tahansa. Mikseipä vaikka voisi sitten sitä parsakaaliakin tähän piilottaa. Mielikuvitus (ja jääkaapin sisältö) siis vain rajana. Uppiniskaisimpien juuresten kanssa kannattaa kuitenkin turvautua pieneen esikypsennykseen, ellei sitten halua pilkkoa juureksia niin pieniksi paloiksi, että ne varmasti kypsyvät uunissa. Koska ruokaan tarvittiin myös jotain proteiininlähdettä, niin käytin kylmäsavustettua tofua, jossa on itsessään jo mukavasti makua, jolloin ei maustamisellakaan tarvitse päätään vaivata. 


Kokonaisuudessaan kasviskiusaus on helppo ja vaivaton tapa saada ruokaa aikaiseksi. Kiusauksen paistamisessa toki menee aikaa, mutta eipä sitä tarvitse uunin ääressä vahtia, vaan voi vapauttaa itsensä ruuanlaitosta tunniksi ja tehdä sillä välin jotain ihan muuta. 

Punainen tofu-kasviskiusaus

4 annosta

2 isoa punajuurta
4 perunaa
2 porkkanaa
1 sipuli
½ paprikaa
1 pkt kylmäsavutofua
2 dl kaurakermaa
mustapippuria

Kuori punajuuret, perunat, porkkana ja sipuli. Esikypsennä punajuuria esimerkiksi 5 minuuttia mikrossa märkään paperiin käärittynä. Pilko kasvikset sopivan kokoisiksi paloiksi. Sipuli kannattaa silputa ja halutessaan kuullottaa pannulla ensin. Pilko myös tofu kuutioiksi. Lado kasvikset ja tofu uunivuokaan ja kaada kaurakerma + purkin huuhteluvesi niiden päälle. Sirottele mustapippuria vuoan päälle. 
Paista kiusausta 175 asteisessa uunissa noin tunti, kunnes kasvikset ovat kypsyneet, kokeile kypsyys haarukalla.

Vegaaninen ja gluteeniton veriappelsiinipiirakka

21. tammikuuta 2016


Veriappelsiinien lyhyen vuotuisen sesongin aikana niitä on lähestulkoon pakko käyttää johonkin. Tämä kaunis piirakka on yksinkertainen valmistaa ja oikeastaan aika terveellinen! Rohkenisi tarjota vaikka vieraillekin.


Hyvää iltaa!

Tällä kertaa olisi vuorossa sesongin mukaista herkkua, nimittäin veriappelsiinipiirakkaa. Satokausikalenterissa toitotetaan kovasti veriappelsiinien lyhyestä sadosta, joten ehkä siihen todentotta on uskominen. En ollut aiemmin oikeastaan tullut edes ajatelleeksi, että veriappelsiineilla on niin lyhyt sato, vain tammikuun lopulta maaliskuuhun, jos hyvä tuuri käy.

Muutama vuosi sitten kaupoissa oli myynnissä todella herkullisia puoliveriappelsiineja, joita ei vain yksinkertaisesti voinut olla syömättä, niin makeita ja mehukkaita ne olivat. Nyt kun näitä puoliverisiä&nbsp;<strike>prinssejä</strike>&nbsp;appelsiineja ei ole juuri ollut nähtävissä, niin onpa tyytyminen täysverisiin. En toki valita, löytämäni veriappelsiinit olivat todella maukkaita! Vaikkakin minulla on pieni sietokykyongelma useiden hedelmien kanssa, oli näitä pakko syödä sellaisenaan vaikka naamaa rupesikin yliherkkyydestä kuumottamaan...

Koska en viitsinyt sitten kaikkia veriappelsiinejani popsia vain sellaisenaan, päätin tehdä niistä piirakan. Veriappelsiinireseptejä selaillessani törmäsin useaan otteeseen sorbetteihin ja erilaisiin salaatteihin. Halusin kuitenkin jotain kypsytettyä, sillä silloin appelsiini ei aiheuta niin pahaa yliherkkyyskuumotusta. Koska tein juuri eilen polentaranskiksia, niin päätin sitten jatkumona kokeilla polentaa piirakkapohjaankin. Koska polenta on maissista valmistettua, niin saipa sitten koko komeus olla gluteeniton ja kaupanpäälle vielä saatiin se vegaanisuus. Pitäisikö siis sanoa, että win-win tilanne, sillä lopputuloksen makukin oli mitä mainioin.


Tämä oli oikeastaan jopa eräänlainen kaappientyhjennyspiirakka, loppu polenta, loppu öljy, viimeinen veriappelsiini, loppu kaneli... En siis myönnä, että ohje olisi ollut missään muotoa kompromissinen, pois se minusta. Olin kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen siihen, miltä piirakka lopulta maistui. Sopivan pehmeä pohjataikina ja kirpeähköt veriappelsiinit. Kostutin valmiin piirakan vielä vaahterasiirapilla, että veriappelsiinit saisivat hieman makeutta, eivätkä olisi niin kuivia, sitä vaihetta ei ehdottomasti kannata jättää väliin!
Tämä piirakka maistuisi varmasti loistavalta myös vaniljakastikkeen tai miksei vaikka jäätelönkin kera, ehkä pitää nuo kaksi viimeistä palaa syödä kastikkeen kera.

Veriappelsiinipiirakka (vegaaninen, gluteeniton)

26 cm piirakkavuoallinen

2 dl makeuttamatonta soijajugurttia
½ dl öljyä
½ dl makeuttamatonta omenasosetta
2½ dl kaurahiutaleita
½ dl polentaa (kuivana)
1 tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
½ tl inkiväärijauhetta
½ tl kanelijauhetta
ripaus suolaa
½ dl sitruunamehua
1 veriappelsiini

1 rkl vaahterasiirappia + 1 rkl vettä kostutukseen

Sekoita jugurtti, öljy ja omenasose keskenään. Lisää niihin kuivat aineet ja sekoita hyvin (jos kaurahiutaleet kovin suuria, murskaa niitä hieman vaikka sauvasekoittimella). Lisää lopuksi sitruunamehu ja sekoita. Kaada taikina leivinpaperoituun 26 cm piirakkavuokaan.
Pese veriappelsiini hyvin lämpimällä vedellä ja ota kuorimaveitsellä mahdolliset huonot kohdat kuoresta pois. Leikkaa veriappelsiini ohuiksi siivuiksi, poista siivujen keskustasta valkoinen osa, jos tarvetta. Asettele siivut taikinan päälle ja painele varovasti hieman syvemmälle.

Paista piirakkaa 175 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. Ota piirakkauunista ja kostuta vaahterasiirappi-vesiseoksella.
Anna jäähtyä ennen tarjoilua. Tarjoile halutessasi kauravaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.


Kastanjariisi 栗ご飯

17. tammikuuta 2016


Oletko hypistellyt kastanjoita kaupassa, mutta et ole keksinyt niille käyttötarkoitusta? Tässä olisi yksi loistava pääruokavaihtoehto kastanjoille. Kastanjoiden kuoriminen on hieman työlästä, mutta lopputulos on vaivan arvoinen.


Mukavaa sunnuntaita!

Taisimpa lupailla hieman lisää ohjeita, joissa käytetään kastanjoita, täältä siis pesee. Kaupoissa on juuri nyt hyvin tarjolla tuoreita kastanjoita, monesti on vaikea keksiä niille sopivaa käyttötarkoitusta. Tarkoituksenani oli esitellä pari ohjetta, joita kastanjoista pystyy valmistamaan. Tammikuun alussa julkaisin ohjeen matchalla maustetusta kastanjakakusta ja nyt olisi luvassa kurigohan 栗ご飯 eli kastanjariisi. 

Kastanjariisi on japanissa usein syysruoka, sillä kastanjat ovat silloin sesongissa. Suomessa kastanjoita näyttää nykyään saavan kaupoista loppusyksystä talveen asti, joskus toki muinakin aikoina. Kastanjat maistuvat itsessään jauhoisilta, mutta makeilta. Kun kastanjat keittää yhdessä riisin kanssa, niiden luontainen makeus tulee selvästi paremmin esille ja niistä tulee paljon makua riisiinkin. Kastanjariisi on hyvin yksinkertainen ruoka, josta saa vähälläkin maustamisella erinomaisen ruuan. 

Kastanjariisiin usein tyypillisesti käytetään makeaa riisiä (mochigome, sweet/glutinous rice), jossa on hieman makeampi maku ja riisi jää tahmaisemmaksi. Kyseistä tuotetta saattaa löytyä Suomestakin aasiakaupoista, mutta omalle kohdalleni ei ole vielä toistaiseksi sattunut. Näinpä siis tyydyin vain perisuomalaiseen puuroriisiin, joskin sen tummaan versioon.


Kastanjariisi on yksinkertainen, mutta hieman aikaavievä ruoka. Mielestäni se sopii hyvin pääruuaksi, kunhan ohessa on sopivia lisukkeita, kuten kasviksia. Söin itse kurigohanini paahdetun parsakaalin ja porkkanoiden sekä raastetun retikan kanssa. Jokainen saa toki itse valita mieleisensä kasvikset oheen. Mustat seesaminsiemenet sopivat hyvin kastanjariisin päälle, ja toivat annokselle mukavasti ulkonäköä. Niinpä siis herkuttelemaan.

Kastanjariisi

2 annosta

n. 10 kastanjaa
1½ dl tummaa puuroriisiä
2 dl vettä
1 rkl miriniä (voi korvata omenaviinietikalla + ripauksella sokeria)
ripaus suolaa
1 rkl mustia seesaminsiemeniä

Laita tuoreet kastanjat (kuorineen) runsaaseen veteen keittymään 30 minuutiksi.
Huuhtele riisi muutaman kerran ja jätä veteen likoamaan kastanjoiden kypsymisen ajaksi. Kuori kastanjat lämpiminä. Niissä on kova ulkokuori ja ohut, pehmeä sisäkuori, poista molemmat. Laita kuoritut kastanjat riisin ja veden kanssa kattilaan.
Laita riisi keittymään ensin levy täysillä että riisi kiehuu pari minuuttia (jos vettä kovin vähän, lisää pari ruokalusikallista), jonka jälkeen hauduta riisi kypsäksi miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia, älä availe kantta välissä. Sammuta levy ja anna vetäytyä kymmenisen minuuttia, kunnes riisi kypsyy (jos sinulla on valurautalevyt, jätä kattila vain puolittain levylle, ettei riisit pala pohjaan, keraaminen/induktio jäähtyy nopeammin).
Mausta riisi mirinillä, suolalla ja ripottele seesaminsiemenet sekaan. Jaa riisi kahteen kulhoon ja tarjoile kasvisten kanssa esim. höyrytetty parsakaali ja porkkana.

Kevyt vegaaninen tofu-pinaattipiirakka

14. tammikuuta 2016


Piirakat käyvät hyvin isommastakin ruuasta, mutta usein niissä on paljon rasvaa ja höttöhiilareita. Tässä ohje kevyeen ja terveelliseen suolaiseen piirakkaan, jossa on makua ja se sopii vegaaniseenkin ruokavalioon.


Hyvää huomenta!

Näin tammikuun ollessa parhaimmillaan, monilla on käynnissä parempien elämäntapojen noudattaminen uudenvuodenlupauksen jäljiltä. Liikkeellä tuntuu myös olevan erinäisiä -llisia tai -ttomia tammikuita. En itse ole kovinkaan tempausintoilija vaan pyrin noudattamaan sellaisia elämäntapoja pysyvästi, että voin rehellisesti katsoa itseäni peiliin ja todeta tehneeni parhaani. Niinhän sen kuuluisi olla, vai kuinka?

Kaikilla meillä on omat paheemme ja joillekin parempien elämäntapojen löytäminen voi olla helpompaa tempaukseen osallistumisen kautta tai ainakin jonkin asian poisjättäminen saa huomaamaan miten riippuvainen siitä oli. Tempauksilla on vain kuitenkin usein tapana olla väliaikaisia. Tipaton tammikuu saattaa auttaa maksan hyvinvointiin tai kevennetty tammikuu laihtumisessa, mutta ovatko ne pysyviä saavutuksia?


Joudumme kuitenkin, vielä toistaiseksi, elämään tämän saman kehon kanssa lopun elämäämme, joten mielestäni se ansaitsisi sen verran kunnioitusta, että siitä pitäisi huolta. Näinpä siis pitkällä tähtäimellä kerran vuodessa toteutettu jostain asiasta luopuminen ei välttämättä tuo pitkäaikaista hyvinvointia. En kuitenkaan sano, että elämäntapojen pitäisi olla totaalisen nuhteettomia. Tottakai elämästä tulee nauttia, mutta joskus on ihan hyvä jäädä hetkeksi miettimään, että onko jokainen suupala sen arvoinen, mitä itselleen uskottelee.

Toisaalta, kun lähtee oikein syvällisesti pohtimaan, niin eihän sitä ole olemassa yhtä ainutta tapaa syödä terveellisesti tai oikein. Jokainen luo itselleen sopivan ja hyvän tavan. En kannata sitäkään, että muita ihmisiä mennään tuomitsemaan heidän valintojensa suhteen, sillä se ei kuitenkaan loppupeleissä johda suuttumuksen lisäksi mihinkään. Niinpä siis vaikuta vain itseesi ja pyri omilla teoillasi tekemään maailmasta sellainen kuin haluat.


Koska suosin pitkäaikaisratkaisuja ja päätöksissään pysymistä, haluan syödä asioita joista pidän, mutta joiden kanssa voin olla potematta huonoa omaatuntoa. Niinpä siis ruuan pitää olla niin hyvää, että sitä viitsii syödä muunkin syyn takia kuin vain sen, että se on terveellistä. Niinpä siis tavoitteenani on yhdistää herkullisuus ja terveellisuus. Tässä on yksi hyvä esimerkki siitä, miten terveellinen voi olla herkullista.

Perinteinen feta-pinaattipiirakka toteutettuna pehmeällä tofulla. Maku on täyteläinen ja pehmeä, mutta lopputulos on kuitenkin kevyehkö ja ravintoarvot ovat kohdillaan. Koko piirakasta kilokaloreita kertyy karkeasti sanottuna 1500, jolloin kymmeneen palaan jaettaessa palalle jää energiamääräksi 150 kilokaloria (sikäli netistä löytyviin tilavuus-painomuunnoksiin on uskominen, vaakaa kun en omista). Jos Energiasisältöä haluaa vielä alemmas, voi puolet pohjataikinan öljymäärästä korvata kasvissoseella kuten bataatilla tai kukkakaalilla, ilman, että rakenne tai maku kärsii liikaa. Niinpä siis piirakka, jota voi nauttia hyvällä omallatunnolla mielinmäärin, sillä tää on vain niin paras piirakka ettei oo tosikaan!

Tofupinaatti-piirakka

26 cm piirakkavuoallinen

Pohja
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 dl soijajauhoja
½ tl yrttisuolaa
½ dl rypsiöljyä
n. 1 dl vettä

Täyte
1 sipuli
50 g tuoretta pinaattia
300 g pehmeää/silken tofua (1 paketti jalotofun pehmeää)
1 limen mehu
2 rkl rypsiöljyä
2 rkl ravintohiivahiutaleita
½ tl valkosipulijauhetta
½ tl pippurisekoitusta
½ tl yrttisuolaa

öljyä paistamiseen

Valmista ensin pohja. Nypi kuivat aineet ja rypsiöljy rakeiseksi taikinaksi. Lisää vettä ruokalusikallinen kerrallaan ja sekoita taikinaa käsin. Kun taikina pysyy hyvin kasassa, levitä se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille, tasaa reunat ja kuvioi haarukalla halutessasi.

Esipaista pohjaa 175 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Valmista täyte. Kuori ja puolita sipuli. Leikkaa puolikkaat sipulit ohuiksi puolikuiksi. Kuullota öljyssä pehmeiksi. Silppua pinaatti pieneksi. Murenna tofu pinaatin sekaan ja lisää vielä sipuli ja loput täytteen aineksista. Sekoita hyvin.

Levitä täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista piirakkaa 175 asteisessa uunissa 20-25 min.


Punajuurituorepuuro

11. tammikuuta 2016


Kun aamupalaksi tekee mieli jotain muutakin kuin vain peruskaurapuuroa, niin tässä oiva vaihtoehto. Punajuuret ovat nyt parhaimmillaan, joten puuron sekaan vain.


Hyvää viikkoa 2!

Arkirutiinut alkavat hiljalleen iskostua ja aamupalaa pitää syödä (vai pitääkö?), joten variaatiota tähän päivän tärkeimmäksi kutsuttuun ateriaan on ihan kiva saada. Kuten olen ehkä aiemminkin maininnut, syön usein tylsästi joka aamu suunnilleen saman aamupalan, hieman päällysteitä vaihdellen saatavuuden mukaisesti. Joskus kuitenkin innostun ja surautan smoothien tai jopa tuorepuuron aamupalaksi kaurapuuron sijaan. Totesin kerran, että punajuuriraasta lisättynä kypsään kaurapuuroon ei maistu kovinkaan mieltäylentävältä, joten jätin sen idean sikeen (vielä). Punajuuri kuitenkin sopisi värinsä ja makeutensa puolesta loistavasti puuroon, joten miksi siitä ei sitten tekisi tuorepuuroa?

Tämä puuro on hieman makea, muttei kuitenkaan mikään mielestäni aamupalalle sopimaton makeusmöykky. Jotkut voivat toki olla tuosta makeudestakin eri mieltä, mutta jätetään se sikseen. Lisäsin puuroon hieman banaania tuomaan rakennetta, mutta banaanista pitämättömät eivät joudu kuitenkaan pettymään, sillä banaani ei valmiissa tuotteessa juuri maistu. Tein tästä puurosta sileän soseuttamalla setin hiutaleineen päivineen, mutta halutessaan rouheet ja hiutaleet voi lisätä muiden ainesten soseuttamisen jälkeenkin.

Punajuurituorepuuro

1 annos

½ dl punajuuriraastetta (kypsästä raasteesta saa pehmeämmän lopputuloksen)
1 banaani
3/4 dl kaurahiutaleita
1 rkl pellavansiemenrouhetta
1 rkl auringonkukansiemeniä
1 rkl chiansiemeniä
 2 dl pistaasimaitoa (tai muuta kasvimaitoa)

Surauta ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi. Kaada puuro kulhoon ja anna tekeytyä yön yli tai ainakin noin tunti.

Lämmittävä avokadokeitto chilillä

8. tammikuuta 2016


Kylmänä päivänä lämmin keitto on tervetullutta. Kermaisen pehmeä sekä hieman tulinen avokadokeitto sopii siis mainiosti kylmään päivään ja mikä parasta, se on äärimmäisen helppo valmistaa!


Mainiota perjantaita!

Tässä istuskelen ikkunan vieressä tätä kirjoitellen ja katson miten ikkunasta ihanasti sataa lunta, aivan mahtavaa! (Jos nyt unohdetaan nämä tuskaisat tietotekniset ongelmat kun mikään ei oikeasti tunnu toimivan, vuorotellen pätkii verkkoyhteys ja koneessa on asetukset hukassa) Äsken satoi oikein valtavan kokoisia tolloja, nyt enää hieman pienempiä, mutta lunta yhtä kaikki. Harva asia on yhtä mukavaa kuin kunnon lumisade (huom. lumisade, ei lumimyrsky). Eilen olikin sitten yksi vuoden kylmimmistä päivistä ja se kyllä tuntui luissa ja ytimissä asti. Vaikka mitä olisi pukenut niin tuntui, että ei vain lämpene. Onneksi hätä keksii keinot, joten chiliä suuhun niin johan lämpenee.

Näinpä siis lämpimät keitot ovat loistavaa pakkasruokaa ja kun lisää hieman potkua, niin keiton lämmitystoiminto pysyy aktiivisena pitempään. Halusin kokeilla jotain hieman erilaisempaa kasvissosekeittoa (ja eipä kaapissakaan kovin montaa vaihtoehtoista kasvista ollutkaan) joten kokeilin lämmintä avokadokeittoa. Kylmiä avokadokeittoreseptejä kyllä löytyy, mutta lämpimiä keittoja harvemmin tulee vastaan. Näinpä siis tässä teille lämmin avokadokeittoresepti. Mielestäni onnistui hyvin ja lämmitysfunktio täytti tehtävänsä loistavasti.

Lämmittävä avokadokeitto

1 annos

1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
1 avokado
3 dl kasvislientä
½ cm pala tuoretta chiliä
ripaus mustapippuria

öljyä paistamiseen

Kuori ja silppua sipulit pieneksi. Kuullota sipulit kasarissa. Kuori ja pilko avokado. Lisää avokado ja kasvisliemi sipulien kanssa. Anna keittyä hetki. Pilko chili. Lisää chili ja pippuri keittoon ja surauta sauvasekoittimella (tai sotkun välttämiseksi tehosekoittimessa) tasaiseksi keitoksi.
Tarjoile lämpimänä esimerkiksi siemenien kanssa.

Raikas tomaattikastike ja soijafileet

6. tammikuuta 2016


Paksu tomaattikastike ja paistetut soijafileet tuovat väriä ruokailuhetkeen. Tämä kevyt arkiruuaksikin kelpaava kokonaisuus valmistuu suhteellisen nopeasti ja on helppo valmistaa.


Hyvää loppiaista!

Nämä päivät sitten tuntuvat menevän jotenkin ihmeellisen nopeasti. Sinänsä se on varmaan hyvä asia, että ei aika tule pitkäksi, mutta joskus sitä olisi mukava huomata ajan kulkevan yhtä verkkaiseen tahtiin kuin lapsuudessa. Ehkä siis pidämme tuon toiveen toiveajattelun listalla. Lumi tuli nyt viimeinkin maahan ja kuin ihmeen kaupalla tuntuu, että päivät ovat pidentyneet ties kuinka paljon. Pidän kovasti talvesta ja lumesta, etenkin lumisateesta, joten en pistä lainkaan pahakseni. Pakkasetkin paukkuvat ja on vaikea pukeutua niin lämpimästi, että ei tuntuisi yhtään kylmältä. Minä ainakin haluaisin nyt kokoajan syödä jotain lämmintä: keittoja, muhennoksia, teetä (voiko teetä syödä?) ja sen sellaista. Näinpä siis lämpöä henkivä paksu tomaattikastike ja siinä marinoidut soijafileet sopivat hyvin talven ruokapöytään. 


Tässä ruuassa paksu ja täyteläinen tomaattikastike on pääosassa. Riippuen käyttämistäsi tomaateista, kastiketta voi haudutella pitempäänkin, jolloin maku pehmenee aina yhä enemmän. Käytin itse ihan tavallisia hyvinhyvin kypsiä tomaatteja. Kannattaa siis huomioida ehdottomasti, että käyttämäsi tomaatit ovat kunnolla kypsiä, sinänsä tähän voisi käyttää vaikka kirsikkatomaattejakin. Mantelien lisääminen kastikkeeseen tuo kastikkeelle paksuutta ja samalla ruokaisuutta. Kypsyttelin soijafileet suoraan tomaattikastikkeessa, jolloin ne ottivat makunsa siitä ja poistivat samalla hieman ylimääräistä nestettä kastikkeesta. Soijafileet voi kuitenkin keittää ihan kasvisliemessäkin erikseen. Ylijääneen tomaattikastikkeen käytin sitten myöhemmin lämpimien leipien täytteenä ja se sopi niihinkin loistavasti.

Yksi nopea arkiruokalisuke suosikkini on porkkanariisi, johon ohje löytyykin hieman alempaa. Se valmistuu helposti ja nopeasti ja näyttää kaiken lisäksi kivalta. Riisi ei usein itsessään maistu juuri miltään, joten sitä on hyvä maustaa kunnolla. Kurkuma ja sitruunamehu sopivat hyvin riisin maustamiseen ja niillä saa riisiin samalla hieman väriäkin. Herkuttelemaan siis.

Raikas tomaattikastike soijafileillä

4 annosta

Tomaattikastike
1 salottisipuli
2 valkosipulin kynttä
1 pieni porkkana
4 kypsää isohkoa tomaattia
1 kourallinen manteleita
1 tl chipotle tabascoa
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa
12 soijafilettä (tai niin monta kuin kukin ruokailija haluaa)

öljyä paistamiseen

Kuori ja pilko sipulit ja porkkana. Kuullota sipulit öljyssä. Lisää sipulien sekaan pilkottu porkkana, kuutioitu tomaatti, mantelit ja mausta. Kuumenna seosta ensin suurella lämmöllä, että tomaattien rakenne hajoaa ja seoksesta tulee kastikemaista. Lisää soijafileet kastikkeeseen (jos haudutat pitkään, lisää vasta haudutuksen puolivälissä)Tämän jälkeen laske lämpötilaa ja hauduttele 15-30 minuuttia, riippuen onko kiire vai ei. 
Kun tomaattien rakenne on täysin hajonnut liemessä, nosta soijafileet pois ja rutista niistä ylimääräinen neste liemeen. Surauta kastike tasaiseksi tehosekoittimessa.
Paista soijafileet paistinpannulla öljyssä rapeiksi.
Tarjoa koko komeus maustetun porkkanariisin kanssa.

Maustettu porkkanariisi

2 dl kuivaa täysjyväriisiä
1 iso porkkana
1 rkl sitruunamehua
2 tl soijakastiketta
2 tl kurkumaa

Keitä riisi ja silputtu porkkana samassa kattilassa riisipaketin ohjeen mukaan. Mausta.

Matcha-kastanjakakku

4. tammikuuta 2016


Tuoreita kastanjoita saa nykyään kätevästi jopa pienemmistäkin kaupoista, joten niitä kannattaa hyödyntää. Pehmeä matchalla maustettu kastanjakakku sulattaa paatuneimmankin herkunnälän.


Hyvää vuoden ensimmäistä viikkoa!

Onpas jo aikakin päivitellä nyt ihan reseptin kanssa, kun vuosikin ehtinyt jo neljänteen päivään. Aloitan tämän vuoden hieman erikoisemmalla reseptillä, jollaista ei ihan joka päivä tule vastaan. Julkaisin blogini ensimmäisenä ohjeena aikoinaan Mont blanc -leivokset, jotka ovat Japanissa äärimmäisen suosittuja leivonnaisia, jotka on valmsitettu kastanjasta. Kastanjoja käytetään japanissa muutenkin aika paljon, sillä ne mielletään erityiseksi syysherkuksi ja niiden saatavuus on hyvä. Tuolloin Mont blanc -leivoksieni aikaan selitin, miten vaikeaa kastanjoita oli oikeasti löytää. Nykyään, vajaa kaksi vuotta myöhemmin, tilanne on onneksi hieman parantunut. Tölkitettyjä kastanjoita en ole sen suuremmin kuitenkaan löytänyt, mutta tämän talven aikana kastanjoita on onneksi ruvennut ilmestymään suunnilleen jokaiseen isompaan markettiinkin.
Kastanjat ovat loistava raaka-aine, joten suosittelen ehdottomasti tutustumaan niihin paremmin. Onhan niiden kuorimisessa ja työstämisessä oma vaivansa, mutta sarjatyönä isompikin määrä kastanjoita kuoriutuu näppärästi. Kastanjat voi kypsentää joko paahtamalla tai keittämällä. Käytin tähän kakkuun kastanjoiden keittämistä. Paahtaessa kastanjoihin tulee tottakai paahteinen maku ja ne käytännössä pullahtelevat kuorestaan kuumuuden vaikutuksesta. Keitettäessä keittoajaksi riittää puolisen tuntia ja kuoriminen täytynee suorittaa sitten manuaalisesti.


Innoitus tällaisen kastanjakakun valmistamiseen lähti tosiaan Mont Blanc -leivosten jäljillä japanilaisista resepteistä. Taustaa tällaisen kastanjakakun suosiolle tai syntymälle en oikeastaan löytänyt, ilmeisesti asialla on tekemistä sifonkikakun ja kastanjoiden yhdistämisellä. Selailemissani ohjeissa kastanjoita laitettiin kakkutaikinaan usein jopa kokonaisena, jolloin kakkua leikattaessa välistä pilkistää esiin isot kastanjapalat. Halusin kakkuuni kuitenkin hieman sileämmän rakenteen, joten murskasin kypsät kastanjat karkeasti vain kädellä. Matcha tuo pientä hapokkuutta ja matchaista makua (pystyykö sitä edes kuvailemaan?) ja tottakai vihertävän värin. Riippuu paljon käytetystä matchasta, miten voimakkaan värin kakkuun saa. Jotkut jauheet ovat enemmän värjääviä ja jotku vähemmän. Lähtökohtana toiminut ohjeeni oli japanin kielinen, mutta tapani mukaan muuntelin sitä sitten vielä makuni mukaisesti. Tunnusomaisesti tällaiseen kastanjakakkuun käytetään kuitenkin hieman mantelijauhetta, joskus jopa hunajaa. Perinteisesti käytetään myös kananmunia, jotka sitten korvasin mantelimaidolla. 


Kastanjat tekevät kakusta kermaisen makuisen, vaikka kermaa ei olekaan käytetty. Kastanjoilla on muutenkin aika tunnusomainen oma "puinen" makunsa, jota ei kannata ihmetellä kakkua syödessä, se on vain kastanjoille tavallista. Tässä kakussa on pehmeä ja kosteana pysyvä rakenne kastanjamurskan ansiosta ja kokonaisuus on mukavan makea olematta liian imelä.
Mielestäni kastanjat ovat Suomessa liiankin aliarvostettu raaka-aine, joita voisi käyttää paljonkin enemmän. Lähiaikoina luvassa ehkä jopa toinenkin kastanjaresepti, pysykää siis taajuuksilla.

Matcha-kastanjakakku

18 cm leipävuoallinen

20 tuoretta kastanjaa

Taikina
100 g maidotonta margariinia (esim tummansininen keiju)
3 rkl vaahterasiirappia
2 rkl ruokosokeria
1½ dl täysjyvävehnäjauhoja
½ dl mantelijauhetta
1 rkl perunajauhoja
1 rkl pellavansiemenrouhetta
1 tl leivinjauhetta
2 rkl matcha-jauhetta
½ dl mantelimaitoa

Keitä kastanjoita kuorineen noin 30 minuuttia. Kaada vesi pois ja kuori kastanjat lämpiminä veistä apuna käyttäen. Kastanjoissa on kova ulkokuori ja pehmeä sisäkuori, poista molemmat, niiden alta paljastuu vaalea sisus. Heitä tarvittaessa huonot ruskeanmustat kastanjat pois.
Sekoita siirappi ja sokeri huoneenlämpöiseen margariiniin. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja kaada lopuksi mantelimaito. Sekoita hyvin. Murenna kaikki paitsi muutama kokonainen, siisti kastanja taikinan sekaan ja sekoita.
Kaada taikina leivinpaperoituun 18 cm leipävuokaan. Asette ylijääneet kastanjat taikinan päälle jonoon.
Paista kakkua 175 asteisessa uunissa noin 30 min, kunnes kypsää. Anna jäähtyä. Tarjoile kylmänä, säilytä jääkaapissa esimerkiksi kelmuun käärittynä.
Kastanjoista tuli järkyttävä määrä kuoria

Ruokavuosi 2015

1. tammikuuta 2016

Ruoka-alkemistin 2015


Jos joku ei vielä huomannut, niin vuosi 2015 meni ja 2016 alkoi. Näinpä siis voimme haikein mielin muistella mennyttä vuotta ja jäädä hieman pohdiskelemaan, mitä tosiaankaan tuli tehtyä.
On ollut hienoa huomata, että kävijämäärä Ruoka-alkemistissa on noussut selvästi tänä vuonna edelliseen nähden. Näinpä siis muistellaan hieman, mikä edellisenä vuonna teitä kävijöitä eniten kiinnosti. Samalla käyn hieman läpi omasta näkökulmastani reseptien syntyä.

Alkuvuosi oli hieman hiljaisempi kävijöiden suhteen. Reseptit olivat paljolti kokeiluja ja muunnoksia löytämistäni ideoista ja näin jäljestä tarkasteltuna, hyvissäkin resepteissä kuvat olivat aika surullisia... Esimerkiksi tammikuussa julkaisemani kevätrullaohje lukeutuu ehdottomiin omiin suosikkeihini. Ja kehittelin tämän ohjeen aikoinaan, kun en yksinkertaisesti löytänyt makumieltymyksiini sopivaa kevätrullaohjetta. Noh, ehkä joskus vielä onnistun kuvaamaan nämä pökäleet oikeassa valossaan ja ne saavat ansaitsemansa kunnian.


Maaliskuuhun päästessä tulikin sitten jo useita kiinnostavia reseptejä, jotka lukeutuvat myös omiin makumieltymyksiini. Maidoton purkkijuustokakku oli monien mieleen ja olipa ohje omastakin mielestäni todella onnistunut. Suureksi yllätyksekseni munattoman ja maidottoman suolaisen piirakkapohjan ohje on pitänyt pintansa loppuvuonnakin ja taistellut tietään suosituimpien reseptieni joukossa. Joskus sitä ei vaan pysty arvioimaan mistä tulee suosittua ja mistä ei.


Myöhemmin keväällä julkaisin muutamia mielestäni kiinnostavia ohjeita, kuten höyrytetyt sämpylät tai gluteenittoman mustikkapiirakan, jonka pohjataikina oli tehty bataatista. Kesäkuuhun mennessä suosituimmaksi reseptiksi nousikin sitten kasvis-ramen, josta itsekin olen kovin ylpeä. Ramen on japanilainen nuudelikeitto, johon kasataan päälle sitten täytteitä. Kasvis-ramen ohjeessani kasvisliemi keitellään pitkän kaavan mukaan ja lopputulos onkin sitten huomattavasti parempi kuin mikään mitä liemikuutioista saisi aikaan.


Kesä menikin sitten aika rennoissa merkeissä ruuanlaiton suhteen, ja heinäkuussakin reseptien joukossa aika perus-ruokia, mutta mahtuipa mukaan pieni ylpeyden aiheenikin nimittäin vegaaninen valkosuklaamutakakku. Elokuussa sitten suosikiksi nousikin ehdottomasti maidoton pannacotta, joka toimitti aikoinaan syntymäpäiväkakun virkaa. Elokuuhun mahtui myös kauraista vegaanista mustikkapiirakkaa ja aamupalalle kelpaavia pinaattimuffinsseja. Elokuu oli kokonaisuudessaan todella tuottoisa ruokakuukausi.



Syksyyn päästyämme puolukkasesonki aukesi ja puolukoiden poimimisen ohessa sitten teinkin niistä vähän kaikkea. Oma suosikkini puolukkaherkuista kuitenkin oli mantelijauhoihin tehnyt puolukka-kookosmuffinssit. Ja tulipa tuolloin sitten vastapainoksi tehtyä myös suolaisia kvinoa-pinaattilättyjäkin.



Marraskuu onkin sitten ollut varmaan blogini historian kävijäruuhkaisin kuukausi, mutta ei hätää, tästä on suunta vain ylöspäin. Marraskuussa pyöräytin useamman reseptin, joista voin jopa myöntää olevani ylpeä. Esimerkiksi vegaaninen pinaatti-tofu pizza kauramozzarellalla on ollut ehkä pitkästä aikaa parasta, mitä olen kehitellyt. Se oli vain yksinkertaisesti niin hyvää, että vaikea edes ymmärtää. Myös vegaaninen pähkinäkurpitsakakku valkosuklaakuorrutteella on ollut suosittu ohje ja mielestäni mukavan syksyinen leivonnainen. Jouluakin hieman enteilin resepteissäni ja piparkakkubrownie, jonka senkin toteutin vegaanisena, pääsi esille. Koko talon tosin räjäytti, ja tälläkin hetkellä suosituimpien reseptien joukossa, vegaaninen nougatmousse. Toteutin tuon moussen isäinpäiväjälkiruuaksi ja kuvaukseen käytin tavallista enemmän rahkeitani, enkä voi väittää että en pitäisi lopputuloksesta.



Vuoden viimeiseen kuukauteen päästessä olikin jo hyvin ruoantäyteinen vuosi pulkassa. Joulukuussa yritin ryhdistäytyä ja julkaista runsaasti reseptejä, mutta loppukuusta koneeni kosahdettua päivittely sattuneista syistä hieman estyi. Mutta tässä sitä kuitenkin ollaan ja meno jatkuu. Joulukuussa kuitenkin tyhjäsin kuivatavarakaappini banaanileipään ja tein aattoherkuksi suklaista kinuski-karpalokakkua. Mahtuipa mukaan myös sekametelisopan uudelleenmuokkaus.



Kiitos teille lukijoilleni kuluneesta vuodesta. On ollut oikein mukava tänne kirjoitella, kun huomaa, että joku juttujani käy lueskelemassakin. Toivottavasti tuleva vuosi on hyvä ja tuo paljon iloa tullessaan. Kohti uusia haasteita siis!
Blogger Widget