The Legend of Hot Pumpkin Soup

Kuten jo olen tainnut aiemmin mainita, kurpitsat ovat loistava raaka-aine! Kurpitsapiirakat ja keitot, ja käytännössä mikä tahansa kurpitsasta valmistettu, ovat todella hyviä. Kurpitsasta on oikeastaan myös todella helppoa valmistaa ruokia, joten taitojen puutetta ei tarvitse epäröidä. Suurin "ongelma" kurpitsojen kanssa lienee vain se, että niiden kypsymisessä menee kauan. Tosin kypsymisajankin kanssa voi joustaa esimerkiksi kypsyttämällä kurpitsoja mikrossa.

Tämä kurpitsakeitto sai innoitteensa tälläkertaa suosikkipelisarjastani The Legend of Zeldasta, jonka eräässä versiossa pitää kuljettaa kuumaa kurpitsakeittoa asiakkaalle, ennen kuin se pääsee jäähtymään (tämän keiton jäähtymisessä kesti kuitenkin kauemmin kuin pelin 5 minuuttia, sillä onnistuin polttamaan kieleni tätä syödessäni). Keitto kuljetetaan pelissä lasipurkissa, jonka sittemmin saa itselleen. Sopivaa lasipurkkia minulla ei kuitenkaan tarjoiluun ollut saatavilla, joten jouduin tyytymään omaan keittooni lautaselta tarjoiltuna. Kyseisellä kurpitsakeitolla on toki muitakin hyviä puolia, kuten se, että sen avulla pelihahmo Linkille saa lisää energiaa. Tätä keittoa syödessään voikin siis ajatella sen olevan hyvin energisoiva ruoka. Jokainen siis omaa keittoansa keittelemään ja sitä muille kuljettamaan!

Kurpitsakeitto

2-3 reilua annosta

500 g kurpitsanpaloja (kuorineen n. 800 g)
1 rkl  öljyä
2       sipulia
3       valkosipulin kynttä
5 dl   kasvislientä
1 dl   (kaura)kermaa
cayennepippuria
paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria

tarjoiluun esimerkiksi siemeniä (auringonkukansiemenet, kurpitsansiemenet...) tai kermaviiliä

Pilko kurpitsa paloiksi ja kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia tai kunnes kypsiä. Kypsymisaika vaihtelee hieman kurpitsalajikkeittain, joten kypsymistä kannattaa testata haarukalla.

Pilko sipulit ja kuullota ne öljyssä. Kun kurpisat ovat kypsiä irrota pehmeistä paloista kuori lusikan tai vetisen avulla. Lisää kattilaan sipulit, kurpitsa ja kasvisliemi. Kuumenna keitos ja tarvittaessa keitä vielä hetki, jos kurpitsanpalat tuntuvat liian kovilta. Nosta kattila pois liedeltä ja soseuta sauvasekoittimella (tai tehosekoittimessa jos koet helpompana). Lisää lopuksi kerma ja mausteet.

Tarjoile lämpimänä erilaisten siementen ja/tai kermaviilin kanssa.

Herra Kurpitsa näytti ensin tältä, kunnes joutui pataan

Perunarieska jämistä

Rieskat ovat mitä mainioin leipälajike ja parasta ne ovat tottakai vastapaistetun lämpiminä. Rieskoja on loppujen lopuksi todella helppo valmistaa, yksinkertaisimmillaan jauhoja ja vettä, mutta jostain syystä en itse saa kovinkaan usein aikaiseksi tehdä niitä. Rieskoja on myös helppo muokkailla monin eri tavoin, kuten käyttämällä erilaisia jauhoja tai lisänä jotain juuressosetta. Niihin saa myös helposti uppoamaan erinäisten ruokien jämät, kuten itse tälläkertaa käytin lehtikaalimuusini rippeet. Kannattaa siis käyttää mielikuvitusta ja toteuttaa jännittäviä tuotoksia.

Rieskat

n. 15 keskikokoista rieskaa

5 dl    perunamuusia (käytin aiemmin tekemäni lehtikaalimuusin loput)
3 dl    soijajugurttia
2 dl    vettä
1 dl    kaurahiutaleita
ripaus yrttisuolaa
1 rkl   pellavansiemenrouhetta
2 dl    ohrajauhoja

Notkista ensin muusi, että saat turhat kokkareet pois. Sekoita siihen muut aineet paitsi ohrajauhot. Lisää jauhoja vähän kerrallaan, ettei taikinasta tule liian jämäkkää, jos siihen tulee liikaa jauhoja. Lopputuloksen pitäisi olla löysähköä, mutta pysyä kuitenkin hieman kasassa. Lusikoi massaa leivinpaperoidulle uunipellille noin kaksi ruokalusikallista per rieska ja levitä taikina tasaiseksi joka rieskan kohdalla.

Paista 250 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Tarjoile mieluiten lämpimänä, jolloin rieskat parhaimmillaan.

Lehtikaali-perunamuusi herkkusienikastikkeella

Perunamuusi on siitä hauska ruoka, että sitä on todella helppoa soveltaa erilaisiksi versioiksi. Perunan lisäkkeeksi sopivat mainiosti esimerkiksi bataatti tai porkkana. Näin Chocochili-blogissa reseptin lehtikaali-perunamuusista, joten sen innoittamana lähdinkin sitten kokeilemaan tätä.

Halusin, että lehtikaali ei olisi muusissa liian suurina paloina, joten surautin sen mahdollisimman pieneksi silpuksi ja sitten tein siitä eräänlaisen lehtikaalivoin, jonka käytin sitten muusiin. Tämä toimi aika hyvin ja muusista tuli herkullista. Herkkusienikastike kruunasi koko komeuden mainiosti.

Lehtikaalimuusi

4 annosta

10    perunaa
3 dl  kauramaitoa (tai ½+½ kaurakermaa+vettä)
5-8   lehtikaalin lehteä
50 g margariinia
1 tl   suolaa

Kuori ja keitä perunat kypsiksi. Jos perunat pilkkoo, kypsyminen tapahtuu noin 20 minuutissa. Jos taas keittää kokonaisena, kannattaa varautua 40 minuuttiin. Kypsyyttä voi kokeilla haarukalla.

Perunoiden keittyessä valmista "lehtikaalivoi". Pese lehtikaalit ja irrota lehtiosat lehtihangasta. Laita lehtiosat monitoimikoneeseen tai käytä sauvasekoitinta. Tavoitteena saada tahnamainen rakenne lehtikaaleihin. Helpoiten tämä onnistuu monitoimikoneella, jossa hyvä terä. Kun lehtikaali on sopivan rakenteista, aikaa kuluu siis useita minuutteja, lisää sekaan huoneenlämpöinen tai hieman sulanut margariini ja suola. Sekoita vielä hyvin.

Kun perunat ovat kypsiä, kaada lähes kaikki keitinvesi pois, jätä noin desin verran sitä perunoiden sekaan. Survo perunoiden rakenne rikki ja lisäile kauramaitoa hiljalleen sopivan rakenteen saavuttamiseksi. Survomisen loppuvaiheilla lisää lehtikaalivoi sekaan ja sekoita hyvin. Nosta vielä liedelle lämpenemään. Lämmitä muusia miedolla lämmöllä vielä 5-10 minuuttia, että lehtikaali pehmenee hieman.

Tarjoile lämpimänä esimerkiksi herkkusienikastikkeen kera.

Herkkusienikastike

200 g herkkusieniä

2 dl    kaurakermaa

1 rkl   maissitärkkelystä

suolaa

pippuria

Pilko herkkusienet ja paista pannulla sen verran, että neste haihtuu sienistä. Kaada kaurakerma sienien päälle ja lisää maissitärkkelys ja sekoita hyvin. Anna kastikkeen hieman kiehahtaa ja nosta sivuun levyltä. Mausta ja tarjoile lämpimänä.

Spelttiuunipuuro mantelimaitoon

Uunipuurot ovat loistava keksintö, paitsi silloin kun on jo kova nälkä. Kokeilin tälläkertaa SunSpeltin speltti hermisuurimoiden käyttäytymistä uunipuurossa. Paketin kyljessähän tuotetta suositellaan käytettäväksi risottoon riisin korvikkeena tai ylipäätään riisin kaltaisena lisäkkeenä. Miksipä se ei uunipuurossakin toimisi.

Lopputulos oli maukas, mutta todella ruokaisa, tätä ei siis pysty mättämään kovin suurta lautasellista kerralla. Jos pitää makeammasta puurosta, päälle voi ripotella sokeria ja ehkä hieman kaneliakin tai miksei ihan jotain hilloakin. 

Uunipuuro

4-5 annosta

1 l       makeuttamatonta mantelimaitoa
3 dl     speltti helmisuurimoita (SunSpelt)
ripaus suolaa

Mittaa ainekset uunivuokaan ja kypsytä 2-3 tuntia 150 asteisessa uunissa.

Mustapapukastiketta ja spagettikurpitsanuudeleita

Jos ruuanlaitto olisi aina näin helppoa, vaivatonta ja nopeaa, maailma olisi paljon parempi paikka... Lupasin toteuttaa spagettikurpitsaa vielä, kun siihen on mahdollisuus, joten tässä sitä ollaan: spagettikurpitsanuudeleita. 

Kiinalaistn ravintoloiden mustapapukastike on suurta herkkuani ja halusin kokeilla kotiversiota sellaisesta kastikkeesta. Käytössäni oli vielä syksyn viimeisimpiä spagettikurpitsoja, joten sekin pääsi vielä loistamaan tähän reseptiin perinteisen riisi-lisukkeen tilalle. 

Mustapapukastikkeen toteuttaminen oli lopulta todella helppoa ja nopeaa. Suorastaan yllätyin siitä, miten helposti kastikkeeseen sai hyvän ja täyteläisen maun. Maustamisessa ei tosiaan kannata arastella, mutta suosittelen lisäämään mausteita kuitenkin ensin varovaisemmin ja maistamaan välissä, ettei inkivääriä tai tabaskoa holahda liikaa.

Spagettikurpitsa toimii todella hyvin nuudelityyppisenä versiona ja käyttämäni maustekastike toimi todella hyvin. Lopputulos muistutti rakenteensa ja makunsa puolesta hieman riisinuudeleita.

Spagettikurpitsanuudelit ja mustapapukastike

2-3 annosta

Mustapapukastike
1 rkl seesamiöljyä
2       sipulia
3       valkosipulin kynttä
1 tlk  mustapapuja
2       porkkanaa
½ dl  herneitä
2 dl   kasvislientä
2 rkl  soijaa
1 tl    inkiväärijauhetta
½ tl   tabascoa (tai ripaus chilijauhetta)
2 tl    miriniä (jos ei saatavilla, jätä pois kokonaan)

Spagettikurpitsanuudelit
500 g spagettikurpitsa
2 rkl  seesamiöljyä
1 tl    soijaa
1 tl    riisiviinietikkaa (voinee korvata jollain toisellakin viinietikalla, kuten omenaviinietikalla)

Halkaise spagettikurpitsa ja koverra siemenet pois. Laita kurpitsa leikkauspinta alaspäin leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle ja kypsennä 200 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. Paranna maailmaa odotellessasi ja halutessasi pilko sipulit ja porkkana valmiiksi.

Kun kurpitsa on kypsynyt, nosta se uunista jäähtymään. Valmista mustapapukastike odottaessasi kurpitsan jäähtymistä. Kuullota pilkotut sipulit seesamiöljyssä. Lisää joukkoon valutetut (mutta ei huuhdellut) mustapavut ja paista. Painele mustapapujen rakennetta hieman rikki hämmennysaparaatilla. Lisää joukkoon pilkottu porkkana, herneet ja kasvisliemi. Pidä levyä pienellä lämmöllä ja anna kypsyä muutamia minuutteja. Lisää mausteet ja keitä seosta hetki kasaan, niin, että siitä tulee hieman kiinteämpää. Nosta valmis kastike pois levyltä odottamaan.

Kaavi spagettikurpitsan malto haarukalla siivilään (tai kulhoon) ja valuta kertynyt neste pois. Sekoita seesamiöljy, soija ja riisiviinietikka keskenään ja kaada kulhoon spagettikurpitsasäikeiden päälle ympäriinsä. Sekoita varovasti ja kaada tarvittaessa ylimääräinen neste vielä pois.

Tarjoile spagettikurpitsanuudelit lämpöisenä mustapapukastikkeen kanssa ja nauti.

Porkkanatempura

Tempuran valmistaminen on jo pitkään ollut tekemättömien ruokieni listalla, ja nyt se pääsikin sitten viimein kokeiluun. Tempurahan on siis Japanissa perinteinen lisäkeruoka pääruuan ohessa tai eväsrasian yksi perinteinen täyte. Japaniin tämä ruoka alunperin tuli Portugalista, kuten moni muukin ruoka aikoinaan. Yksinkertaisuudessaan tempura on ohuen rapeakuorista uppopaistettua ruokaa.

Tekemäni versio poikkeaa perinteisestä tempurasta siten, että käytän nesteenä soijamaitoa. Perinteisessä versiossa taikinassa on yleensä vettä ja jauhoja, mutta usein taikinaan lisätään myös kananmunaa, nostatusaineita, öljyä tai seesaminsiemeniä. Soijamaito toimii siis veden ja kananmunan korvikkeena ja tuo taikinaan samalla hieman sitkoa kananmunaa jäljitellen. Perinteisemmän kasvistempurareseptin löydät tästä.

Tämä versio osoittautui kuitenkin hyvin maukkaaksi ja tulen varmaan tätä tekemään useamminkin. Helppoa ja nopeaa!

Porkkanatempura

noin 20 palaa

5 porkkanaa

Taikina
1½ dl   täysjyvävehnäjauhoja
120 ml kylmää soijamaitoa
4 rkl     seesaminsiemeniä
ripaus   suolaa

öljyä uppopaistamiseen

Pilko porkkanat 2-3 osaan pitkittäin ja siitä sitten ohuiksi tikuiksi. Sekoita taikinan ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi, mutta varo ylisekoittamista. Pidä taikina mahdollisimman viileässä (vesihauteessa) tai nosta aina odottamaan jääkaappiin, kylmä lisää taikinaan rapeutta. Laita porkkanatikut taikinaan ja sekoita niin, että tikuissa on taikinakerros. Porkkanoita voi myös dipata paistoerä kerrallaan taikinaan.

Laita öljy kuumenemaan pieneen kasariin tai vastaavaan. Ota valmiiksi paperilla vuorattu lautanen, jonka päälle paistetut tempurat voi nostella. Kun öljy on kuumentunut tarpeeksi (voi testata tiputtamalla leivänpalan/porkkanatikun öljyyn ja jos se kuplii niin tarpeeksi kuumaa), ota lusikallinen porkkanatikkutaikinaseosta ja tiputa öljyyn paistumaan. Yhtäaikaa voi paistaa paria palaa, mutta varmista, että öljy pysyy kokoajan tarpeeksi kuumana. Paloja tulee paistaa noin minuutin verran per puoli (tai kunnes ruskistunut) ja sitten tarvittaessa kääntää. Valmiit palat nostellaan paperin päälle kuivumaan ylimääräisestä öljystä.

Tarjoile tempurat sellaisenaan muun ruuan lisäkkeenä tai dippailtavana majoneesiin/haluamaasi kastikkeeseen.

Minikokoinen suklaapiiras

Tämän suklaapiirakan ohjeen postaamisessa onkin näemmä hieman vierähtänyt aikaa, resepti oli hukkunut arkistojen kätköön. Tässä tämä kuitenkin nyt on: jotain herkullista, jotain pientä ja jotain todella helppoa. Tämä toimitti äitini syntymäpäiväkakun virkaa ja onnistui siinä hyvin, sillä maku oli erinomainen. Kerrankin koko leivonnaisen ahmimisen jälkeen jäi hyvä olo, eikä perinteistä ähkyä! Loistavaa itsensä huijaamista. 

Toteutus on varsin nopea ja kivuton, joten onnistuu kiireelliselläkin herkkunälkä-aikataululla.

Suklaapiiras

2-3 palaa, 10 cm halkaisijan irtopohjavuoka

Pohja
7     kaurakeksiä
25 g margariinia (esim tummansininen Keiju)

Täyte
100 g tummaa suklaata
100 g soijatuorejuustoa (esim Tofutti)
1 tl     perunajauhoja

koristeluun marianne- tai pähkinärouhetta

Murskaa kaurakeksit ja sekoita ne pehmenneeseen margariiniin.

Sulata suklaa kattilassa ja lisää sekaan tuorejuusto, johon on sekoitettu perunajauhot. Nosta levyltä ja sekoita tasaiseksi. Kaada suklaaseos vuokaan pohjan päälle.

Paista 175 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Nosta kakku jäähtymään ja tarjoile kunnolla jäähtyneenä. Koristele halutessasi marianne- tai pähkinärouheella.

Mausteinen kurpitsapiirakka

Kurpitsoja, kurpitsoja.

Viimevuonna muutama kaverini vitsaili minulle kurpitsoista, kun heidän mielestään valmistin jatkuvasti "kurpitsa-sitä" ja "kurpitsa-tätä". Viime syksynä minulla taisi oikeastaan kokoajan ollakin kurpitsaa jääkaapissa saatavilla, se on yllättävän monikäyttöinen ja herkullinen raaka-aine. Kurpitsa tosiaan taipuu niin suolaiseen kuin makeaankin, mielikuvitus vain rajana. Kurpitsan saa tarvittaessa kypsennettyä mikrossa hyvin nopeastikin, joten ei kannata arastella, jos pelkää pitkiä valmistusaikoja.

Minulla on aiemmin ollut eräs luottokurpitsaresepti (jota en tosin vielä toistaiseksi ole täällä julkaissut), joka toimii aina, mutta halusin kokeilla nyt jotain uutta. Tämän piirakan tavoitteena oli tehdä täyteläinen ja mausteinen kurpitsapiirakka. Jyttejauhot ovat jotenkin mielestäni todella toimivia, etenkin erilaisissa piirakkapohjassa. Ne ovat todella riittoisia, joten niitä saa käyttää selkeästi vähemmän, mitä vehnäjauhoja käytettäessä tarvitsee. Jyttejauhot täydentävät piirakan mausteisuutta, sillä jauhoissa oleva tattari maistuu sopivasti taikinasta ja muodostaa vaniljauutteen kanssa loistavan yhdistelmän. 

Jos kuitenkin haluaa toteuttaa tämän tavallisista jauhoista, kuten vehnäjauhoista, jauhoja tulisi käyttää arviolta ainakin 2 dl, mahdollisesti 2½. Kokeilen varmaan piakkoin tulevaisuudessa pohjaa vehnäjauhoista, joten silloin varmistan vielä tämän määrän.

Kurpitsapiirakka

8 annosta (22 cm piirakkavuoallinen)

Pohja
1½ dl   tummia Jyttejauhoja
2 rkl    öljyä
2/3 dl  kauramaitoa
1 tl      vaniljasokeria
1 tl      vaniljauutetta
ripaus suolaa
ripaus kanelia

Täyte
500 g  kurpitsa (eli kypsennetyn ja kuoritun version painoksi jäi n. 300g)
1½ dl  kauramaitoa
1½ dl  makeuttamatonta soijajugurttia
1 tl      vaniljauutetta
1 dl     sokeria
ripaus kanelia
ripaus neilikkaa
ripaus jauhettua inkivääriä
ripaus jauhettua pomeranssia

koristelu tomusokerilla
tarjoiluun kardemummalla (½ tl) maustettua kaura/soijakermaa

Valmista ensin pohja. Sekoita 1 dl jauhoja muihin aineksiin. Lisää loput jauhot vähitellen ja jätä osa käyttämättä, jos taikinasta tulee liian kiinteää. Tavoitteena olisi palloksi muotoiltava taikina, joka takertuu sellaisenaan hieman sormiin. Kun taikina on sopivan rakenteista, muotoile se palloksi ja nosta jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Valmista täyte. Puolita kurpitsa (tai siivuta isompi kurpitsa). Nosta palat mikron kestävälle alustalle (esim. syvä lautanen) ja laita päälle märkä talouspaperi. Mikrota kypsäksi n. 5 minuuttia. Kaavi kurpitsan malto kulhoon apuvälineellä ja soseuta. Anna jäähtyä hetki. Lisää täytteeseen ensin kauramaito, joka auttaa jäähdyttämään seosta, ja sekoita. Lisää täytteen loput aineet ja sekoita hyvin.

Kaulitse taikina jauhotetulla alustalla ohuehkoksi levyksi (n. ½ cm paksuinen) hieman piirakkavuokaa isommaksi ympyräksi. Nosta taikina piirakkavuokaan ja asettele tasaisesti. Leikkaa vuoan yli menevä taikina. Pistele haarukalla reikiä taikinaan ja paista 175 asteisessa uunissa 15 minuuttia. Halutessasi muotoile lopputaikinasta koristeita täytteen päälle

Kun pohja tulee uunista, levitä täyte sille ja paista 175 asteisessa uunissa vielä 40-50 minuutin verran. Jos haluat koristella taikinanpaloilla, kaulitse jämätaikina levyksi ja muotoile koristeita. Lisää koristeet piirakan päälle ennenkuin laitat piirakan uuniin.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää kardemumma. Anna itse piirakan jäähtyä hyvin ennen tarjoilua. Tarjoile kermanokareen kanssa.

Pinkki kolmen ainesosan smoothie

Vastaani tuli eräs video Ahlmanilla järjestetyssä tapahtumasta, jossa valmistettiin smoothieta punajuuresta. Kyseisellä videolla käytettiin paljon runsaammin punajuurta ja vielä punajuurimehua lisänesteenä. Siitä sitten innostuneena lähdin toteuttamaan itsekin jotain punajuurista. 

Minulla sattui olemaan jäljellä vielä omasta kasvimaastamme punajuuria, joten ne pääsivät loistamaan pääroolissa tässä herkussa. Omena tuo sopivaa makeutta smoothieen, eikä mielestäni muuta makeuttajaa edes tarvitse. Tämä on kokonaisuudessaan sopivan raikas, mutta täyteläinen smoothie. 

Jos punajuuren käyttö epäilyttää, niin ei hätää, suurella todennäköisyydellä tätä maistaessa ei edes tajua sen sisältävän punajuurta.

Punajuurismoothie

1 annos

1     pienehkö punajuuri
1     omena
2 dl kauramaitoa

Kuori punajuuri ja omena. Pilko hieman pienemmiksi paloiksi tehosekoittimeen ja kaada kauramaito perään. Surauta tasaiseksi massaksi, kestää pari minuuttia, sillä punajuuren palat ovat sitkeitä tapauksia.
Tarjoile kylmänä.

Suppilovahveropiirakka eli piirakka, josta ei puutu mitään (paitsi liha)

Kävin äitini kanssa metsässä tutkimassa suppilovahverotilannetta ja onneksemme osoittautui, että niitä löytyi ihan hyvin. Sieniretki ei kuitenkaan päättynyt ihan niin onnellisesti mitä olisi voinut kuvitella, sillä sade alkoi pian saavuttuamme. Emme olleet siinä vaiheessa löytäneet vielä kovinkaan paljoa suppiksia, joten ei voinut antaa periksi ja täytyi jatkaa etsintää. Lopulta kuitenkin sieniä löytyi ihan kelpoinen määrä ja päätimme lopettaa etsinnän, joskin läpimärkinä. Ainakin ensi kertaa varten tietää, minne sienien toivossa kannattaa suunnistaa. Ja mikä ennenkaikkea parasta, löytämistämme sienistä sai tehtyä tällaista herkkuruokaa.

Rupesin lähinnä toteuttamaan tätä piirakkaa aika perinteisellä idealla. Jotain kasviksiakin piirakkaan oli pakko ujuttaa, joten porkkana sai toimia kyseisessä roolissa. Paprikakin olisi voinut sopia, mutta sitä minulla ei ollut kaapissa. Kokeilin myös paahdetun sipulin käyttöä piirakassa ja jouduin toteamaan, että se oli kuolettavan hyvä ratkaisu. Piirakasta tuli jotain niin mainiota, että makunystyni eivät ole vielä toipuneet ennalleen.

Erikoisinta ehkä oli se, että normaalisti suppilovahveroiden suhteellisen voimakas ominaismaku ei lopulta tullut kovin vahvana tässä esille. Tosin arvelisin paahdetulla sipulilla olevan jotain osaa tässä asiassa. Lopputulosta uskallan kuitenkin lämpimästi suositella. Voidaampa sitten tämä piirakka ajatella vaikka lihattoman lokakuun alettua eräänlaisena pelastuksena.

Suppilovahveropiirakka

26 cm halkaisijan piirakkavuoka

Pohja
1 dl    soijamaitoa
1 dl    soijajugurttia
2 dl    täysjyvävehnäjauhoja
1/4 dl spelttileseitä
1/4 dl SunSpelt speltkuitulisä (voi korvata leseillä)
1 tl     leivinjauhetta

Täyte
1      porkkana
1 dl paahdettua sipulia
2 dl  paistettuja suppilovahveroita (tuoreita karkeasti kaksinkertainen määrä)
3 dl  soijajugurttia
1      valkosipulin kynsi
rakuunaa
rosmariinia
basilikaa
mustapippuria

50 g (vege)juustoraastetta (esimerkiksi Violifen pizza raastettuna)

Sekoita pohjan ainekset keskenään ja levitä tasaisesti piirakkavuoalle. Levitä taikinaa hieman vuoan reunoillekin.

Valmista täyte. Kuori porkkana ja höylää siitä juustohöylällä ohuita kolikoita. Nostele porkkanakolikot piirakkapohjan päälle. Levitä paahdettu sipuli ja suppilovahverot porkkanoiden päälle. Kuori, pilko/murskaa valkosipuli. Sekoita soijajugurttiin valkosipuli ja kaada se piirakkapohjalle täytteiden päälle. Ripottele lopuksi päälle  (vege)juustoraaste.

Paista piirakkaa 175 asteisessa uunissa 35-40 minuuttia. Jos piirakka ruskistuu liikaa, laita folio suojaksi.

Tarjoile lämpimänä (tai mikseipä kylmänä, mutta tämä ei tule kauaa säilymään syömättömänä).