Uunipasta ja täytetyt paprikat

Täytettyjä paprikoita ja täyteläistä tomaattista uunipastaa. Perunagnocchit toimivat tosi hyvin uunipastassa, mutta yhtä hyvin voit käyttää niiden sijasta vegaanisia tortellinejakin.

Puolukkaiset soijarouhepyörykät

Hyvin koossapysyvät kasvispyörykät, joissa on myös vähän jotain uutta! Hapan puolukka toimii suolaisissa ruuissa hyvin maustajana.

Helpot soijarouhepihvit

Soijarouheesta on helppo valmistaa herkulliset ja perinteisen makuiset pihvit. Usein kuitenkin koostumus jää murenevaksi, joten tässä on ohje jossa pihvit pysyvät varmasti hyvin kasassa!

Munakoisovuoka eli melanzane

Munakoisovuoka tai melanzane tai munakoisolasagne vaatii hieman työtä, mutta se maistuu niin taivaalliselta, että se on kaiken vaivan väärti!

Tex mex piirakka

Mausteinen tex mex piirakka on ihanan täyteläinen suolainen tarjottava, joka käy ihan lounaastakin. Gluteenittoman piirakasta saa käyttämällä gluteenittomia jauhoja ja maissista tehtyjä nachoja.

Pizzamuffinssit

Pizzahenkiset muffinssit ovat loistavia eväänä, välipalana tai leffankatselunaposteluna! Munffinsseissa on mukavasti proteiinia ja reilusti makua.

Vegeä 30 minuutissa OSA 5: Bolognesetäytteiset letut

Bolognese on kaikille tuttu ruoka, sen voi myös kätevästi sujauttaa letun väliin! Vaihtelua lettuvalikoimaa saa käyttämällä kikhernejauhoja. Tämä kaikki tietysti alle 30 minuutissa!

Tex mex salaatti, täyteläiset vegesalaatit OSA 1

Salaatin ei aina tarvitse olla tylsä sekoitus vihreän eri värejä. Meksikolaisittain maustettu salaatti tuo mukavaa vaihtelua arkiruokiin ja se valmistuu todella nopeasti! Kokeile ja ihastu.

Mikä on sinun arjen pelastajaruokasi?

Viimeisen kuukauden ajalta voisin omalle kohdalleni sanoa, että erilaiset salaatit. Ja salaatilla en nyt tarkoita jäävuorisalaatti-kurkku-tomaatti -settejä. Vaan tarkoitan ihan oikeaa ruokaa. Sellaista josta vatsa tulee täyteen. Siksi aloitankin nyt kolmiosaisen vegesalaattisarjan! Ideana esitellä kolme ihan erilaista täyteläistä salaattia syys-lokakuun aikana, jotka valmistuvat helposti esimerkiksi lounaaksi. Nämä salaatit eivät tule olemaan mitään höttösalaatteja vaan ihan oikeasti täyttäviä ja runsaita salaattiannoksia. Niin ja tottakai nämä ohjeet tulevat olemaan täysin kasviperäisiä, kuten nykyään kaikki ohjeet tässä blogissa.

Olen tainnut aiemminkin mainita tästä ongelmastani vihreää salaattia kohtaan. Tuntuu että ihmisten käsitys salaatista on nimenomaan lehtisalaatti- tai jäävuorisalaatti. Sitten kun puhutaan että syö salaattia lounaaksi ja jos varsinkin kyse on vegesalaatista niin lopputulos on aika lohduton kun ei ole edes sitä kanaa. Mun mielestä salaatin kuuluis olla sellanen herkku, jossa olis oikeasti syötävää ja oikeasti tulisi vatsa täyteen. Sellanen mistä voisi sanoa "hei mä tykkään tästä salaatista, eikä jääny nälkä". 

Hirssi-kaalilaatikko

Kaalit ovat nyt mehevimmillään! Perinteistä kaalilaatikkoa voi tuunata aika helposti käyttämällä riisin sijaan hirssiä. Hieman vaihtelua ja paremmat ravintoarvot.

Hei, miten syyskuu on lähtenyt käyntiin?

Toivottavasti mukavissa merkeissä! Oma syyskuuni on tuonut paljon uutta tullessaan aloittaessani uudet opinnot uudessa paikassa. Alku on kuitenkin ollut lupaava ja tästä se sitten lähtee käyntiin! Odotan kovasti innolla uutta ja tulevaa, vaikka vyöryvä tiedon määrä meinaa välillä jopa hieman hirvittää. Loppujenlopuksi tosi hienoa ja hyvä asia opiskella ja oppia uutta!

Punajuuripasta eli Kadotettujen sielujen madot

Tämä syksyinen pasta on mukavan täyteläinen. Tavoitteena oli tehdä kasvispasta, jonka maku muistuttaisi linströminpihvejä. Tämä kelpasi jopa hyvin sekasyöjille.

Mukavaa perjantaita!

Pasta sopii loistavasti viikonloppuruuaksi ja syyspasta vielä paremmin syysviikonloppuun. Menipäs hienosteluksi, mutta emme tule siitä kuitenkaan surullisiksi. Punajuurisato on nyt parhaimmillaan ja joillain, kuten itselläni, voi olla jopa oman sadon punajuuria. Punajuuri on siitä mukava raaka-aine ruuanlaitossa, että se toimii sekä suolaisissa, että makeissa ruuissa ja se on todella kauniin värinen. Sitä ei voi vain kerta toisensa jälkeen olla ihmettelemättä miten kauniin värin punajuuri antaa ruokiin. Tästä ruuasta ottamani kuvat eivät oikein tuo annoksen komeutta kunnolla esiin, sillä valaistukseni ei ollut oikein optimaalinen tumman värin valokuvaamiseen. Saamme siis tyytyä näihin purppuraisen kuun punaisiin kuviin, onhan toisaalta halloweenkin lähestymässä, joten sopii hyvin teemaan. Voisinkin siis ristiä tämän annoksen "Kadotettujen sielujen madot".

Mutta niin, nostan edellisenä viikonloppuna vihannesmaamme viimeiset tulokkaat: porkkanat ja punajuuret. Porkkanasato olikin mahtava, oransseja, keltaisia ja violetteja porkkanoita oli valtavat määrät, joskin koko ei ollut suurinta mahdollista, mutta mukavan kokoisia naposteluporkkanoita. Hämmästyttävintä oli, että babyporkkanamme olivat kasvaneet kaikista suurimmiksi, jopa suuremmiksi kuin tavalliset porkkanat. Niinpä sitten ei voinut muutakuin ajatella, että kyseessä oli diabeetesvauvaporkkanoita... Onneksi koko ei makua haittaa tässä tapauksessa. Punajuurisato ei puolestaan ollut kovinkaan kehuttava, sillä ne, noin 15 punajuurta, jotka maasta nostin, olivat varsin kitukasvuisia. Varmaankin porkkanat imeneet niidenkin puolesta kaikki ravinteet. Mutta sain kuitenkin hieman punajuuria, edistystä sekin. Saamieni punajuurten määrä ei kuitenkaan ihan tähän koko perhettä ruokkivaan pastaan riittänyt, joten jouduin turvautumaan Keskon satoon. Omasta maasta kuitenkin tähän annokseen tuli rosmariini, josta sato oli porkkanoiden lailla valtava. Tuore rosmariini maistuu kyllä herkulliselta. Etenkin kun siinä on sopivan riistainen maku omasta viljelmästä. 

Tämä pasta onnistui mielestäni oikein hyvin. Keitetyt punajuuret olivat sopivan napakoita, mutta kuitenkin pehmeitä, joten ne toivat mukavaa purutuntumaa pastan sekaan. Kun olin maustamisvaiheessa tämän kanssa, ihmettelin, että mausta todella puuttuu jotain. Sitten lopulta onneksi muistin, että minullahan on tapana lisätä punajuuripihveihin maustekurkkua. Sen kun sitten kastikkeeseen lisäsi, niin johan tuli makua. Toisinsanoen, en suosittele jättämään maustekurkkua pois, se ei maistu ruuassa maustekurkkuiselta, vaan tuo mukavan tasapainon ja happamuuden tasapainottamaan kokonaisuutta. Jos maustekurkut ovat ehdottomasti ei, niin silloin kannattaa lisätä esimerkiksi omenaviinietikkaa pari ruokalusikallista, arvelen kuitenkin, että et tule pettymään, vvaikka maustekurkkua lisäisitkin. Rosmariinia voi halutessaan käyttää enemmänkin ja se tuo mukavan lisäsäväyksen, kun sitä ripottelee annoksen päälle vielä tarjoiluvaiheessa. Tällöin ei tule ongelmaksi sekään, jos kaikki ruokailijat eivät ole suuria rosmariinin ystäviä. Tätähän voisi kuvitella tarjoiltavan vaikka halloweeninakin, kun ruuan nimikin on siihen loistavasti sopiva.

Punajuuripasta

4-5 annosta

400 g tuoreita punajuuria
1        sipuli
1        valkosipulinkynsi
2 dl    soijarouhetta
1        kasvisliemikuutio
1        pieni maustekurkku
2 dl    kaurakermaa
2 rkl   tuoretta rosmariinia
½ tl    mustapippuria
200 g täysjyväspagettia

öljyä paistamiseen

Keitä punajuuret kypsiksi (kattilassa 40-50 min).

Kuori ja pilko sipulit pieneksi ja kuullota öljyssä pannulla. Kuori ja kuutioi kypsä punajuuri. Lisää ne kuullotettujen sipulien sekaan. Laita pannulle soijarouhe ja kasvisliemikuutio ja laita vettä perään 3-4 desiä. Sekoittele ja anna soijarouheen turvota ja liikanesteen haihtua. Kuutioi maustekurkku pieneksi ja lisää sekaan. Lisää lopuksi vielä kerma ja mausteet.

Keitä pasta paketin ohjeen mukaan. Lisää kypsä pasta punajuurikastikkeeseen, sekoita ja tarjoile.

Terveelliset ruis"lihapiirakat" soijalla eli rukiiset vihikset

Lihapiirakat eli lihikset ovat monille suomalaisille varsin olennaisessa osassa yöllistä, tai miksei päivällistäkin, ruokakulttuuria. Lihapiirakoista on ties montaako erilaista versiota eripuolilla Suomea ja en itsekään oikein tiedä mitä kaikkia erilaisia variaatioita ja nimityksiä on olemassa. Lihapiirakkaa en kuitenkaan ollut syönyt ties miten pitkään aikaan, kunnes rupesin yhtäkkiä miettimään, että miksipä ei. Lihaa kun en syö, niin soijarouhe sai toimittaa lihapiirakan lihatäytteen virkaa. Lihapiirakathan kai perintesesti vielä täytetään nakeilla, juustoilla, sinapeilla ja kaikenmaailmanmausteilla, mutta halusin itse maustaa täytteen jo valmiiksi niin hyvin, ettei se kaipaisi lisähöysteitä kaverikseen. Kokonaisuus on myös ylipäätään vapaa eläinperäisistä tuotteista, joten näitä syödessä voi sitten siitäkin synnistä armahtaa itsensä.

Taikina oli keskimääräisen perinteinen hiivalla nostatettava taikina, johon laitoin muscovadosokeria mausteeksi ja käytin kauramaitoa pohjana. Mielestäni lihapiirakkataikinaan sopii myös rukiinen maku, joten ruisjauhot pääsivät myös mukaan. Taikinasta tuli mukavan pehmeää ja helposti käsiteltävää. Täytteen maustaminen oli varsin haastava prosessi, sillä soijarouhe tuntuu imevän kaiken lisätyn maun itseensä. Jos käytössäni olisi ollut säilöttyjä maustekurkkuja tai vastaavia, olisin varmaan niitäkin pari käyttänyt tähän, mutta niiden puutteessa jäimme sitten ilman. Kun maustamisen vain jaksaa tässä vaiheessa tehdä kunnolla, se palkitsee kyllä lopputuloksessa hienosti.

Tarjosin näitä lihattomia lihapiirakoita eli vihiksiä (resepti tehty ennen vihis huumaa, erona toki uppopaistamisen puuttuminen) muutamalle kaverilleni, jotka tulivat käymään ja he pitivät näistä. Mukana oli myös sekasyöjiä, jotka eivät ainakaan ääneen kehdanneet valittaa mausta. Kaikki piirakat tuli kuitenkin syödyksi yhdeltä istumalta, joten olkoot se tarpeeksi tehokas indikaattori siitä, että olin onnistunut saamaan maun kohdilleen. 

Nämä ovat myös mukavasti kevyempiä verrattuna tavallisiin, uppopaistettuihin, lihapiirakoihin. Väri ei ehkä ole kauniin paistetun ruskea, mutta mielestäni rasvapaistoa ei välttämättä edes tarvita maun puolesta.

Rukiiset vihikset

12 piirakkaa

Taikina
2½ dl  kauramaitoa
½        pussia kuivahiivaa (6 g)
1 rkl    muscovadosokeria
½ tl     yrttisuolaa
2 dl     täysjyväruisjauhoja
n. 4 dl täysjyvävehnäjauhoja
2 rkl    rypsiöljyä

Täyte
½ dl  ohrasuurimoita
1 dl   soijarouhetta
1       pieni sipuli
1       valkosipulin kynsi
2 rkl ketsuppia
1 rkl omenaviinietikkaa
2 tl   soijaa
1 tl   savupaprikajauhetta
1 tl   sinappia
½ tl  mustapippuria
½ tl  yrttimaustesekoitusta
½ tl  nestesavua
½ tl  tabascoa

öljyä voitelemiseen

Laita ohrasuurimot kypsymään paketin ohjeen mukaan.

Valmista taikina lämmittämällä kauramaito reilusti kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva, sokeri ja suola ja sekoita. Lisää ruisjauhot ja reilu puolet vehnäjauhoista ja sekoita. Lisää öljy. Aloita työstäminen käsin ja lisää hiljalleen loppuja vehnäjauhoista. Taikina on sopivaa kun se ei jää liiaksi kiinni käsiin, mutta ei ole liian tönkköä, itselläni meni hieman yli 4 dl vehnäjauhoja. Kun taikina on valmis, nosta se kohoamaan uuniin, jossa on valo, muttei lämpöä, päällä. Anna kohota vajaan tunnin.

Valmista täyte loppuun. Laita soijarouheen päälle kuumaa vettä, että ne turpoavat/kypsyvät, kaada vesi pois. Sekoita soijarouhe ja kypsät ohrasuurimot. Mausta.

Kun taikina on kohonnut, jaa se tasan 12 osaan. Kauli jokainen taikinapallo soikioksi ja levitä reilu ruokalusikallinen täytettä. Taita soikio kahtia ja painele reunat tiiviisti yhteen, rypytä reunat halutessasi. Anna kohota vielä 5-10 minuuttia. Sudi päälle hieman ruokaöljyä.

Paista 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

Tarjoile lämpimänä tai lämmitä juuri ennen tarjoilua tarvittaessa.

Hamppumakaronilaatikko paistinpannulla

Valmistin aiemmin hamppumaitoa hampunsiemenistä. Maidon valmistuttua seuraava ongelma olikin se, mitä siitä valmistaisi. Tässä internet ei oikein tukenut päätöstäni, tai sitten googlaitulaitoni olivat hieman ruosteessa. Jokatapauksessa lopulta päädyin näinkin tylsään lopputulemaan. Tosin tämän ruuan maussa ei ollut mitään tylsää, päinvastoin, makaronilaatikko uudella twistillä. Epämakaronilaatikkomaisen tästä teki myös se seikka, että laiskuuksissani ja nopeudenhalussani toteutin koko hökötyksen paistinpannulla, se toimi jopa yllättävän hyvin.

Kasviksista, pastasta ja hamppumaidosta syntyi siis nopeasti näinkin herkullinen makaroniruoka. Huomatkaa hieno aakkospastani, jonka löysin aikoinaan jostain pikkuputiikista. Hamppumaito toi hyvän, vaikeasti kuvailtavan, ehkä hieman metsäisen maun tähän ruokaan. Itseäni tämä maku muistutti lähinnä suppilovahveroista, jotka sitten myös osaltaan päätyivät tähän mukaan. Jos juustohammasta sattuu kolottamaan oikein kovasti, laatikon päälle voi paistinpannulla siivuttaa pari juustoviipaletta ja antaa niiden lämmetä siihen. Itselläni oli testikäytössä Violifen original (maidotonta) juustoa, jota saa mm. Tampereen Runsaudensarvesta. Olen nähnyt useammin mainoksia kyseisestä juustosta, mutta en vielä vain saanut aikaiseksi kokeiltua, etenkin tyyris hinta hieman siinä harmittaa. Mutta jokatapauksessa sitä tuli kokeiltua ja se toimi tässä oikein hyvin. Kokonaisuutena siis hyvä ruoka.

Hamppumakaronilaatikko

2 annosta

2 dl    täysjyväpastaa
100 g parsakaalia
½ dl   soijarouhetta
2 rkl   kuivattuja sieniä (käytin suppilovahveroita, voi olla toki tuoreitakin)
2 dl    hamppumaitoa
mustapippuria
savupaprikajauhetta
yrttisuolaa

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

Pilko parsakaali pienemmiksi paloiksi. Lisää parsakaali, soijarouhe ja kuivatut sienet paistinpannulle ja lorauta sekaan hieman vettä, ei kuitenkaan paljoa. Höyrytä niin, että parsakaalit kypsyvät ja sienet ja soijarouhe pehmenee. Kun pasta on kypsää ja paistinpannulta haihtunut ylimääräinen vesi, sekoita pasta paistinpannulle muiden ainesten sekaan. Mausta ja tarkista maku, lisää jotain mausteista tarvittaessa. Kaada hamppumaito pannulle ja tasoita seos lastalla tasaiseksi ja laita levy pienemmälle. Anna hautua noin 10 minuuttia miedolla lämmöllä, kunnes hamppumaito hyydyttänyt seosta sopivasti. Hamppumaito käyttäytyy hieman munamaitomaisesti.

Tarjoile lämpimänä.

Kaalilaatikko ilman riisiä

Tämä on meillä kotona hyvin perinteinen kaaliruoka. Sen voi valmistaa myös soijarouheesta tai härkäpapurouheesta vegeversiota kaipaillessa. Ohessa reseptissä käytän soijarouhetta, sitä käyttäessä kannattaa mausteita käyttää aika reilusti. 

Tämä ei välttämättä ole kovin kiireisen ihmisen ruokaa, mutta lopputulos on niin herkullista, että vaiva kannattaa nähdä. Tämän kaalilaatikon maku käytännössä vain paranee, mitä kauemmin sitä jaksaa uunissa paistaa, joten kannattaa olla kärsivällinen. Jotkut voivat pitää tällaista kaaliruokaa jotenkin mauttomana, sillä monet ovat tottuneet perinteiseen riisi-kaalilaatikkoon tai siirapilla läträämiseen. Mutta omasta mielestäni tämä on ehkä paras tapa käyttää kaalia uuniruoassa.

Kaalilaatikko

3-4 annosta

1 dl tummaa soijarouhetta
1 iso sipuli
1 valkosipulin kynsi
500 g kaalia (jos mahdollista, käytä varhaiskaalta)
1 kasvisliemikuutio
1 dl vettä
1 tl meiramia
pippuria
suolaa

öljyä paistamiseen

Kypsennä soijarouhe kuumassa vedellä. Itse oion yleensä tässä vaiheessa ja keitän veden kiehuvaksi vedenkeittimellä ja kaadan sen kulhoon soijarouheen päälle ja annan niiden turvota rauhassa muiden valmistelujen ajan.

Kuori ja pilko sipulit pieneksi silpuksi. Kuullota sipulit kattilassa öljyssä ja lisää sekaan turvonnut soijarouhe (kaada vesi ensin pois). Paista sipuleita ja soijarouhetta hetki pannulla. Pilko kaali, mitä pienemmäksi sen jaksaa pilkkoa, sitä mehevämpi lopputulos on. Lisää kaalit kattilaan ja kypsennä noin 15 minuuttia miedolla lämmöllä, että kaali rupeaa pehmenemään, lisää tarvittaessa tilkka vettä pohjalle. Mausta kypsennyksen aikana kasvisliemikuutiolla, meiramilla, pippurilla ja suolalla.

Kun kaali on kypsynyt kauho ainekset uunivuokaan. Paista 175 asteisessa uunissa 45-60 minuuttia. Jos näyttää että pinta rupeaa ruskistumaan liikaa paiston loppuvaiheessa, aseta folio päälle.

Tässä reseptissä ei myöskään haittaa, jos paistoaika on pidempi. Sitä pehmeämpää tästä tulee mitä pidempään se on uunissa. Joskus olen hauduttanut yli tunninkin.

Tarjoile sellaisenaan tai puolukkahillon kanssa.